Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka usein lastenne isä pitää yhteyttä lapsiin viikonloppujen välillä?
18.11.2012 |
Meillä lapsi on isällään jokatoinen vkl. Nyt viimeviikolla lapsen isä ei soittanut kertaakaan eikä käynyt tapaamassa lastaan. Lapsi on 2,5-vuotias ja mun mielestä ton ikäistä pitäisi tavata usein tai vaikka soitella... Se kaksi viikkoa tuntuu ton ikäsestä varmasti ihmisiältä.
Kommentit (33)
mies soitti tytärpuolelle päivittäin silloin, kun tyttö ei ollut meillä. Soitti jo silloin, kun tyttö oli ihan pieni (oli 3 v.kun aloimme olla yhdessä). Isä ja tytär soittelevat edelleen useita kertoja viikossa toisilleen, tyttö jo aikuinen ja asuu omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lasteni isä ja näen lapset joka ilta töiden jälkeen sekä viikonloppuisin koko päivän. Näen tällöin myös lasteni äidin, joka asuu samassa asunnossa lasteni ja minun kanssani.
Samaa mieltä kuin aiemmat, että eroperheen lapset ovat omalla tavallaan onnekkaita. Minäkin olen ydinperheestä, eikä isä oikeasti koskaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. Tai no harrastuksiin hän kuskasi jonkun verran, ja järkkäsi ulkomaanmatkat jne, mutta mitään arkista ei tehty yhdessä toisin kuin äiti leipoi ja kävi uimassa sun muuta. Edelleen suhteeni isään on melko etäinen.
Oma mieheni on eronnut lastensa äidistä, ja hän soittaa lapsille joka ilta. Lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:12"]
Meillä miehen lapsi on tavannut äitiään ehkä kerran-pari kuussa ollessaan pienempi. Äiti ei soitellut välissä. Nykyään tapaa vielä harvemmin. Lomareissuille lapsi on tainnut päästä äitinsä kanssa 2-3 kertaa 14v aikana. MInusta tosi surullista
[/quote]
No, tässä tapauksessa kyseessä on varmasti tavallista suuremman ongelman muutenkin? Että siellä taustalla on jotain surullista, miksi näin on päässyt käymään.
[/quote]
Missä taustalla? Äidillä on uusi perhe, ei siellä sen surullisempaa ole.
[/quote]
No kuule, ei kukaan täysillä käyvä äiti hyljeksi tytärtään vaikka olis mikä uusi perhe. Että kyllä siellä varmaan jotain isompia ongelmia on...
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 13:00"]
Samaa mieltä kuin aiemmat, että eroperheen lapset ovat omalla tavallaan onnekkaita. Minäkin olen ydinperheestä, eikä isä oikeasti koskaan tehnyt mitään meidän lasten kanssa. Tai no harrastuksiin hän kuskasi jonkun verran, ja järkkäsi ulkomaanmatkat jne, mutta mitään arkista ei tehty yhdessä toisin kuin äiti leipoi ja kävi uimassa sun muuta. Edelleen suhteeni isään on melko etäinen.
Oma mieheni on eronnut lastensa äidistä, ja hän soittaa lapsille joka ilta. Lapset käyvät meillä joka toinen viikonloppu.
[/quote]
Nämä näkökulmat kannattaisi välittää näille konseratiivisille tutkijoille, jotka edelleen ovat sitä mieltä että ydinperhe on lasten onni ja tae hyvästä elämästä ja erolapset putoavat jonnekin mustaan kuiluun. Monesta lapsesta tosiaan huolehditaan hyvin sen eronkin jälkeen ja moni taas jää siellä ydinperheessä jalkoihin. tai seuraa sairasta parisuhdemallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:12"]
Meillä miehen lapsi on tavannut äitiään ehkä kerran-pari kuussa ollessaan pienempi. Äiti ei soitellut välissä. Nykyään tapaa vielä harvemmin. Lomareissuille lapsi on tainnut päästä äitinsä kanssa 2-3 kertaa 14v aikana. MInusta tosi surullista
[/quote]
No, tässä tapauksessa kyseessä on varmasti tavallista suuremman ongelman muutenkin? Että siellä taustalla on jotain surullista, miksi näin on päässyt käymään.
[/quote]
Missä taustalla? Äidillä on uusi perhe, ei siellä sen surullisempaa ole.
[/quote]
No kuule, ei kukaan täysillä käyvä äiti hyljeksi tytärtään vaikka olis mikä uusi perhe. Että kyllä siellä varmaan jotain isompia ongelmia on...
[/quote]
Kyseessä on poika. Äiti on ihan normaali ja hyvässä työssä mutta jostain syystä tilanne on ollut se mikä se on. En osaa sanoa miksi ei ole kokenut tarvetta pitää enempää yhteyttä jne.
Eikös jokainen ole yksilö omalla tahollaan ja ketään ei voi tuomita sen mukaan soittaako lapsille vai ei? Vähän sama että onko ystävä huono ystävä jos hänen kanssa ei pidä viikoittain yhteyttä vaan viettää aikaa yhdessä ja puhuu asiat halki silloin kun näkee? Toiset ovat luonteeltaan sellaisia että tykkäävät puhua kasvokkain ja toiset taas tykkää soitella. Minusta se ei tee kenestäkään huonoa isää tai äitiä jos ei päivittäin lapselle soita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa huomata että äidit olisivat ja ovat iloisia siitä että isä pitää muutenkin yhteyttä kun vaan jokatoinen viikonloppu. Mun miehellä on ex:än kanssa yksi lapsi ja harvemmin pitävät muuten yhteyttä isä ja lapsi toisiinsa kun äiti aivopessyt lapsen pienestä pitäen että isä ei ole mitään että äidin uutta miestä pitää kutsua isäksi yms... Ehkä asiaan on vaikuttanut se että lapsen äidin äiti on haukkunut mieheni ex:lle ex:än isän aikanaan, ehkä siksi ex on sitä mieltä että isät ei ole mitään ja lapsia EI travitse isää mutta äidin tarvitsee.
