Mitä tulee eron jälkeen? En ole nukkunut koko yönä...

osanottoni.

osaa auttaa,koska itsekkin olen pahoissa ongelmissa parisuhteeni kanssa.

Ensin olisi hyvä yrittää saada mieheltä vähän paremmin perusteltu syy lähtemiseen. Se, että toinen ei vaikuta sitoutuneelta tai huomioi tarpeeksi, ovat oikeasti tosi kökköjä syitä, koska näistähän pitää ensin puhua ja yrittää tehdä niille jotain.



Yleensä syyt jättämiseen ovat ihan jättäjän päässä eli on mahdollisesti löytänyt toisen, kaipaakin sinkkuelämää tai ei yksinkertaisesti enää rakasta. Toki näihin syihin on varmasti vaikuttanut myös se, että et ole itsekään kovin rakastuneen oloinen ollut.



Jos mies voisi vaikka sähköpostitse perustella asiaa vähän laajemmin, niin saisit jotain, mitä työstää. Muussa tapauksessa suosittelen terapiaa. Olet nyt jumissa, ja sinun pitää päästä eteenpäin siihen pisteeseen, että sattuu. Sen jälkeen alkaa helpottaa.



Voimia.

Milloin suhde loppui? Kuinka kauan olitte yhdessä? Onko sua ennen jätetty?



Toi on tosi kurjaa, mutta se menee kyllä ohi. Siihen voi mennä monta kuukautta, mutta tulee aika, jolloin muutkin asiat ja henkilöt alkavat kiinnostaa.



Itselläni loppui suhde muutama vuosi sitten, kun kundi käyttäytyi niin, etten enää voinut jatkaa sen kanssa. Vaikka mä teknisesti jätin, henkisesti jättäjä oli se mun ex. Sen jälkeen meni reilu vuosi toipuessa, ja me oltiin kuitenkin yhdessä vain vajaa 1,5 vuotta. Aikaa se voi siis vaatia.

että aika auttaa. Itselläni meni 3kk surussa. Älä ota yhteyttä, älä vaikka kuinka tekisi mieli. Kyl se siitä. Sinua varten on jokin ihan muu odottamassa ehkäpä juuri se elämäsi rakkaus. Teitä ei oltu tarkoitettu toisillenne.

Turha itkeä, kun et tehnyt mitään suhteen eteen, etkä huomioinut miestä. Mies varmaankin löytää itselleen järkevämmän naisen, joka osaa ottaa hänet huomioon.

Tuon jälkeen tulee loppuelämäsi.



Se alkaa surulla, mutta ei sen tarvitse jatkua surullisena. Suru on normaali reaktio ja jos et taistele sitä vastaan, se tekee tehtävänsä: auttaa sinua jättämään tuon elämänvaiheen taaksesi.

ap:n ex-mies.

itsesääli, suru, ikävä tai "ex-täyspaska" "pitäköön hutsu sen raukkis-lantakasan", "I will survive", "mitä hittoa mä siinäkin näin?" rauha, vapaus, sinkkuelämä tai "miehet hittoon", ehkä uusi mies, parempi tai huonompi. Riippuu siitä, mitä opit tästä ja itsestäsi.





terv. kolmen yh

Joku kysyin kauan olimme yhdessä, olimme yhdessä 3 vuotta. Mieheni oli minulle ensimmäinen vakava parisuhteeni ylipäätään, aiemmin olen juossut pakoon parisuhteita, mutta tämä mies sai minut muuttamaan mieltäni. Oltiin oikein jing ja jang, mieheni ujo ja huono itsetuntoinen, minä vahvaluonteinen ja itsevarma. Mies oli tunteellinen ja loukkaantui helposti, suuttui jos flirttasin muille miehille tms. Minä taas en ole sellainen, että näyttäisin tunteitani usein, tai että kaipaisin läheisyyttä ihan koko ajan, mieheni taas kyllä.



Nyt kun mietin, niin kaipaan vain niin paljon miestäni. Pidin kai jotenkin itsenäisyyteni rippeistä ja kai olen jotenkin vähän pöpi, kun minua ei jaksanut liikuttaa, vaan tuntui jopa hyvältä kun mies kärsi minun ollessa etäinen. Kuulostan ihan kamalalta ihmiseltä kun edes sanon noin! :( Mutta nyt vasta tajusin, että noin kai sitten kanavoin mieheeni sitä miten minun lapsuudessani toinen vanhempi lähti kävelemään ja piti pärjätä... Kamalaa että elämän isoimmat virheet tajuaa aivan liian myöhään...

niin eiköhän se haluttomuus johdu siitä, että mies on itse tehnyt jotain hävettävää, eikä halua puhua siitä, koska silloin se hävettävä asia paljastuisi ja hän saattaisi jopa joutua keskustelemaan asiasta ja käsittelemään sitä.

kyllä se siitä vielä jonain päivänä

kun annat sen mennä. Itse päätin että en jää suruun rypemään enkä itkemään miehen perään joka teki minulle paskamaisen tempun. Itkinhän minä mutta aloin rakentaa nopeasti uutta elämää. Aloin "laastariksi" tapailemaan yhtä miestä ja nyt asutaan yhdessä kun erosta 2 vuotta ja tämä suhde on parempi kuin edellinen, halutaan elämältä samoja asioita.