Minkä ikäinen päättää uskonto-asioista (et:läiset)?

lapsi menee esittämään enkeliä joulunäytelmän, joka on kirkossa.Muuten ei uskontotunneille eikä aamunavauksiin osallistu.

osallistuu koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, koska ne ovat osa kansallista kulttuuriperintöämme. Ja joka tapauksessa vaikka on kuinka ateisti niin on hyvä tuntea Raamatun tarinat osana kulttuurihistoriaa.

Peruskoululaisten osallistuminen kysytään vanhemmilta.

Vanhemmilta tietenkin kysytään, mutta vastaavatko vanhemmat oman mielipiteen vai lapsen mielipiteen mukaan?

Itse olin koko kouluikäni et-tunneilla (80-90-luvulla). Se oli itsestäänselvää, sillä meidän perheessä ei kuuluttu kirkkoon. En tiedä mitä olisin ala-asteella vastannut, jos olisi erikseen oikein kysytty, että kumpaan menen. Luultavasti olisin vain hämmentynyt, kun pitää päättää itse niin iso asia. Myöhemmin yläasteella ja lukiossa en olisi kyllä missään nimessä halunnut mennä uskonnontunneille, vaikka ei ne et-tunnitkaan kovin hääppöisiä olleet, mutta eipähän tarvinnut ärsyyntyä Jeesus-juttujen tuputtamisesta.

meillä lapset on kastettu perinteen vuoksi. Asuimme lasten ollessa pieniä katolisessa maassa, minusta oli itsestäänselvää että lapset osallistuvat uskonnontunneille huolimatta siitä että oma perheemme ei ole lainkaan uskonnollinen.



Nyt toisessa Euroopan maassa dilemma on ratkaistu koulun puolesta: lapset ovat viime lukuvuoden aikana käyneet kolmessa paikallisessa kirkossa (katolinen, protestanttinen ja synagoga)ja opetelleet perusasiat maailmanuskonnoista.



Tunnustuksellista uskontoa ei ole opetettu, mutta kysymyksiä on herätetty. Esiteinini nyt miettii monelta kantilta miksi jotkut hänen kavereistaan ovat uskonnollisia, miksi me emme ole, ja miksi kavereiden perheiden uskonnollisesti merkittävien juttujen välillä on niin suuria eroja.



Puhumme paljon moraalista, ihmisyydestä ja uskonnoista kotona. Minusta on oikein antaa lapselle niin paljon kokemuksia uskonnoista kuin mahdollista, mutta antaa hänelle myös lähtökohta miettiä asioita.



Lapseni ei vielä koskaan ole halunnut valita uskontoa tai uskonnottomuutta, koulussa tai muuten. Silti hän tajuaa että monille ihmisille asia on elintärkeä, ja toivon että hän oppii kunnioittamaan tuota valintaa.



Iästä sanoisin että kun lapsella on hyvä käsitys aiheesta, kaikki iät ovat sopivia. Mutta jos kysytään vaan "meetkö koulun joulukirkkoon vai pelaatko fudista", ei lapselle anneta tarpeeksi mahdollisuuksia miettiä asiaa oman uskonnollisuuden tai moraalin pohjalta. Valinta on silloin vain kivan ja kivemman perusteella.

osallistuu koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, koska ne ovat osa kansallista kulttuuriperintöämme. Ja joka tapauksessa vaikka on kuinka ateisti niin on hyvä tuntea Raamatun tarinat osana kulttuurihistoriaa.

Lapsi saa meillä päättää heti kun keksii, että voi valita. Kannustan tutustumaan erilaisiin asioihin. Ajattelin itsekin roudata lapsen joulukirkkoon, itsekään en ole 25 vuoteen siellä käynyt.

Toistaiseksi tarhassa ollut muutama seurakunnan pitää tilaisuus. Kerran sanoi niitä jeesus-jutuiksi ja kun toisella kerralla kysyin oliko jeesusjuttuja niin oli kuulemma ollut kivoja enkelijuttuja. Jollain kauppamatkalla olen myös yrittänyt selittää miksi tänne on rakennettu niin monta kirkkoa. Eli eiköhän näistä pohdinnoista ole vielä aika pitkä matka varsinaiseen valintaan.

olen "pakottanut" osallistumaan kaikkiin uskonnollisiin hommiin, eikä se juuri ole vastaan laittanut. Ihan noin yleistiedon kannalta.



Yläkoululaista en enää "pakota". saa mennä jos tahtoo, mutta saa olla menemättäkin kun touhu on jo nähty.

Lapsi ei kuulu kirkkoon, ja sai kouluun mennessään päättää, aloittaako uskonnon vai et:n. Valitsi uskonnon, koska kaikki kaveritkin olivat uskonnossa.

Mitä te luulette, että siellä ET-tunneilla käydään läpi?



Vastaus: uskontotietoa vähän laajemmassa mittakaavassa ja moraalioppia sotkematta siihen Jumalaa tms. yliluonnollista.

Monenlaisia vastauksia näköjään tullut.



Meillä siis tilanne se, että sukulaiset ihmettelevät miksi olemme kysyneet 3. luokkalaisen mielipidettä joulukirkkoon osallistumisesta ja lopulta päätttäneet asista lapsen halun mukaan (=ei mene).



