Kerro, mukavin (tai yksi mukavimmista) lapsuusmuistoista!

Ekana tulee mieleen kun iskä kertoi aina nukkumaanmennessä jonkin mukavan tarinan. Tai se kun iskän kanssa tein kaikenlaisia "miesten töitä". Siis esim. pesin autoa.

lapsuudesta jää PARHAITEN mieleen aika pienet, arkiselta tuntuvat asiat. Kun ollaan yhdessä kotona ja pelataan Monopolia tai katsotaan telkkaa. Tai ajetaan yhdessä kauppaan ja kaikki on hyvällä tuulella.



EIKÄ siis sellaiset asiat, joita me vanhemmat olemme luulleet tärkeimmiksi, eli sellaiset isot ja vaivalla järjestetyt asiat kuten hienot matkat, juhlat, synttärit tms.



Itse muistan myös parhaiten vaikkapa ne lenkit, joita juoksin isän kanssa pururadalla. Tai sen, kun sisustin äidin kanssa huonettani (äiti ja minä olemme kiinnostuneita sisustamisesta ja laitettiin huone uuteen uskoon tämän tästä).

Vanhemmat joivat kahvia vihreästä termarista ja minä ja siskoni juotiin makeaa mehua oransseista muovimukeista. Voileipiä oli äiti tehnyt paljon eri sorttia.

Isä oli ottanut pattereilla toimivan pienen mankan mukaan ja kuuntelimme violettista kasettia josta tuli hyvää musaa.

Laulettiin mukana Linda Lindaa ja prinsessa 65. :)

matkat pohjoiseen, kierrettiin lappi ja Norjan puolellekin mentiin, paljon sukua mukana..

Minulla oli lapsena omia hevosia. Niiden kanssa oli ihanaa ratsastaa ja touhuta.





Yksi parhaimmista oli eräs kesäleiri hevoseni kanssa hyvällä tallilla. Opetus oli mahtavaa, päästiin hyppimään maastoesteitä oikein kunnolla, ja suoritin kouluratsastuksessa B-merkin, joka tuli sitten myöhemmin postissa kotiin. Treenien jälkeen hevosten uitto järvessä, ja saunominen leiriläisten kanssa illalla. Leirillä oli poikakin omalla hevosellaan, ja tultiin hyvin juttuun. Yksi parhaista kokemuksistani ikinä!



Samoin muistelen lämmöllä lapsuuden kesiä merellä, kun purjehdittiin kivoihin paikkoinin, Gotlantiin, Tanskaan ja Saksaan. Ihania reissuja. Ja Suomen saaristo on maailman kauneinta! Vesi oli vielä silloin 80-luvulla kirkasta, eikä ollut sinilevää.



Myös äitini oli ihana pullantuoksuinen kotiäiti. Hänen sylinsä oli maailman turvallisin paikka pikkulapsena.

eväät oli tietty mukana, siellä uitiin ja vain oltiin.

että muistelisin niitä erityisesti nyt aikuisena.



Paljon hyviä hetkiä on, mutte ei mitään niin hienoa että se tulisi heti mieleen.



Kun nyt oikein yritän kaivella muististani niin jotkut hienoimmista muistoista liittyvät siihen kun sain kissan. Se hetki kun kuulin siitä, se päivä kun haimme kissan ja se kun pentu alkoi seuraavien päivien ja viikkojen aikana totutella elämään meillä.

kivilouhimolle uimaan ja uitiin serkun kans takas. Matkaa tuli yli 0,5 km.

Tilanteen teki tärkeäksi se että pikkuveli nukkui, oli "vain äiti ja minä". Ja se, että äitini tuli poikkeuksellisesti juomaan kanssani kahvia, ja luki jotain naistenlehteä - ihan muuta kuin arkena! Äitini ei siis yleensä lukenut naistenlehtiä, vaan tieteellistä kirjallisuutta niihin syvästi uppoutuen :o)

mitähän sieltä muuta tuotiinkaan.

Se tuntui isolta reissulta silloin. Eväät tietenkin mukana.

Isäni ajoi 80-luvulla jonkin aikaa rekkaa aina lähi-itään ja etelä-italiaan/ -espanjaan asti. Kesälomilla menin usein mukaan ja sitä päätyi näkemään ihmisä ja paikkoja joita turistina harvemmin tapaa. Isäni puhuu sujuvasti ainakin kuutta kieltä ja hänellä hyvä kulttuurien tuntemus, joten aina kun vain oli aikaa käytiin myös katselemassa nähtävyyksiä (ja 80-luvulla ei ollut vielä niin stressaavan tiukkoja aikatauluja kuin ilmeisesti nyt + kaikenmaailman lakot pakotti jäämään paikoilleen joskus jopa päiviksi) kuten kerran kuljeskeltiin puoli päivää Milanossa jollain komeella hautausmaalla... Ja syötiin pienissä paikallisissa ravintoloissa hyvin, eikä niinkuin monet suomalaiset kuskit vedetty joain purkkiruokaa tölkistä.



Toisaalta taas mökillä viikkokausia äitini ja hänen ystävättärensä kanssa ilman miehiä, nakuillen ja höpsötellen ihanan vapaasti.

Toisaalta taas mökillä viikkokausia äitini ja hänen ystävättärensä kanssa ilman miehiä, nakuillen ja höpsötellen ihanan vapaasti.

Muuta ei hirveästi tule mieleen.

Lapsuuteni oli melko ankea vanhempieni ongelmista (alkoholismi, köyhyys, sosiaaliset ongelmat) johtuen.