Lue keskustelun säännöt.
Kysymys useamman lapsen äideille
19.11.2012 |
Minulla on 2,5v esikoinen ja nyt olen raskaana ja laskettuun aikaan on runsas kuukausi. Esikoisella on todella vaikea uhma ja hoidan häntä kotona. Olen todella uupunut ja uhmiksen hoito tuntuu näin loppuraskaudessa todella haastavalta. Meneekö kaikki vielä pahemmaksi, kun toinen lapsi syntyy vai auttaako se, että saa taas oman kroppansa ja voimansa takaisin, kun raskauden vaivat jäävät pois? Kaikkien tilanteet tietty kovin yksilöllisiä, mutta miltä itsestäsi tuntui?
Kommentit (6)
ja tempperamenttiero kaventaa sitä edelleen käytännössä n. 1 vuoteen.
Alku oli sinänsä helppoa pienten kanssa, että tuossa iässä esikoinen ei kertakaikkiaan osannut olla mustasukkainen, vaan iloisena näytti meille kerta toisensa jälkeen missä pikkuisen nenä oli.
No, kaksi tumput suorina odottavaa avutonta tietenkin oli hoidettavina, mutta ei ollut ikinä kyse siitä että olisivat yrittäneet 'tappaa' toisensa, hyvin usein päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävi tosi hyvin vauvan synnyttyä. Sektiohaavan parannuttua olen jaksanut oikein hyvin, vaikka raskausaika uhmineen ja väsymyksinee oli ihan helvettiä. Toisaalta lapseni uhma loppuikin samoihin aikoihin vauvan syntymän aikaan, joten riippuu tietysti siitäkin. Mulle ei kuitenkaan raskaus sovi, olen niin paskana koko ajan.
2v 1kk pojalla oli kauhea mustasukkaisuus ja käytännössä koko ekan vuoden jouduin pitämään vauvaa koko ajan sylissä, ettei poika käy kimppuun. Vauva joutui fysioterapiaan hitaan liikkeelle oppimisen takia ja neuvolassa kritisoitiin sitä, etten pidä vauvaa tarpeeksi lattialla. Mutta kyllä se siitä silti oppi ryömimään, konttaamaan ja 1v 4kk iässä kävelemäänkin, nyt on motorinen kehitys jo aivan normaalilla tasolla. Ja esikoisen mustasukkaisuuskin on vähentynyt, lisäksi kuopus kestää paremmin pieniä tönäisyjä kuin pikkuvauvana.
Itselläni on lapset samalla ikäerolla, ja ehdottomasti kaikkein rankin vaihe oli se raskausajan loppu (oli tosi vaikea kestää esikoisen uhmaa, sekä henkisesti että jo ihan fyysisestikin kun maha oli tiellä, oli kipuja ja väsytti) ja ensimmäiset viikot vauvan synnyttyä.
Sen jälkeen alkoi nopeasti helpottaa. Esikoinen otti tuon vauvan syntymän vähän raskaasti, mutta alkoi siitä pikkuhiljaa toipumaan, ja päiviin löytyi hyvä rytmi. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että toisen lapsen vauva-aika oli helpompi kestää juurikin siksi, että siinä oli se isompi lapsi tuomassa päivään rytmiä, hassuttelemassa vauvan kanssa jne. Nyt pienempi on reilun vuoden, ja nämä kaksi ovat parhaita kavereita keskenään. Eivät juuri tappele, halivat ja pusuttelevat sitäkin enemmän.
Onnea vauvasta ja tsemppiä!
myös erittäin väsynyt loppuraskaudesta, tuntui että jaksoin vaivoin laittaa esikoiselle ruoan ja itsekin syödä jossain välissä. Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa että toivuin siitä raskauden aiheuttamasta väsymyksestä. Vauva nukkui alkuun paljon ja oli tissillä joten jaksoin enemmän olla esikon kanssa, vaikka meillä kyllä oli/on kiltti esikoinen. Pahin uhma tuli onneksi vasta kun vauva oli 6kk eli meillä jo rytmit ja perusasiat hyvin hanskassa.
Kyllä se siitä helpottaa, keksit vaan paljon sellaisia arkea helpottavia rutiineja ja kiirepäivänä tai väsypäivänä teet vaan pakollisen. Muista helliä esikoistakin, järjestä kahdenkeskistä aikaa kun vauva nukkuu. Ja meillä suurin helpotus tuli siitä kun esikko sai olla vauvanhoidossa mukana. Koki itsensä tärkeäksi ja uskon että kiintymyssuhde kasvoi sen vuoksi niin äkkiä. Nythän tuo tuolla hoitelee ja hoivailee siskoa, huolehtii tuttia suuhun ja nuuhkii vaippaa milloin on tavarat housussa :D
Koita valmistaa sitä esikoista vauvan syntymään. Osta vaikka oma nukke jota hoivata ja annat lapsen osallistua jotenkin vauvan hoitoonkin. Kehut paljon kuinka hienosti osaa jo asioita. Esikoinen saattaa olla ylpeä siitä kuinka iso ja taitava jo on, verrattuna vauvaan joka ei osaa mitään.
Hommaa kantoliina jossa pidät vauvaa, jos esikoinen on mustasukkainen. Sitterissä oleva vauva on suojattomampi ja kantoliinan avulla sulla on kädet vapaana taaperon kanssa touhuamiseen. Koeta pitää samat rutiinit kuin ennenkin, vauva mukana. Kun vauva nukkuu, keskity esikoiseen, luette tai piirrätte yhdessä tms. Silloin uhmaikäisestä ei tunnu että hän jää huomiotta nyt kun vauva on tullut.
Pikkulapsiaika on kyllä rankinta siinä vaiheessa kun talossa on kaksi ihan pientä. Yritä olla odottamatta hirveästi siltä esikoiselta joka näyttää tosi isolta verrattuna vastasyntyneeseen. Muistan että itse aloin odottaa esikoiselta enemmän kuin olisi pitänyt. Uhmaikä voi olla tosi hankala. Yritä saada vapaata itsellesi joskus kotoa, ettet uuvahda. Uhmaikäiselle pitää luoda myös rajoja, varsinkin sen suhteen ettei vauvaa satuteta eikä häiritä sen ruoka- ja unihetkiä.
Toivon sulle hyvää ja helppoa synnytystä ja onnellista vauva-aikaa.