Säälittää katsoa vierestä mutta onneksi lapsi alkaa kohta jo olla täysikäinen.
Lasteni isä tapaa joka toinen viikonloppu. Ei soittele perään, eikä kysele, miten heillä menee. Lapset ovat tottuneet tähän ja jos on isälle asiaa, niin laittavat mielummin tekstarin kuin soittavat.
Oma on asiansa. Mutta hienoa, että tapaa joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä isän puhelinsoitot liittyvät siihen, että sun elämässäsi kaikki pyörii lasten ehdoilla. Eivät kaikki lapset ole samanlaisia, jos eivät ole aikuisetkaan = eivät halua "mitä kuuluu" puheluita.
Muistan itse, kun jäin 6-vuotiaana vanhempien matkan ajaksi mummolaan ja minulel soitettiin sinne kai kerran tai kaksi, että miksi. Minulla ei ollut hätää ja päiväkohtaisille höpinöille riitti kyllä kuuntelijoita. Nyt oma lapseni näyttää olevan samantyylinen. Isänsä kulkee töiden takia kotimme ohi ja käy siksi moikkaamassa ohimenne "ilman asiaa" eikä tenava tajua pointtia. Viimeksikin kysyi, miksi tuli, ja kun vastaus oli "sanomaan moi", heebo vastasi siihen "ai". Eli ei olla mitään turhanpuhujia kumpikaan, mutta moikatakin saa, jos siitä toiselle tulee hyvä mieli :D
Ei soita koskaan lapselle, vaikka lapsi on jo 10-vuotias ja oma puhelin on ollut monta vuotta. Ei kyllä lapsi odotakaan, että isä soittaisi. Olisi varmaan ihmeissään, jos näin joskus kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko paljon. Asutaan naapurikaupungeissa. Tekee vuorotyötä useammassa vuorossa, eli vaihtelevasti on aikaa. Meillä on tapaamissoppari alunperin joka toinen viikonloppu ja yksi arki-ilta viikolla, mutta isän työvuorot muuttuneet siitä. Mutta jos jollain loppuu koulu klo 12 tai alkaa harrastus klo 18, ja isän työvuoro sopii, hän kurvaa paikalle. Lapsia on 3. Soittaa joka aamu.
Tiedä sitten, miten kävisi, jos alkaisi seurustella jonkun kanssa. Erosta pari vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapset asuvat ja ovat lähes AINA isänsä kanssa. Äidin kanssa ei pysty sopimaan etukäteen ollenkaan, että ottaisi lapsia itselleen. Äiti ei suostu sitoutumaan. Joskus. Kun mitään hauskempaa ei ole tarjolla. Niin äiti ”haluaa” lapsia itselleen. Sitten lapset nostavat hirmu metelin, että eivät halua mennä äidille. Viimeksi kun ilmoitin lapsille, että nyt veisin teidät äidille ja keräilin jotain vaatetta sinne mukaan. Niin eskari-ikäiseni keksi sillä aikaa mennä piiloon, että ei tarvitse lähteä. Tämän takia myöhästyin lupaamastani ajankohdasta, milloin lapset piti olla äidillään, mistä äiti sitten mekasti mulle.
Kun kahdella lapsellakin on sitten puhelimet. Niin loppuillan sain nauttia puheluista, joissa kukin vuorollaan ”haukkui” toista ja toivoi, että voisin hakea kotiin. Myös äiti oli tässä ”soittoringissä” ja haukkui ”mahdottomia” lapsiaan. Lasten ”mahdottomuus” oli sitten tietysti mun syy…
Isi yritti sillä aikaa ”reffata” naista, mikä meni kyllä aika tavalla puihin. Koska kyllästyin soittoihin ja hain ne lapset kotiin.
Siinäpä meni nekin reffit. Joku vois tosta illasta sommitella aika kivan komediankin=koomisia vaiheita. Lopputulema oli se, että kaikki oli vihaisia mulle sekä lapset (kun pakotin ne sinne) äiti (kun olen kasvattanut lapset pikku terroristeiksi) ja sitten se mun reffikumppani (jätin itekseen ja häippäsin hakeen lapsia kotiin).Itteä ei kylläkään yhtään naurattanut. Ja toista kertaa en aio enää yrittääkään… Ja en jaksa tapella lasten kanssa äidille menosta. Jotenkin toivottoman oloista touhua, kun kumpikaan ei REHELLISESTI halua.
Syyksi lapset sanovat, että inhoavat äitiään. Äiti on tylsä. Istuu vain puhelimessa tai tietokoneella ja ei tee mitään. Rähjää kaikesta heille. Äiti on siisteysfriikki ja on helppo kuvitella, että ”lasten sotkut” helposti panevat äidin poissa tolaltaan, kun ei moisia normaalisti tartte katella.
Toinen lapsi on 6-vuotias ja toinen 8-vuotias. Sama touhu jatkuu vuodesta toiseen. Aika ajoin ”kokeilen onneani" ja yritän jotain "itsellenikin". Mutta tyhjän saa pyytämättäkin...
Mikään ei muutu. Milloinkahan se ihmeellinen "äidinrakkaus", se mistä sanotaan, että "äiti on aina äiti" iskee? Tässä on monta vuotta odoteltu jo ja mitään parannusta ei näytä tulevan.