Miten päästä eroon kamalasta vihantunteesta työtoveria kohtaan?

Tulisi pystyä työskentelemään tiimissä tämän henkilön kanssa. Vihaan häntä koska hän on ns hidas ja hiukan yksinkertainen. Silti jääräpää eikä myönnä omia virheitään. Vihaan hänen asennettaan ja laiskuuttaan. Välillä tuntuu että potkaisen ku niin sapettaa. Muita työntekijöitä kohtaan ei ole tälläisiä tunteita syntynyt..

Haluaisin muuttua koska minusta aistii sen vihan enkä haluaisi sitä! Haluaisin raittiin ilmapiirin työtiimiin.. On vain niin vaikea löytää hyviä puolia tästä ihmisestä, ja jos alan kaveraamaan, ahdistun, koska täm' ihminen alkaa roikkumaan.

Negatiivisia tunteita ei kuitenkaan pitäisi kieltää tai tukahduttaa, ne ovat yhtä normaaleja ja oikeutettuja kuin positiivisetkin tunteet. Elä se viha oikein läpi, vello siinä kunnolla! Katso sitten auttoiko mitään. Et tietenkään voi oksentaa vihaasi sen työkaverin päälle, mutta koeta kanavoida se johonkin muuhun, sijaistoimintaan.

Et siedä heikkouksia - itsessäsi etkä muissakaan?



Mulla on ollut vastaavia tunteita entistä työkaveriani kohtaan. Ja nyt näet nykyisessä työpaikassa kollegalla noita samoja tunteita tiiminsä erästä jäsentä kohtaan kuin sinäkin. Nämä tosin eivät johdu laiskuudesta, mutta typeryydellä kyllä on osansa asiassa.



Mä siis olen vaihtanut työpaikkaa. Tosin sitä ennen tämä "vihaamani" henkilö sai ylennyksen. Ja se suututti todella, sillä läheltä nähneenä tiesin, ettei henkilöllä ole aidosti korvien välissä mitään, mutta osaa puhua ja hoitaa suhteita. Ja minä itse en sellaiseen mielistelyyn pysty :-(



Kaveeraaminen ei ole ainakaan ratkaisu. Sun pitää jotenkin etsiä ne henkilön vahvuudet, hyvät puolet, ja ohjata häntä tekemään parhaansa. Tuskin hänellekään on helppo tilanne, jos kokee vihamielisyytesi? Ja tuskin hänkään suostuu myöntämään olevansa "hidas ja huono", vaikka niin voisi tunteakin - ei kenelläkään siihen riitä itseluottamus. Ehkä häntä voi rohkaista hakemaan sopivampia tehtäviä muulta... jotenkin hienovaraisesti, nolaamatta...?

on tarve pomottaa ja olla oikeassa. Tällaisia on pari tullut työelämän lähipiirissä vastaan. Yhden kanssa päädyimme ilmiriitaan ja lopulta (muistakin syistä) vaihdoin työpaikkaa. Sittemmin olemme sopineet erimielisyydet, mutta parhaiten tulemme toimeen kun emme ole tekemisissä. ;)

Se viha tuntui niin sietämättömältä, että en pitänyt enää itsestäni ajatusteni vuoksi. Huomasin myös, että jouduin hänen kanssaan törmäyskurssille jatkuvasti, vaikka en koskaan aiemmin ole riidellyt työtovereideni kanssa. Yleensä en loukkaannu helposti ja pystyn nostamaan itseni riitelyn yläpuolelle, mutta tämän työtoverin kanssa tuo ei onnistunut, annoin samalla mitalla takaisin ja huomasin, että tuomitsin hänet melko kärkkäästi.



Ei se oloa silti helpottanut, työ hänen parinaan oli helvettiä ja minä vaihdoin työpaikkaa. Myönnän, että minussa oli myös vikaa, mutta en vain kestänyt tätä "täydellistä" työtoveriani, joka koko ajan arvosteli ja haukkui muita. Myöskään arvomaailmamme ei sopinut yhteen ja koin hänet todella vaikeaksi ihmiseksi. Ja kyllä, minä myös olen mennyt itseeni ja miettinyt miksi toimeentuleminen oli niin vaikeaa. Meillä ei vain synkannut ja tiesin, etten omaa asennettani pysty korjaamaan liian suurien näkemyserojen ja arvomaailman erojen vuoksi, joten muun työyhteisön (tosi huono ilmapiiri) vuoksi poistuin takavasemmalle.



Harmitti kovin tuo, etten pystynyt sulkemaan silmiäni, koska pidin muusta porukasta paljonkin ja koin epäonnistumisen tunteita. Toisaalta olen ylpeä, että kerrankin tein selväksi oman kantani ja puolustin omaa näkemystäni. En nähnyt mahdollisena sitä, että pystyisimme selvittämään välimme ja ikävä kyllä parin vaihto oli mahdotonta.

