Jos olisit yli 30 -vuotias, voisitko lykätä ekan lapsen tekemistä työpaikan edun vuoksi?
Olisit yli 30-vuotias, ja kokenut jo kaksi epäonnistunutta raskautta. Työpaikallasi ei niistä tietenkään tiedettäisi.
Työkaverisi olisi raskaana, ja sinulle "vitsailtaisiin" että nyt ei pidä tulla raskaaksi, koska ei ole työntekijöitä...
Miten suhtautuisit asiaan?
Laittaisitko yrityksen vaikka puoleksi vuodeksi jäihin?
Kommentit (15)
ottaisin yhteyttä työnantajan ammattiliittoon tai hallitukseen tai pääministeriin ja kysyisin, että milloin olisi Suomen taloudellisen edun mukaista pyöräyttää mukula.
Ja sitten tietysti palaisin töihin heti synnytysvuoteelta, jotta tuottavuus saataisiin tappiin.
Tänä vuonna Pirjolla ja Mervillä on oikeus harrastaa suojaamatonta seksiä ja ensi vuonna vuoro siirtyy Tertulle ja Pirkolle. Bonuksena hyvinsuoritetusta työstä voisi saada yhden ylimääräisen lapsenyrityskuukauden.
saattaisin vaikka laittaakin.
Ensin ajattelin, että EN ikinä! Koska tuollaisella ikävällä historialla ei voi sanoa millon nappaa vai nappaako milloinkaan..
Toisaalta kuitenkin puoli vuotta on lyhyt aika. Että siinä saisi itsekin aikaa miettiä ja rauhoittaa tilanteen. :)
Ehkä se paussi vauva-ajatuksista saattaisi olla hyödyksi kaikille, sulle, miehellesi ja duunissa. :)
No en. Jos se ei ole tärpännyt tähänkään asti, niin mikä on todennäköisyys että juuri puolen vuoden sisällä tärppäisi?! Ja jos tärppäisi, niin entäs sitten? Aina on jotenkin huono aika, jos sille linjalle lähtee.
En, koska työnantajalla ei ole mitään kiinnostusta joustaa minun hyväkseni. Eri juttu jos olisi oma firma tms, sitten saattaisin jo vähän harkitakin.
Älä missään nimessä lykkää, vaan täysi yritys kokoajan, koska on suui riski ettei onnistu.
ajatus on naurettava. Lopetatko lasten kotihoidon, jos katainen sanoo "böö" tai otatko lapset päiväkodista kotiin jos Keltinkangas-J. sanoo "möö" ???
Imetätkö jos anoppi käskee? Lopetatko imettämisen jos anoppi käskee?
Laittaisi lapsen yrittämistä jäihin, ellei kyseinen työ olisi minulle henkilökohtainen intohimo tai kutsumus.
Mulle pääasia on että perheen taloudellinen tilanne on jollain lailla turvattu, mutta mikään työ tai minkään työpaikan tilanne ei oo mulle niin tärkeä kuin perheeni tai lapseni. Kauheeta että nykypäivänä ollaan tilanteessa, jossa joku joutuu miettimään tuollaista kuin ap. Järki käteen ja asiat tärkeysjärjestykseen.
Työpaikka pärjätköön omillaan.
Olen itse karvaasti kokenut, miten voi käydä, kun lykkää lapsentekoa huonoista syistä (ensin pitää saada opiskelut loppuun, sitten pitää saada vakityö, sitten omakotitalo jne...) eikä sitä lasta sitten saakaan, ei koskaan, ei hoidoilla eikä adoptiolla. Koskaan ei saa laittaa työpaikan etua omansa edelle. Ei koskaan.
Ei tässä maassa työntekijät lopu, nytkin irtisanotaan koko ajan.