Mitä tehdä niskuroivan 8- vuotiaan kanssa? Nyt neuvoja, pliis.

että lapsen tukkapölly on kiellettyä, mutta vapaudenriisto - josta aikuinenkin traumatisoituu - on ok. Miltäpä siis tuntuisi arestimammat, jos teidän miehenne laittaisi teidät arestiin?



8v:n kohdalla ei auta kuin keskustelu (silloin kun ollaan rauhallisessa mielentilassa) ja saavutettujen etuuksien menettäminen määräajaksi.

mikä on väärässä paikassa kun olen alkamassa siivoamaan. Torstaina sanon, että huomiseen klo 16 on aikaa ja sitten. Kerran olen joutunut krämään kaiken lattioilta ja ne meni roskikseen. Nykyään ei enään tarvi kun sanoa, niin jo on menossa. Kaikki kiva menee ohi suun jos ei ole tehtynyt omaa osuutta kotitöistä (omat tavarat paikoilleen ja ne kotityöt jotka pyydän).

Ehdotan, että otat yhteyttä perheneuvolaan.



"Tempaisi sortseista vyön ja löi minua". Jos on totta niin kuulostaa todella pahalta - vaikka aloinkin ihmetellä, miksi sortsit olivat esillä marraskuussa. Se, että lapsi yleensä alkaa vyöllä lyödä toista ihmistä - oliko sattumalta käteen osunut esine vai mallioppimista?



Parku ei ole normaalia kahdeksanvuotiaan käytöstä.



Voi olla, että nalkutat koko ajan, ja pahennat tilannetta sillä tavalla. Tyttö on ehkä kertakaikkinen hutilus, joka ei osaa tarttua siivoamiseen itsenäisesti ollenkaan - näkee, että tavarat ovat hujan hajan, eikä edes tiedä mihin niistä pitäisi ensimmäiseksi tarttua, ja on valmiiksi jo ahdistunut kun tietää että äiti kohta alkaa marmattaa, ja ratkeaa sitten parkuun koska se on ainoa opittu keino päästä tilanteesta.



Aresti voi olla samassa huoneessa, jos oma huone on niin ahdistava (ja ehkä se on, kun siellä on se kaaos josta ei selviä). Istukaa vaikka vierekkäin sohvalla astmalääkkeet varalla, ja parkukoon kunnes on parkunut loppuun. Mutta pilko se siivousurakka pienemmiksi paloiksi (niin kuin olit yrittänytkin = pipo ja sortsit) ja niiden tekemisen jälkeen seuraava pala.



Mutta ennen kaikkea: lakkaa pelastamasta tytärtäsi tekojensa seurauksilta. Ota se jätesäkki käyttöön. Älä kuule parkua, huolestu tai provosoidu. Ei kahdeksanvuotias itseään hengiltä paru, vaikka astmakohtaus tulisikin.

... ja kun tulet kotiin, halaa ensimmäiseksi ja sano että kiva nähdä, ja huomaa sitten vasta ne pipo ja sortsit keittiön pöydällä!

23

että lapsen tukkapölly on kiellettyä, mutta vapaudenriisto - josta aikuinenkin traumatisoituu - on ok. Miltäpä siis tuntuisi arestimammat, jos teidän miehenne laittaisi teidät arestiin?

Vanhemman ja lapsen välinen suhde on hieman eri asia kuin kahden aikuisen välinen suhde. Ei lapsi ole samalla tavalla "vapaa" kuin aikuinen, eikä hänen vapauttaankaan voi riistää samalla tavalla.

Lapsi ei vaikuta onnelliselta, etkä sinä. Teillä on molemmnpuolinen luottamuspula. Perheneuvolasta voisi saada apua. Huoneen siistinä pitäminen on asia, jossa useimat 8-vuotiaat tarvitsevat vielä paljon apua. Mitä jos tekisitte yhdessä hyvässä hengessä? Pitäisikö myös tavaran määrää vähentää, osa kokonaan pois ja osa välillä varastoon vaikka?

