Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein lastenne isä pitää yhteyttä lapsiin viikonloppujen välillä?
18.11.2012 |
Meillä lapsi on isällään jokatoinen vkl. Nyt viimeviikolla lapsen isä ei soittanut kertaakaan eikä käynyt tapaamassa lastaan. Lapsi on 2,5-vuotias ja mun mielestä ton ikäistä pitäisi tavata usein tai vaikka soitella... Se kaksi viikkoa tuntuu ton ikäsestä varmasti ihmisiältä.
Kommentit (33)
enkä muista, että isäni olisi kertaakaan harrastanut kanssani, tullut koiralenkille kanssani, istahtanut juttelemaan kanssani tai edes kysynyt, miten koulussa menee. Lapsena sain joululahjaksi isän itse tekemän nuken kehdon ja myöhemmin isosta pahvilaatikosta tehdyn barbitalon, mutta muuten meillä oli todella kaukainen suhde. Nyt aikuisenakaan emme milloinkaan soittele vaan kuulumiset hoidetaan äidin kautta.
Mielestäni monella erolapsella on tosi hyvät oltavat, kun isä kiinnittää huomionsa häneen edes joka toinen viikonloppu kokonaiset kaksi päivää putkeen. Pahempaa on asua sellaisen isän kanssa, joka ei milloinkaan kiinnitä lapseen mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä muista, että isäni olisi kertaakaan harrastanut kanssani, tullut koiralenkille kanssani, istahtanut juttelemaan kanssani tai edes kysynyt, miten koulussa menee. Lapsena sain joululahjaksi isän itse tekemän nuken kehdon ja myöhemmin isosta pahvilaatikosta tehdyn barbitalon, mutta muuten meillä oli todella kaukainen suhde. Nyt aikuisenakaan emme milloinkaan soittele vaan kuulumiset hoidetaan äidin kautta.
Mielestäni monella erolapsella on tosi hyvät oltavat, kun isä kiinnittää huomionsa häneen edes joka toinen viikonloppu kokonaiset kaksi päivää putkeen. Pahempaa on asua sellaisen isän kanssa, joka ei milloinkaan kiinnitä lapseen mitään huomiota.
Itsekin olen ydinperheestä. Isäni oli kiinnostunut lähinnä koulumenestyksestäni ja siitä, että se oli riittävän hyvää. Meillä ei ole viileät välit, mutta ei erityisen läheisetkään. Jollain tavalla jännitän aina vaikka puhelinsoittoa isälle. Viime aikoina olemme eräästä syystä tavanneet lähes päivittäin, mikä on lähentänyt meitä. Silti en voisi kuvitella kertovani hänelle intiimejä asioitani, toisin kuin äidilleni voin kertoa oikeastaan mitä vain.
Oma mieheni pitää yhteyttä lapsiinsa joka päivä puhelimitse. Lapset ovat meillä joka toinen vkl. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu tosi oudolta noina viikonloppuina katsoa, kun mies oikeasti tekee jotain lasten kanssa. Leikittää, laulattaa, ulkoilee heidän kanssaan, halailee, toivottaa hyvät yöt. En osaa kuvitella, millaista on kun on tuollainen isä kuin mieheni on.
ei pidä yhteyttä, tapaa lapset joka toinen viikonloppu,lapset ovat 4 ja 5v.
Enpä ole pitänyt kirjaa. Kyllä tuo soittelee 9-vuotiaalle lapselleen muutaman kerran viikossa. On selvästi enemmän kiinnostunut lapsesta nyt kun hän on isompi, ei niinkään eron jälkeen (lapsi oli 4), viime vuosina heidän välinsä ovat tiivistyneet, mikä on kiva. =)
Joskus tulee kouluun lähteville sanomaan aamulla heipat, ja ehkä n. joka toinen ilta ehtii toivottaa hyvät yöt. Viikonloppuna saattaa viettää aikaa lasten kanssa enemmän, jos ei ole muuta menoa.