Meistä vanhemmista olisi kiva osallistua koulun joulujuhlaan, joka siis on kirkossa. Emme myöskään näe mitään pahaa siinä että lapsemme osallistuisi jouluevankeljumin esitykseen, vaikka et:läinen onkin. (Sinänsä minusta tuo on vähän kumma, joskin tietoinen, valinta koululta.) Lapsi ei kuitenkaan missään nimessä halua osaalistua "Jeesus-juttuihin".



Perustelimme lapsellemme osallistumista juuri tuolla kulttuuriperinnöllä, helppoudella (= "kun melkein kaikki muutkin") ja sillä, että eihän kirkossa käyminen mitenkään liity siihen että pitäisi uskoa. Eihän tonttuleikkiin osallistujienkaan tarvitse uskoa joulupukkiin.



Lapsemme on uskontoasioissa vielä varsin mustavalkoinen ja siksi toivoisin että hän saisi jotain kokemuksia uskonnollisista tilaisuuksista jotta ei tekisi päätelmiään pelkän kuvitelman perusteella.



No, lapsella on vahvat mielipiteet uskonnoista ja kokee kuuluvansa voimakkaasti uskonnottomiin, jotka eivät osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin. Osaa jopa perustella että eiväthän asiat muutu jos aina mennään vanhojen, kummallisten tapojen mukaan.



Eli ei sitten osallistuta koulun joulujuhlaan. Ovat näköjään lapset tehneet yhdessä tämän päätöksen. Ja toivotaan että jossain vaiheessa joulujuhlat olisivat koululla jotta kaikki voisivat osallistua.



No, hyviä keskusteluja asiasta ainakin on tullut kotona.



Ap

Vaikka vanhemmat olisivat ateisteja lapsi ei ehkäpä olekkaan. Usko kun ei ole mitattavissa.



Minä antaisin jo pienenä ihan itse lapsen valita meneekö uskontotunneille vai et:hen. Todella ikävää kieltää oman itsekkyyden vuoksi lapselta jotain joka voi olla hänelle tärkeää.

tse lapsen valita meneekö uskontotunneille vai et:hen. Todella ikävää kieltää oman itsekkyyden vuoksi lapselta jotain joka voi olla hänelle tärkeää.

Kysyimme jo eskarilaiseltamme haluaako uskontoon vai et:hen ja kerroimme minkätyylistä opetusta niissä on. Lapsi halusi ehdottomasti et:hen vaikka kaikki muut olisivat olleet ussassa. Onneksi luokalla on 3 et:läistä.

Poikamme juuri tässä ihmetteli että miten on mahdollista että aikuiset ihmiset uskovat johonkin jumalaan. Kovasti on asiasta keskusteltu.

ap

En ymmärrä noita vanhempia, jotka katavat lapsensa vähän varotoimena.



Ainut hyöty koituu kirkolle, joka saa lapsen kesätöistä 16-vuotiaana kaksi prosenttia tämän tuloista pahimmassa tapauksessa 19-vuotiaaksi asti.



Kiitos äiti, kiitos isä.

En ole itse ikinä kuulunut kirkkoon, mutta lapsillani on täysi vapaus tehdä ja uskoa kuten haluavat. Jos lapsi haluaa mennä muiden mukana joulukirkkoon, saa mennä. Ei se siitä rikki mene. Toinen lapsista päätti itse kuudennella luokalla, ettei halua enää osallistua näihin.

pappi tulee koululle, ja sinne menee vain luterilaiset. Ei edes lapseni, vaikka osallisuukin uskononopetukseen. Omasta halustaan, koska sen mielestä et-tunnit on tylsiä ja sekvaia.

Koulussa ei niin paljon onneksi enää nykyään ole näitä uskovaisten juttuja, lähinnä jouluna ja pääsiäisenä. Ovat kokeilleet käydä joissain tilaisuuksissa, mutta kokeneet ne tylsiksi ja mitäänsanomattomiksi, joten eivät kyllä ole kokeilujen jälkeen enää halunneet osallistua.



Meillä on kyllä paljon puhuttu uskonnollisista asioista ja olemme tehneet lapsille selväksi, että uskontoihin voi tutustua ja valinta on sitten jokaisen oma.



Emmehän me omista lapsiamme, he vain syntyvät meidän kauttamme. Ei uskon tai uskonnottomuuden asioita saa mielestäni tuputtaa eikä pakottaa.

minä en kuulu kirkkoon, mies kuuluu, lapset eivät, mutta saavat itse päättää



lapset ovat olleet kirkon kerhossa, koulussa valittu et, mutta ovat saaneet osallistua kaikkien uskontokuntien tilaisuuksiin. tarkoitus on näin antaa heille eväitä itse päättää rippikouluikäisenä haluavatko mennä sinne ja liittyä kirkkoon.

mukana esim joulukirkkoon, 9 v pelaa mieluimmin futista muiden kanssa.

ja samalla tavoin toimin luultavasti omankin lapsen kanssa. Musta lapsi voi päättää asiasta jo eskari-iässäkin, toki voi vanhempana kertoa mitä vaihtoehtoja on tarjolla jos tuntuu, ettei lapsi ymmärrä mitä asiaa päätös koskee.

Peruskoululaisten osallistuminen kysytään vanhemmilta.

Vanhemmilta tietenkin kysytään, mutta vastaavatko vanhemmat oman mielipiteen vai lapsen mielipiteen mukaan?

Siksi kysytään vahemman mielipide.