Minä kävisin kysymässä lapselta että hei, ovatkohan noi tavarat just oikeassa paikassa tai veisin ne lapselle ja sanoisin että etsi näille joku parempi paikka kun kohta syödään ja pöydälle ei mahdu. En siis korosta sitä, että MINÄ haluan ne pois vaan että ne nyt vaan ovat joutuneet kummallisesti ihan väärään paikkaan. Meillä 8v ei ainakaan pysty kokonaisvaltaissti tekemään siivousta mutta tekee mielellään pieniä rajattuja juttuja peräkkäin joten siivous hoituu sitenkin. Esimerkiksi kerää kaikki esineet joissa on punaista tai raitoja, sitten kaikki jotka ovat kangasta jne. Sitten voi kysyä että osaisitkohan imuroida tuolta sängyn alta, se on aika vaikeaa ja olen sitten hämmästyneen ilahtuneen näköinen kun se onnistui. Lapselta voi myös kysyä että oletko ikinä miettinyt miten noi kirjat voisi olla paremmin. MUista myös tyytyä lapsen päätökseen mitä hän niillä kirjoilla haluaa tehdä etkä jyrää sitä päätöstä. Aika moni on aulis antamaan rangaistuksen noinkin pienelle lapselle siitä, että hän ei toimi kuten äiti ajattelee. Äiti ei kuitenkaan välttämättä ilmaise itseään siten, että viesti menisi selkeästi perille.

vaan vanhempiensuojelua jos lapset kerran saavat lyoda vanhempaansa vyolla ilman mitaan rangaistusta.

Ei saa edes arestia antaa kun siita tulee lapsikullalle traumoja.

Ap, mina sain traumoja kirjoituksesi lukemisesta. Hae perheellesi apua ennenkuin on liian myohaista.

minusta 8v on vielä pieni,

ei voi vaaatia yksin siivoamaan huonettaan.



lelut yms tavarat laitetaan aina leikin päätteeksi paikoilleen, vaatteet pyykkin riisuduttua, jne



mitä siel huonees on siivottavaa ????

imuroinit ja pölyt





eli ap ongelma on muualla..

onko kyse tokaöuokkalaisetsa ? eli on vasta 8v täyttänyt..



tuntee olonsa turvattomaksi jouduttuaan olemaan yksin pitkiä aikoja ?



ei ole kavereita ??





kiusataanko ?



saako lapsi teiltä positiivist palautetta koskaan ??

teettekö yhdessä kivaa ?



eli luulen , et olet ap uponut mitteiden suohon..'eli asenne itselle positiiviseksi ja siten lapsikin oppii iloisemman asenteen



porkkan autta paremmin , aina :)

Nimi on pöljä ja kömpelö, mutta meillä se perhe-elämän pelasti temperamenttisen ja haastavan kolmasluokkalaisen pojan kanssa. Pojan suurin ongelma oli se että ei osannut hallita tunteitaan kotona eikä koulussa, eikä osannut puhua niistä, ilmaista siis sitä miltä se tuntuu. Benin oppien mukaan me juteltiin asiasta rauhassa, puhuttiin omasta "voimaeläimestä" pilkottiin ongelma osiin alkaen siitä että vanhempia on toteltava ja mentävä rauhoittumaan hetkeksi omaan huoneeseen. Tunnekuohussa kun on vaikea ymmärtää miksi pitäisi mennä olemaan yksin (=ei kiukkukamua niin rauhoittuu) ja jos sinne vietiin väkisin ei puhettakaan rauhoittumisesta.



Avainsana on pilkkominen: pienestä opettelusta liikkeelle, hurjasti positiivista palautetta ja pikkuhiljaa eteenpäin. Ongelma tuskin on se siivous vaan ne tunteet ja niiden käsittely. Myös sinun ontärkeää ymmärtää miksi se siivous on nii kurjaa, ennenkuin voitte selvittää kuinka homma sujuu. Joillekin lapsille se kylmä käskytys toimii, mutta sitä, onko se hyväksi lapselle kannattaa jokaisen aikuisen miettiä.

ottaisin kyllä kiinni ja raahaisin huoneeseensa tms. Ketään ei lyödä, piste. Taidat olla aika nössö. Huomauttelu on nalkuttamista, eikä siitä ole mitään hyötyä. Konkreettinen rangaistus, kuten aresti, television katselukielto tms. ovat tehokkaampia. Lapsesi tietää, että parkumalla ja "pelkäämällä" arestia välttää epämiellyttävät sanktiot. Se ei ole muuta kuin lapsen oppima tapa, hän on huomannut, että se menee sinulle läpi. RYHDISTÄYDY.