Olemme naimisissa ja asumme yhdessä. Lapset 8,6 ja 2 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä yrittää soittaa, mutta ex-rouva ei anna lasten ottaa puheluita vastaan.. :-(
Pystyykö siihen vaikuttamaan?
Ihanaa, että ketjussa oli niin monta jotka kaipasivat isän soittoa väliaikoinakin:-)
Ei soittele meilläkään, lapset soittavat isälleen kerran pari viikkoon toisinaan ei laisinkaan. Kieltämättä tuolla ylempänä nuo "unisoitit" kuullostaa hieman oudolle. En osaisi kuvitellakkaan että lasteni isä soittaisi lapsille joka ilta sanoakseen hyvääyötä. Miksi soittaa jokapäivä jos ei ole asiaa? Tärkeimmät tapahtumat kerrotaan sitten kun ovat isänsä luona. Sama homma kun lapset kauemmin isän luona, en minä heille jatkuvasti soittele, tietäävät että jutellaan kun palaavat luokseni.
Sama ystäväperheelläni jossa lapsi jokatoinen viikko isällään ja jokatoinen äidillään, eivät he jokapäivä soittele kysyäkseen mitä kuuluu. Eikä minusta tämä ole mitenkään outoa tai erikoista tai tee kenestäkään sen huonompaa tai vähemmän kiinnostunutta vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi 6v, ei soita tai käy tapaamassa isäviikonloppujen välillä. Asuu naapurikunnassa ja olen monesti ehdottanut, että veisi lapsen viikolla vaikka uimaan tai hampurilaiselle, mutta eipä vaivaudu. Eron jälkeen meni varmaan vuosi että tuo joka-toinen-viikonloppu-systeemi alkoi pyöriä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:01"]
Joskus tulee kouluun lähteville sanomaan aamulla heipat, ja ehkä n. joka toinen ilta ehtii toivottaa hyvät yöt. Viikonloppuna saattaa viettää aikaa lasten kanssa enemmän, jos ei ole muuta menoa.
Olemme naimisissa ja asumme yhdessä. Lapset 8,6 ja 2 kk.
[/quote]
Meillä tällaista, ja eroa tehdään. (Tai ei oikeastaan tehdä; molemmat tietävät että ero on tulossa, siitä on puhuttu jo, mutta kumpikaan ei tee asian eteen mitään.) Olen vasta nyt eron kyynyksellä tajunnut että mieheni on koko perheemme olemassaolon ajan ollut eräänlainen "ulkojäsen". :( Miten jaksat tuota, vielä pini vauvakin siinä hoidettavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Lapsilla on puhelimet, enkä minä ratsaa niitä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2012 klo 21:40"]
eikä isä soita kertakaan. Ei edes koululaiselle jolla on oma puhelinkin (jos ei mulle halua soittaa). Tosin silloin kun oltiin yhdessä ja oli reissussa useita viikkoja ei silloinkaan kertaakaan soittanut tai edes tekstaria lähettänyt kysyäkseen edes kuulumisia. Joten en ole yllättynyt.
[/quote]
meillä sama. Liiton aikana eityöartkoiltaan tai muilta soittanut koskaan, ja matkusti työnsä vuoksi paljon. Lapset tottuivat jo silloin siihen, että isä nyt on tuollainen. Eron jälkeen on vähän paremmin soitellut lapsille ja kuljettanut joskus jonnekin. Tätä on niin vaikea ymmärtää kun itselle se lasten arki on koko ajan ykkönen ja kaikki pyörii sen ehdoilla. Mut en myöskään yllättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2012 klo 21:56"]
enkä muista, että isäni olisi kertaakaan harrastanut kanssani, tullut koiralenkille kanssani, istahtanut juttelemaan kanssani tai edes kysynyt, miten koulussa menee. Lapsena sain joululahjaksi isän itse tekemän nuken kehdon ja myöhemmin isosta pahvilaatikosta tehdyn barbitalon, mutta muuten meillä oli todella kaukainen suhde. Nyt aikuisenakaan emme milloinkaan soittele vaan kuulumiset hoidetaan äidin kautta.
