Muita loppuraskaudessa ahdistuneita?

Mulla oli myös samantyylistä. Itkin koko ajan ja pyörittelin päässäni ikivanhoja juttuja, joista olin hemmetin katkera. :) Yritä kestää ja muistaa, että hormonit siellä vain tekee tepposiaan.

Väsyttää ihan koko ajan ja aika paljon sellaisia piäiviä, ettei jaksais yhtään mitään ja itkettää vaikkei ole oikeaa syytä. Onneksi enää viikko yliaikatarkastukseen, eli kauaa ei voi mennä synnytyksen.

Samat fiilikset oli mulla vuosi sitten, laskettu aika oli marraskuun lopussa. Tuntui että seinät kaatuu päälle ja pimein vuodenaika siihen lisättynä niin oli tosi kurja olo. Silloin päätin että jos vain mahdollista niin enää ikinä en halua olla viimeisilläni raskaana siihen vuodenaikaan.

Kyllä se siitä helpottaa, ei enää kauaa kun päivät pitenee ja sittenhän sulla on jo oma pikkuinen kainalossa! Tsemppiä.

loppuraskauteen nuo oireet, tarkoitan että kuuluu asiaan. Synkät ajatukset, itkuherkkyys, kiukkuherkkyys.



Minäkin olen tässä suunnitellut omia hautajaisiani (olen varma että kuolen synnytykseen...), pelännyt vauvan vammoja tai kuolemaa, että mies kuolee yhtäkkiä onnettomuudessa.



Ja sitten ahdistaa myös se, että ekaa kertaa mulla on raskaudessa peräpukama ;D Neljäs kerta, eikä koskaan ennen ollut, ja luulin ettei koskaan tulekaan. Tää pukama alkaa (onneksi) ahdistaa enemmän kuin oma mahdollinen kuolema.



Ottakaa huumorilla pliis, olenhan (loppu)raskaana!

ihan virallisesti loppuraskauden "oireisiin", ihan kuin vaikka pesänrakennusvietti. Kaikille ei onneksi tule, mutta useimmille. Ne pukamatkin, tuo viesti kyllä pisti naurattamaan :)

että teitä on muitakin ja tämä on kait sitten ihan normaalia. Kyllä munkin ajatukset aika sfääreissä lentää, viime yönä heräsin neljältä murehtimaan ja olin varma että raskaussuonikohjut aiheuttaa mun ennenaikaisen kuoleman... :)