Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuo neljävuotias on noin levoton?!
19.11.2012 |
Alkaa mennä ihan totaalisesti hermot tuohon lapseen, joka ei hetkeäkään olisi paikoillaan. Koko ajan pitää mennä tekemään jotain, aukomaan ja sulkemaan ovia (leikkiavaimillaan), kiertämään ympäriinsä. Hän istuu alas, nousee ylös, kiertää keittiöön, käy sulkemassa oven, istuu sohvalle, leikkii sekunnin autolla, jatkaa taas matkaa... suu käy koko ajan ja volyymi on kova.
Ruokapöydässä pyörii, hyörii... tekisi kaikkea muuta, paitsi söisi nätisti paikoillaan. Vessaa ei muista koskaan vetää, pukemisesta ei tule mitään (menettää hermonsa jos joku ei heti onnistu) ja siitä on tullut kerhossakin jo sanomista kun toinen vain katsoisi mitä muut tekee eikä laita oman pukemisen eteen tikkua ristiin.
Koko ajan jokin on suussa, ja aina pitää olla sanomassa että sormi/lelu/hiha/haalarin kaulus/mikä lie pois suusta.
Komentaminen ei auta, ohjaaminen ei auta, kehoittaminen ei auta, oma esimerkki ei auta, välinpitämättömyys ei auta, rangaistukset auttaa kymmenen minuuttia.
En jaksa.
Kommentit (16)
Ajattele miltä lapsesta tuntuu itsestään?
Jos lapsi on noin ulalla niin hän tarvitsee apua. Mitä neuvola on ollut mieltä? Kai te olette toimintaterapiaan jonossa?
Ensi vuonna ilmoitat lapsesi kuitenkin esikouluun, sen varmasti lapsi kertaa koska tuskin lapsesta tulee koulukypsä ellei saa apua ja pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutenkin kodin rauhallisuuteen. TV esim kiinni ja radio kiinni ym. Paljon huomiota ja hellyyttä.
Meillä vähän saman tyylistä rauhattomuutta 4v pojalla. 4v uhma kuulema. Nyt kuitenkin rauhoittunut todella paljon ja elämä sujuu jo lähes normaalisti :)
Kiva kuulla, etten ole ainoa, jolla menee hermo tuohon 4v lapseen.
Ja höpö höpö mitään eskaria kertaa. Jos lapsi nyt 4 veenä on vähän levoton tms niin siitä voi vetää johtopäätöstä, että kertaa eskarin :D
Meillä 6v. on aina ollut samanlainen. Onneksi on nyt hieman rauhoittunut ja osaa edes joskus istua ja keskittyä vaikka lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö mitään eskaria kertaa. Jos lapsi nyt 4 veenä on vähän levoton tms niin siitä voi vetää johtopäätöstä, että kertaa eskarin :D
Jo yhden vuoden aika kehitys voi olla todella huimaa, ihan kokemusta omasta takaa.
ja muutenkin kodin rauhallisuuteen. TV esim kiinni ja radio kiinni ym. Paljon huomiota ja hellyyttä.
Meillä vähän saman tyylistä rauhattomuutta 4v pojalla. 4v uhma kuulema. Nyt kuitenkin rauhoittunut todella paljon ja elämä sujuu jo lähes normaalisti :)
Meillä on tapana, että alakerrassa (jossa ei ole telkkaria ollenkaan ja radio on harvoin päällä, ja täällä siis nytkin oleskellaan) niin on vain pari lelulaatikkoa. Ettei olisi liikaa virikkeitä.
Syliä yritän antaa, mutta sillä ei tunnu olevan mitään väliä. Syöminen on stressaavaa, pukeminen on stressaavaa kun lapsi ei vain tekisi mitään ennen kuin ääneni nousee ja alan suuttua. Eikä aina silloinkaan.
Neuvolaan olen soittamassa, missään toimintaterapeutin jonossa ei olla. Keväällä olen lapsesta viimeksi puhunut, puheen takia, mutta mihinkään toimenpiteisiine ei neuvolan mielestä ollut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä käytös tullut tässä pikkuhiljaa meillä, veikkaisin että liittynee jotenkin ikään.
Mielestäni tuossa iässä lapset ovat ärsyttävimmillään, mieluummin väännän tuon murkkuikäisen kanssa kun se sentään ymmärtää muokata käytöstään edes joskus, toisinsanoen silloin kun murkkupuuskiltaan kiinnostaa.
Poika kyllä syö ja pukee todella reippaasti, jos hänellä itsellään on kiire jonnekin. (leikeille tai tiedossa esim herkkuja ruuan jälkeen) Pukemisessa vitkuttelee lähes aina. Heittelee sukkia ilmaan ja pyörittää paitaa kätensä ympärille ym...rasittavaa!
Se kuuluu tuohon ikään eikä siihen mitään toimintaterapeuttia tarvita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko aloittaa jokin harrastus tai sitten puuhailla enemmän lapsen kanssa. Tottahan pieni ihminen joka on täynnä tarmoa keksii koko ajan jotain tekemistä. Leikkiminen on lapsen työtä :)§
Kannattaisiko aloittaa jokin harrastus tai sitten puuhailla enemmän lapsen kanssa. Tottahan pieni ihminen joka on täynnä tarmoa keksii koko ajan jotain tekemistä. Leikkiminen on lapsen työtä :)§
Lapsi on kaksi kertaa viikossa aamupäivän kerhossa ilman minua, ja yhden kerran viikossa perhekerhossa aamupäivällä. Muut aamupäivät ollaan ulkona pari tuntia melkein säällä kuin säällä. Iltaisin ulkoillaan/käydään kylässä/joku on meillä kylässä/käydään kaupassa/joskus silloinkin perhekerhossa ja kerran viikossa käydään koko perhe uimassa.