Mielestäni monella erolapsella on tosi hyvät oltavat, kun isä kiinnittää huomionsa häneen edes joka toinen viikonloppu kokonaiset kaksi päivää putkeen. Pahempaa on asua sellaisen isän kanssa, joka ei milloinkaan kiinnitä lapseen mitään huomiota.
Itsekin olen ydinperheestä. Isäni oli kiinnostunut lähinnä koulumenestyksestäni ja siitä, että se oli riittävän hyvää. Meillä ei ole viileät välit, mutta ei erityisen läheisetkään. Jollain tavalla jännitän aina vaikka puhelinsoittoa isälle. Viime aikoina olemme eräästä syystä tavanneet lähes päivittäin, mikä on lähentänyt meitä. Silti en voisi kuvitella kertovani hänelle intiimejä asioitani, toisin kuin äidilleni voin kertoa oikeastaan mitä vain.
Oma mieheni pitää yhteyttä lapsiinsa joka päivä puhelimitse. Lapset ovat meillä joka toinen vkl. Rehellisesti sanottuna musta tuntuu tosi oudolta noina viikonloppuina katsoa, kun mies oikeasti tekee jotain lasten kanssa. Leikittää, laulattaa, ulkoilee heidän kanssaan, halailee, toivottaa hyvät yöt. En osaa kuvitella, millaista on kun on tuollainen isä kuin mieheni on.
Olet löytänyt kultakimpaleen mieheksesi, kannattaa arvostaa ja sanoa se ääneen hänellekin:)
Lapsi on isällään joka viikonloppu ja silloin kun lapsen isä ehtii, niin yhden illan viikollakin. Ei soittele lapselle siinä väleillä (4v).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:24"]
Ei soittele meilläkään, lapset soittavat isälleen kerran pari viikkoon toisinaan ei laisinkaan. Kieltämättä tuolla ylempänä nuo "unisoitit" kuullostaa hieman oudolle. En osaisi kuvitellakkaan että lasteni isä soittaisi lapsille joka ilta sanoakseen hyvääyötä. Miksi soittaa jokapäivä jos ei ole asiaa? Tärkeimmät tapahtumat kerrotaan sitten kun ovat isänsä luona. Sama homma kun lapset kauemmin isän luona, en minä heille jatkuvasti soittele, tietäävät että jutellaan kun palaavat luokseni.
Sama ystäväperheelläni jossa lapsi jokatoinen viikko isällään ja jokatoinen äidillään, eivät he jokapäivä soittele kysyäkseen mitä kuuluu. Eikä minusta tämä ole mitenkään outoa tai erikoista tai tee kenestäkään sen huonompaa tai vähemmän kiinnostunutta vanhempaa.
[/quote]
No enemmän tässä outoa on mielestäni. Kyllä mun lapset haluavat kertoa mulle iloja ja suruja myös silloin kun ovat isällään. Varsinkin jos ovat innostuneita jostakin. Ja Mulla ollessaan soittavat kouluasioita ja muuta isälleen. Joskus soittavat ihan vaan koska tuli ikävä. Eikös se ole ihan luonnollista? Erolapset joutuvat joka tapauksessa käyttämään paljohn psyykistä energiaansa siihen, että perhe pysyy todellisena ja olemassaolevana, kun osa perheestä pitää aina kuvitella. Keinotekoisia rajoja tarvitsevat vain tunne-elämältään epävakaat ihmiset. Onnellinen se pieni joka saa unisoiton rakkaalta isältään äidinkin läsnäollessa.