Jotenkin sitä välillä mietti, että eikö hän edes itse huomaa olevansa tyhmä ja, että suurin osa porukasta alkaa olee täysin loppu hänen kanssaan.

sulle tarkoitettu oppitunniksi siitä, miten tässä elämässä kannattaa elää ja olla. Ota opiksesi ja kasvata itseäsi henkisesti vähän ylemmälle tasolle kuin missä nyt olet...

työtoveri joka kohtelee sijaisia kuin paskaa.. eli itse opiskelen ja olen kesätöissä ja tämä yksi työvoveri nalkuttaa kaikille koko ajan , vakkareillekin ja on kyllä yleisestikin epäsuosiossa, tosin kukaan ei uskalla hänelle sanoa päin naamaa tai selän takana. mutta aistittavissa on se ettei hänestä pidetä. töissä nakittaa omat saunotuksensa yms. sijaisille ja puhuu käskevään sävyyn. ei osaa ohjata ilman nalkuttamista ja painaa ihmisiä alaspäin kokoajan.. ihminen on sellainen et vituttaa mennä töihin. mutta mitä voi tehdä?

ottaa puheeksi esimiehen kanssa, että haluat siirron tms.

kissa pöydälle. Yleensä se auttaa, jos molemmat sitoutuvat rakentavan ratkaisun etsimiseen.

tyyllin; olen itse tottunut tekemään töitä niin ja näin ja on vaikeaa sietää toisenlaista tapaa- mutta se edellyttää kyllä että olet itse valmis kohtaamaan omat puutteesi- joita epäilemättä myös on.

Ja olen samaa mieltä; aina kun joku ärsyttää- varsinkin vihaan saakka- hän on sulle peili jostain sun omasta puutteestasi ja keskenkasvuisuudestasi. Ja haastaa sut ymmärtämään erilaisuutta ja itseäsi.

KOska ihmiset joilla ei ole meille mitään opetettavaa eivät myöskään herätä tunteita. NIin se on.

miksi pohjimmiltaan vihaat työkaveriasi. Hänestä on tainnut olla sinulle harmia? Ja silti hän haluaisi olla kaverisi? Ei sun tarvi alkaa kaveeraamaan hänen kanssaan, säilytä häneen vain neutraalit välit. Jos tulee jotain ongelmia töissä, niin otat ne asia kerrallaan. Voit vaikka ottaa pomon kaveriksi selvittämään. Tuskin virheet kuitenkaan sinun kontollesi tulevat, ja muitten ongelmista ei kannata kovin henk.koht. välittää, ne ovat vain työasioita.

joilla myös on oikeus elää tavallaan. Jos haluat menestyä, sun on osattava hyväksyä heidät ja tehtävä oma menestyksesi huomioonottaen heidät. Jos toisen tekemättömyys kuormittaa liikaa sua, siitähän voi sanoa jollekin esimiehelle ja asianosaiselle itselleen. Mut jos taas ongelmana on vaan viha ja ärtymys, kyseessä vois olla enemmänkkin sun huono erilaisuuden, ja varsinkin tuo tehottomuuden ja hitauden sietokyky. JOka on sun ongelma ja vajavuus.

Erilaisuutta on kyllä hyvä oppia sietämään ja hyväksymään. Itse kamppailen naapurustossa juuri aivan sietämättömien ihmisten kanssa ja olen todennut, että paras keino on suhtautua heihin lämmöllä, koska heidän touhunsa on niin outoa, ettei heidän päänsä varmaankaan ole ihan normaali. Ja sillehän ei mitään voi tehdä. Muuta kuin rajanvetoja. Mut olen huomannut että heidän tapauksessaan ne pikkuloukkaukset on parasta niellä hymyillen ja ärähtää vasta sitten jos tekevät jotain todella radikaalia. Inhottavaa, mutta kaikenlaisia törppöjä maailmassa pyörii. Ja mitä törpömpi, sen vähemmän kannattaisi antaa energiaansa vihalle. Ainakin naapurien suhteen yhteistyökyky on hyvä, eivätkä näinollen saa vastakaikua omille tyhmyyksilleen. Ehkä pitävät mua tyhmänä tai yksinkertaisena, mutta se on huomattavasti paremopi vaihtoehto kuin OLLA niin tyhmä että vajoaa heidän tasolleen.:)))

ja tehtävääni kuuluu tästä lähtien myös arviointikeskustelut alaisten kanssa. koen tehtävän vaikeaksi siksi etten pidä joistakin alaisistani ja heidän tavastaan hoitaa työtään. Olenkin pähkäillyt miten saan käytyä keskustelut niin etteivät henkilökohtaiset antipatiani vaikuttaisi niihin. Pystyn myös vaikuttamaan ns.kannustuslisän saamiseen ja tai päinvastoin ja mietin pystynkö olemaan oikeudenmukainen niistä päätettäessä. Yksikkö on aika pieni joten tunnemme kaikki toisemme melko hyvin... Ei helppoa.

