Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa miten päästää irti eron tullessa
20.11.2012 |
Neljän vuoden suhde on nyt päättymässä, mutta tätä tuskaista tilannetta pitkittää se ettemme osaa päästää toisistamme irti.
Vaikka tiedän ettei mieheni ole minulle se oikea, ja suurin osa ajastamme menee riitelyyn, niin en silti osaa kuvitella elämään ilman häntä. Jos mietin tulevaisuutta, tulevia lomamatkoja, elokuvissa käyntiä, juhlia, mitä vaan, en osaa ajatella itseäni ilman miestäni. Mielialani laskee kun ajattelen että joudun olemaan ilman häntä.
Kuuluuko eron aikana tuntua tältä? Meillä tilanne on siis se, että erilaisten arvojen, toiveiden, elämäntilanteiden ja kiinnostusten kohteiden takia meidän on pakko erota. Olemme jo pari vuotta taistelleet vastaan mutta ei tämä vain lähde toimimaan. Asia olisi kai helpompi jos olisi pettämistä tai jotain?
Miten tästä pääsee eteenpäin? Rakastamme toisiamme, vaikka meillä ei ole niin hyvä olla toistemme kanssa, että voisimmeolla loppuelämämme yhdessä. Sen sijaan toivon että voimme pysyä ystävinä.
Kommentit (3)
Miksi siis eroatte? Ettekö pääse sopuun, asutteko maalla vai kaupungissa? Hankitteko lapsia vai ette? Jotain konkreettista kai täytyy olla, jos eroon olette päätymässä.
Jos et voi kuvitella elämää ilman miestäsi, niin ehkä teidän ei pidä erota.
En usko että meillä on enää muuta vaihtoehtoa. Päädymme nykyään jatkuvasti vain loukkaamaan toisiamme. Koska kumpikaan meistä ei ole aivan sitä mitä toinen haluaa, olemme molemmat yrittäneet muuttaa toisiamme ja sehän ei johda koskaan mihinkään hyvään. Vaikka jollain tasolla tunnen kuuluvani juuri tämän miehen vierelle, niin käytäntö osoittaa että näin ei ole, ja tarpeeksi kauan olemme nyt yrittäneet. Jos tämä ikävä vaihe ei ole kahdessa vuodessa mennyt ohi, niin mielestäni se ei ole enää pelkkä vaihe, vaan tällainen suhteemme on. Enkä kestä ajatusta että elämäni miehen kanssa olisi ikuisesti tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä erotuksella, että olemme vain tapailleet muutaman kuukauden emmekä sen syvällisemmin sitoutuneet. Tuntuu, että ei ole olemassa muita miehiä kuin tuo. On syviä tunteita miestä kohtaan. Mutta emme ajattele asioista samoin. Jotenkin sitä kunnioitusta ei löydy, on vain loukkauksia. On jotenkin järki vs. tunteet -asetelma.
Ehkä pitää miettiä sitä omaa onnellisuuttaan, voiko tulla onnelliseksi tuollaisessa suhteessa. Toisaalta itse tiedän vastauksen tuohonkin, yksinolo tuntuu vain pahalta ja nyt ja sen vuoksi tuokin suhde tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Ei jotenkin ole olemassa sitä elämäänsä tyytyväistä, itsellistä minää nyt kun tämä päättyy, on vaan ikävä.
Alue: Aihe vapaa
Miksi siis eroatte? Ettekö pääse sopuun, asutteko maalla vai kaupungissa? Hankitteko lapsia vai ette? Jotain konkreettista kai täytyy olla, jos eroon olette päätymässä.
Jos et voi kuvitella elämää ilman miestäsi, niin ehkä teidän ei pidä erota.