Ihmisten kommenteista ja odottamisen yksinäisyydestä
Pahoitin taas mieleni hyvän ystävän kommenteista.Hänellä itsellä on edellisestä raskaudesta melko vähän aikaa, joten sen perusteella ajattelin että hän ymmärtäisi edes jollain tasolla minuakin mutta ei.
Tavatessamme hän aina vuolaasti kertoo kuinka kiva on kun ei enää ole vauvaa vaan lapsi on jo edes vähän isompi, kuinka kamalaa odottaminen on (vaikka ei mitään ongelmia ole ollutkaan) jne.Lisäksi hän kommentoi " hienovaraisesti" kuinka muistaa itsekin olleensa tosi iso odottaessaan ja kuinka minullekin on tullut lisäkiloja (vaikka oikeasti ei mitään tajuttomia määriä ole tullutkaan).Tuntuu jotenkin kamalan kurjalta kun meille tämä lapsi on ollut niin kovin toivottu ja hoitojen tulos ja meillä se vauvavaihe on vasta edessä.Lisäksi mieltä painaa paljon se, että meillä on koko ajan ennenaikaisen synnytyksen riski joka huolettaa ja saa kilot tuntumaan mitättömältä valituksen aiheelta.Toisaalta olisi kiva kun edes joku sanoisi että näytän vatsani kanssa kauniilta ja hehkeältä enkä vain lihoneelta ja väsyneeltä.Yleensä kommentit ovat vain luokkaa " onpas iso maha" .(Olen siis lähtötilanteeltani hyvin hoikka ja vatsani näyttää siltä kuin vartalooni olisi liimattu puolipallo)
Muutenkaan lähipiirissä ei oikein ole vastaavassa tilanteessa olevia toisen lapsen odottajia joten hetkittäin tuntuu kyllä yksinäiseltä.Onhan se kiva että voi jutella muustakin kuin raskaudesta mutta välillä ystäväni suunnitelmat vaateostokseineen, perheen etelänmatkoineen ja sisustussuunnitteluineen tuntuvat kovin kaukaisilta ja saavat oloni yksinäiseksi.
Kommentit (2)
Tai voithan aina sanoa että kuinka sä taas jo odotata sitä vauva-aikaa, kuinka susta on ihana olla jo iso-kokinen, et siitä tietää et saa odottaa ihanaa syntyväksi jne jne. Ehkä käänteisellä psykologille voisi olla käyttöä?
Mutta toisaaltaa, voihan ystäväsi ajatella et esim. sun kanssa ei voi enää muusta puhua kuin vauvoista ja raskaudesta? En siis väitä että asia olisi niin, mutta joillakin raskautuneilla tuntuu välillä olevan vain se raskaanaolo ja vauvat mielessä, ja se ei aina ehkä ole ystävistä mukavaa kun on ns. suppea keskustelunaihe. Minusta etelänmatkan suunnittelut, sisustamiset ja raskaanoleminen eivät pitäisi olla toisiaan pois sulkevia aiheita. Vaan tasaisesti kaikkea niin mielenkiinto pysyy yllä niin itsellä kuin ystävilläkin..
JA kyllähän esim. lastenhuoneen sisustaminen raskaan olles on ihanaa, ainakin minusta :)
sinähän näytät hehkeältä ja vatsasi kauniilta!!! Nauti nyt siitä raskaus ajasta ja jätä ystäväsi mielipiteet omaan arvoonsa. Mullakin oli ystävä, joka koko ajan valitti ja surkutteli kaikkea raskauteen liittyvää, kun taas itse olin ihan onneni kukkuloilla ja olokin oli mitä mainioin.
Ja vauva-aika oli tosi ihanaa mun mielestä ja jokaiselle se varmaan on aika erilaista, joten ei voi kauheasti vertailla!