mutta niin päin, että mua pidettiin hitaana, yksinkertaisena ja vieläpä ilmeisen tyhmänä. Päällikkö teki nämä päätelmät jo alussa ja järjestään suhtautui ylimielisesti, halveksien tai avoimesti vinoillen. Itse olin nuori ja kokematon, yhtä kuin aseeton ja usein nieleskelin kyyneleitä. Jostain syystä änkytin hänen seurassaan, en pystynyt ilmaisemaan ajatuksiani selkeästi ja kun päälliköllä jälleen nousi vino hymy huulilleen, sopertelin nolona ja annoin asian olla. Tästä tietenkin oli luonnollista vetää johtopäätös, etten ole suurella älyllä pilattu ja kommunikointitaidoissakin jotakin häikkää.



Myös muut työkaverit kiinnittivät asiaan huomiota ja arvuuttelivat mistä päällikön käytös johtuu. Tilanne ei parantunut missään vaiheessa, ennemmin meni vain pahemmaksi. Päällikköni toi monesti suoraan esille, että ei tee minun työpanoksellani mitään. Selitti, että ei uskaltaisi antaa projekteja käsiini, sillä hänellä ei ole mitään takeita työni lopputuloksesta. Kun pidin pääni (siis itsepäinen ja tyhmä -mikä yhdistelmä!) ja vaadin saada tehdä jotakin koulutusta vastaavaa, hän antoi periksi. Tuotin ja toteutin projektin, joka sai kiitosta osakseen ja tuskinpa heikensi osaston mainetta, kuten päällikkö avautui pelostaan. Päällikköni ei halunnut projektista keskustella kanssani, lähetti toisen työntekijän arvioimaan sen ja raportoimaan hänelle henkilökohtaisesti poissaollessani.



Työrupeama ko. päällikön alaisuudessa oli henkisesti rankka. Lähdön kynnyksellä pyysin työtodistusta, mutta hän kieltäytyi kirjoittamasta sitä. Sanoi, ettei työpanokseni vastannut työn toimeenkuvaa ja että olin suurimmaksi osin hyödytön. Perään hän kuitenkin lähetti kaksisivuisen kirjallisen arvion, jossa yksityiskohtaisesti ruoti heikkouksiani ja persoonaani.



En tiedä vaikuttiko se päällikkööni, että tulin taloon suhteilla ja vieläpä johtajan kautta. Ilmeisesti päällikkö piti minua kiipijänä ja halusi ottaa turhat luulot pois. Jos jotakin luuloja oli, hän onnistui tavoitteessaan erinomaisesti. Lähdin talosta itsetunto maanraossa ja kesti aikansa ennenkuin tajusin, etten mahdoton yksilö olekaan.



Muut työtodistukseni ja koulupaperit ovat kiitettävät.

Niin se vaan on. Ystäväpiirissäni on yksi tälläinen yli-yksinkertainen, suorastaan typerä ja hidas (kaikessa) ihminen. Kun olen hänen lähellään, jokainen minuutti tuntuu tunnilta ja keskustelu ym. tökkii, koska tämä yksi sankari ei pysy perässä tai ei tajua jotain sanaa jne. Jokatapauksessa, yksi kesä majoitimme hänet perheineen meille koska heillä sattui vesivahinko eikä ollut muutakaan paikkaa lähistöllä. Tätä sitten seurasi se että itkin joka päivä itseni uneen ja raavin yöllä seinää tuskissani, niin pahaa teki sen ihmisen seura (vaikka perhe olikin ihan mukava noin muuten)! :(



Sitten taas on ihmisiä, joiden kanssa voi puhua läpi yön vaikkei olisikaan kauheasti yhteisiä juttuja. Miehen eräs kaveri on tälläinen ja vaikka olemme todella erilaisia, jaksamme kuitenkin kuunnella toistemme pointit hyvin jne.

Ihmiset käyttää sanoja kait erilailla. Mulle viha on jotain ihan älyttömän negatiivista, en osaa sanoa, vihaanko mitään tällä hetkellä. Yhtä työkaveria en tahdo jaksaa, kun on niin täynnä itseään, mutten kyllä vihaa...

tämä työkaveri oli väittänyt ystävälleen että minä olen haukkunut tämän ystävän. Outo juttu kun en kyseistä ystävää edes tunne kuin ulkonäöltä ja en tosiaan ole haukkunut jotain muutakin oli sille tyypille selitellyt musta jotka ei pida paikkaansa. Enkä voi millään ymmärtää miksi, tästä syystä se hänen ystävä vihaa mua ylikaiken ja kaikenlisäks mä en voi asiasta sanoa kellekään kun kuulin sen ihan muualta ja lupasin että en puhu siitä asiasta.

Inhottavaa vaan tehdä töitä tämän työkaverin kanssa kun koko ajan mietityttää että mitä kaikkea se musta selittelee ja miksi?!