Meillä miehen lapsi on tavannut äitiään ehkä kerran-pari kuussa ollessaan pienempi. Äiti ei soitellut välissä. Nykyään tapaa vielä harvemmin. Lomareissuille lapsi on tainnut päästä äitinsä kanssa 2-3 kertaa 14v aikana. MInusta tosi surullista
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:12"]
Meillä miehen lapsi on tavannut äitiään ehkä kerran-pari kuussa ollessaan pienempi. Äiti ei soitellut välissä. Nykyään tapaa vielä harvemmin. Lomareissuille lapsi on tainnut päästä äitinsä kanssa 2-3 kertaa 14v aikana. MInusta tosi surullista
[/quote]
No, tässä tapauksessa kyseessä on varmasti tavallista suuremman ongelman muutenkin? Että siellä taustalla on jotain surullista, miksi näin on päässyt käymään.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 12:12"]
Meillä miehen lapsi on tavannut äitiään ehkä kerran-pari kuussa ollessaan pienempi. Äiti ei soitellut välissä. Nykyään tapaa vielä harvemmin. Lomareissuille lapsi on tainnut päästä äitinsä kanssa 2-3 kertaa 14v aikana. MInusta tosi surullista
[/quote]
No, tässä tapauksessa kyseessä on varmasti tavallista suuremman ongelman muutenkin? Että siellä taustalla on jotain surullista, miksi näin on päässyt käymään.
[/quote]
Missä taustalla? Äidillä on uusi perhe, ei siellä sen surullisempaa ole.
Pakko jaksaa, kun vauva on vielä niin pieni. Isompia lapsia käy välillä sääliksi, kun jäävät pakostakin vähemmälle huomiolle. Miehestä on kieltämättä tullut juuri tuollainen ulkojäsen, joka käy kuorimassa kermat päältä. Silloin harvoin, kun on paikalle, ei oikein osaa tarttua mihinkään, ei esim. löydä vauvan vaippoja tai isompien harrastusvälineitä. Ehkä olen itse siihen osasyyllinen, kun olen joutunut järjestämään tavarat ja kodin niin, että pärjään arkipäivät yksikseni. En tiedä miten miehen saisi vedettyä takaisin perheeseen. Toisaalta, eikö aikuisen ihmisen pitäisi itsekin tajuta olla alotteellinen ja osallistua enemmän? Jos näin ei käy, niin vaikea sanoa, kuinka pitkään voimme yhdessä olla.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 11:01"]
Joskus tulee kouluun lähteville sanomaan aamulla heipat, ja ehkä n. joka toinen ilta ehtii toivottaa hyvät yöt. Viikonloppuna saattaa viettää aikaa lasten kanssa enemmän, jos ei ole muuta menoa.
Olemme naimisissa ja asumme yhdessä. Lapset 8,6 ja 2 kk.
[/quote]
Meillä tällaista, ja eroa tehdään. (Tai ei oikeastaan tehdä; molemmat tietävät että ero on tulossa, siitä on puhuttu jo, mutta kumpikaan ei tee asian eteen mitään.) Olen vasta nyt eron kyynyksellä tajunnut että mieheni on koko perheemme olemassaolon ajan ollut eräänlainen "ulkojäsen". :( Miten jaksat tuota, vielä pini vauvakin siinä hoidettavana?
[/quote]
Lapsi yhteishuollossa eli puolet ajasta myös isällään. Isä soittelee kun on jotain asiaa väipäivinä, samoin minä. Onneksi valitsin lapseni isäksi miehen, joka välittää ja rakastaa lastaan ja haluaa olla isä joka päivä. Miesystäväni ex tekee kaikkensa, jotta lapsi ei olisi isänsä kanssa tekemisissä. Minä en voi millään käsittää. Melko huono koston väline, ja kohde on täysin väärä, eli oma lapsi.
eikä isä soita kertakaan. Ei edes koululaiselle jolla on oma puhelinkin (jos ei mulle halua soittaa). Tosin silloin kun oltiin yhdessä ja oli reissussa useita viikkoja ei silloinkaan kertaakaan soittanut tai edes tekstaria lähettänyt kysyäkseen edes kuulumisia. Joten en ole yllättynyt.