Mitä harrastuksia tuon ikäiselle pitäisi olla? Ohjailen kotona tekemään palapeliä kanssani, piirtämään (tämä ei kiinnosta häntä yhtään), muovailemaan, maalaamaan vesiväreillä tai sitten ohjaan hänet leikkimään itsenäisesti.
Yritän kyllä tosi kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva hyöriminen on helvetin rasittavaa seurattavaa, edes telkkarin eteen ei meinaa rauhoittua vaan asento vaihtuu useamman kerran minuutissa. Hyräilee, hymisee, heiluu. Ulkoilu auttaa purkamaan energiaa, mutta ei joka päivä voi lähteä 2-3 tunniksi ulos vain tämän yhden takia...harrastukseen en ole voinut pistää, koska on täysin impulsiivinen ja kyvytön harkitsemaan tekojaan (= ei pärjää ilman aikuisen tukea ryhmässä).
Kokemusta ei ole samasta, mutta tuli mieleeni, että saatko kontaktia lapseen? Onko lapsi aina ollut samanlainen? Musta teidän "harrastukset" ja rytmit kuulostavat oikein hyviltä. Kiinnittäisin huomiota kodin ilmapiiriin, onko teillä KIVAA? Siis toki ymmärrän, että pinna menee välillä eikä silloin ole kellään kivaa, mutta mietin vain sitä, että joissain lapsiperheissä sitä elämää todella suoritetaan siinä pelossa, että joku tulee arvostelemaan esim. liian vähästä ulkoilusta tms. Ei hassutella ja naureta, kun pitää jo raastaa kiireellä luomuporkkanaa, ettei vaan sorruta eineksiin. En moiti luomuperheitä, mutta joskus ihmiset yrittävät niin täydellistä, ettei nähdä enää metsää puilta, ja joillekin tuo ruokailu on supersuorittamista. Tai sitten ulkoilu. Sitä myös mietin, että mistä asioista lasta rankaiset? Et kai levottomuudesta noin ylipäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta ei ole samasta, mutta tuli mieleeni, että saatko kontaktia lapseen? Onko lapsi aina ollut samanlainen? Musta teidän "harrastukset" ja rytmit kuulostavat oikein hyviltä. Kiinnittäisin huomiota kodin ilmapiiriin, onko teillä KIVAA? Siis toki ymmärrän, että pinna menee välillä eikä silloin ole kellään kivaa, mutta mietin vain sitä, että joissain lapsiperheissä sitä elämää todella suoritetaan siinä pelossa, että joku tulee arvostelemaan esim. liian vähästä ulkoilusta tms. Ei hassutella ja naureta, kun pitää jo raastaa kiireellä luomuporkkanaa, ettei vaan sorruta eineksiin. En moiti luomuperheitä, mutta joskus ihmiset yrittävät niin täydellistä, ettei nähdä enää metsää puilta, ja joillekin tuo ruokailu on supersuorittamista. Tai sitten ulkoilu. Sitä myös mietin, että mistä asioista lasta rankaiset? Et kai levottomuudesta noin ylipäänsä?
Kiitos oikein asiallisesta ja ajattelemaan laittavasta viestäsi :)
Otan kontaktia lapseen, mutta luulen että viime aikoina enemmän "pahassa" kuin hyvässä. Otan lapsen usein viereen aamulla ja halin häntä, eikä meillä ole kiire sängystä pois. Mutta aika pian tämän jälkeen alkaa ensimmäinen huuto jostakin asiasta, pikkusiskon kanssa riitaa tai harmi siitä, että en anna joka aamu katsoa lastenohjelmia. Tai raivo siitä, että pitäisi pukea tai syödä aamupala.
Se masentaa, kun koko ajan saa kuunnella itkuhuutoa ja siksi kai olen kireämpi kuin ennen. Kyllä meillä hassutellaan mutta varmaan vähemmän kuin ennen. Olen kireä. En koe, että kovasti suorittaisin, olen karsinut joitain tekemisiä minimiin etten olisi koko ajan jossain kotityössä kiinni, mutta asiat tuntuvat, tai siis lapsen käytös tuntuu pahenevan vain.
Rankaisen, jos tekee jotakin kiellettyä. En rankaise levottomuudesta, mutta esim. siskon kiusaamisesta, haukkumisesta tai kiroilusta.
Meillä aivan samanlainen 4-vuotias!
On motorisesti tosi levoton, koko ajan häslää jotakin.
Etenkin aamuisin on jotenkin aivan ylilevoton, leikit menee ihan överiksi, on uhmakkaampi kuin mitä muuten päivällä. AAARGH mulla menee niin hermot. Mikähän siinä voisi olla että juuri aamut on "hankalia"? Tai siis eihän ne pojan mielestä ole hankalia, jos vaan saa toteuttaa itseään levittämällä kaikki tavarat ympäri kämppää "leikkiessään", ja vaihtaa leikkiä lennossa toiseen. Mun hermo ei vaan kestä tuommoista menoa ja meininkiä, ennen kuin olen saanut kitattua puoli pannua kahvia. Huoh. Kun ei sitä viitsisi heti klo 8 rynniä pihallekaan purkamaan energiaa. Kun on noita muitakin lapsia tuossa, ja heillä omat tarpeensa aamuisinkin.