Samaa mieltä, että etuisuudet pois (tv,pelit,tietokone).Voisit kyllä kokeilla tuota arestia,en usko, että kärsii jos hiukan hyperventiloi (jos kerran astmalääkkeet on lähettyvillä).Oppii muuten, että hyperventiloimalla pääsee pois pälkähästä ja rupeaa käyttämään tätä ihan keinona muissakin tilanteissa.Olen nähnyt tv ohjelman jossa lapsi itki niin paljon, että oksensi aina kun halusi huomiota ja aina kun äiti häntä torui.Tahallinen oksentelu jäi pois, kun äiti ei enää huomioinut koko asiaa, eikä lohduttanut lasta kun sai nämä itkuraivarit, jolloin lapsi oppi, että oksentelu

ei enää toimi "säälinkerääjänä".

Lyömiselle nollatoleranssi ehdottomasti ja jäähy HETI jos lyö sinua tai ketään.

Lapsi ei vaikuta onnelliselta, etkä sinä. Teillä on molemmnpuolinen luottamuspula. Perheneuvolasta voisi saada apua. Huoneen siistinä pitäminen on asia, jossa useimat 8-vuotiaat tarvitsevat vielä paljon apua. Mitä jos tekisitte yhdessä hyvässä hengessä? Pitäisikö myös tavaran määrää vähentää, osa kokonaan pois ja osa välillä varastoon vaikka?

ja tuota jonkun ehdottamaa muksuoppia voi kokeilla, vaikka se voi olla vähän "lälly". Plus että muksuoppiin kuuluu oleellisesti se, että opitun taidon opettaa jollekin toiselle vertaiselle, onko mahdollista kotioloissa?

Joko

a) lapsella kiikastaa jostain muusta, perheneuvolaan mars mars

b) vanhempien ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa on jotain katkoksia, väärinymmäryksiä yms. joka vaikuttaa

c) b:stä johtuen lapsi on oppinut manipuloimaan teitä taitavasti

mä kokeilisin mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Tavaran karsiminen ja selkeät paikat kaikelle saattaa auttaa. Jos voisitte yhdessä "sisustaa" lapsen huonetta, niin että lapsi saa olla osallisena päätöksentekoon ja luoda oman järjestysjärjestelmänsä, voisi auttaa. Myös se, että 8v on lopulta pieni lapsi, ei voi vaatia kohtuuttomia ja jotkut viihtyvät persoonaltaan omassa hallitussa kaaoksessaan.

Meillä 8v tyttö siivoaa lelunsa paikalleen käskemättä, minä siivoan muuten. Hän jättää koulusta tullessaan ulkovaatteet keskelle eteisen lattiaa, koska ei yletä naulakkoon.

Esim. telkkarin katsominen, peliaika, kännykkä pois (paitsi kun on pois kotoa), ei menemistä kavereille jne. Viikkorahan poisto ei välttämättä käy rangaistuksesta, koska 8-vuotiaalla ei ehkä ole suurta rahantarvetta meikkeihin yms juttuihin kuten teineillä.



Väkivaltaisuuteen on puututtava tiukasti, äidin lyöminen on vakava ylilyönti josta pitäisi seurata kyllä arestia. Siis omassa huoneessa tunti, ja anteeksipyyntö. Miten aresti tytärtäsi traumatisoisi?

Mutta kun hän pyytää sinulta jotain, rahaa, uusia legginsejä jne... niin lupaa. Mutta älä tee niin.

Lähde uimahalliin, mutta älä ota häntä mukaan.



Kun hän parkuu sitä että olet hänelle ilkeä ja mäntti niin kysy että sopisiko että juteltais ja kysy silloin että miksi sinä olet aina se kenen lupaukset on pidettävä ja miksi häntä pitäisi palkita mukavilla menoilla kun hän ei ole tehnyt elettäkään ansaitakseen niitä.



Jos silmä aukeisi, edes raottuisi.

Miksei se oma huone saisi olla ajoittain sotkuinen?

Minä en jaksa nipottaa lpsen oman huoneen siisteydesät, itsehän se siellä oleilee, ei me muut.

Imurointia ennen pitää kyllä siivota tavarat lattialta tai sitten ne saa päätyä imuriin.

Kakkoselle: tytär menee jotenkin ihan paniikkiin, jos edes arestista puhutaan. Ei siis mun mielestä tavallista kapinointia vapauden menetyksen vuoksi vaan oikeasti itkee hysteerisenä, hyperventiloi ja lopulta joutuu turvautumaan avaavaan astmalääkkeeseen.



Kolmoselle: uimahallireissu huomiselta on peruttu sen lyömisen vuoksi. Ajattelin myös yrittää vielä kerran palaveria illalla (äsken jo vähän juttelimme mutta laittoi edelleen kädet korvilleen ja alkoi lopulta huutamaan ja itkemään; enkä edes monta sanaa ehtinyt sanoa).

Kärräät kaikki tytön lojuvat tavarat sinne huoneeseen, likapyykkejä myöten.



Kyllä se opetus kantapään kautta menee perille, esim. kun kaverit huomauttelevat haisevista vaatteista. Jos aina pidät tiukkaa autoritääristä kuria, niin lapsi ei voi koskaan harjoitella oman toiminnan ohjausta.

Kyseessä varsin voimakas tahtoinen sekä herkkänahkainen tyttö, jolla taipumusta jättää tavarat juuri siihen, mihin ne käsistä tippuu. Jatkuvaa vääntöä käydään myös huoneen siivoamisesta. Tyttö syyttää mua nalkuttamisesta ja jos en huomauttele, niin mitään ei tapahdu. Heti, kun käsken viedä tavarat paikoilleen herahtaa sydäntä särkevään parkuun (nykyään tosin tuo parku ei minuun vaikuta, veetuttaa vaan entistä enemmän).

Tänään oli sortsit sekä pipo keittiön pöydällä kun tulin kotiin. Samoin juomapullo, koulukirjat sekä kynät ja kumit. Sanoin niistä sortseista ja piposta; siinä samassa tyttö tulistui ja tempaisi sortseista vyön ja löi mua sillä. Sekä aloitti sen ärsyttävän parkumisen.

Mikään asiallinen palaveri ja asioista sopiminen ei auta, koska kokee, että minä käskytän ja hänellä ei ole todellisia vaihtoehtoja (ja tavaroiden hujan hajan jättäminen ei todellakaan ole vaihtoehto). Viikkorahan perustana on oman huoneen siivous ja joku pieni kotityö viikon aikana; ei edes tajunnut, että viime viikon viikkoraha on edelleen maksamatta. Huone on tytöllä ajoittain kuin kaatopaikka, mutta siitäkään ei kärsi sanoa, kun tyttö on heti hyökkäysasemissa.

Nyt olen päätynyt siihen, etten aamuisin etsi kadoksissa olevia tavaroita. Jos hanskalle ei löydy paria, niin sitten ottaa eriparit tai lähtee ilman hanskoja. Valitettavsti tyttöä ei häiritse huoneen pölyisyys, joten en voi uhata, että huone jää imuroimatta jos ei tavarat ole paikoillaan. Aresti on liian työläs vaihtoehto ja luulen, että voi jopa traumatisoida.

Olen lopen väsynyt tähän asiain tilaan. Mikä neuvoksi?

Mä olen kyllä sen verran hirmu, että meillä olisi maa järissyt, jos lapsi olisi käynyt mua jollain vyöllä lyömään, kun huomautan tuollaisesta asiasta.

Se vyö olisi lähtenyt ja varmaan sortsitkin lentäneet roskikseen, ja pentu olisi todellakin saanut lepytellä ja pyytää anteeksi käytöstään.

Mutta noin muuten: älä antaudu tuollaiseen jatkuvaan märinään. Sano tytölle ihan neutraalisti, että sä tästä eteenpäin keräät lojuvat tavarat arkisin AINA yhden huomautuksen jälkeen jätesäkkiin, ja kerran viikossa tyttö saa kaivella sieltä kamansa. HUoneen siivouksen suhteen sä myös ilmoitat koska sen aika on ja sama homma: hujan hajan olevat tavarat lähtee samaan jätesäkkiin.

Jos tyttöä ei kiinnosta tavaransa, silloin niitä on aivan liikaa.

Kärräät kaikki tytön lojuvat tavarat sinne huoneeseen, likapyykkejä myöten.

Kyllä se opetus kantapään kautta menee perille, esim. kun kaverit huomauttelevat haisevista vaatteista. Jos aina pidät tiukkaa autoritääristä kuria, niin lapsi ei voi koskaan harjoitella oman toiminnan ohjausta.

Kyllä mä tiedän monia nuoria, joita ei ole vaadittu siivoamaan, vaan on annettu elää paskaläävissä, ja sellaisissa ne elää edelleen omillaan. Oikeasti kävin just sukulaistytön kämpillä, ja hyi saatana miten sontaista oli, sänky petaamatta ja menkkaveret lakanoissa näkyi ovelle asti... Puhumattakaan siis perus pölystä ja roskista ja liasta jne. Ja kyseessä 18 v nuori nainen.