Lue keskustelun säännöt.
Lastenhoidosta nurisevat isovanhemmat
18.11.2012 |
Pitää tulla vähän naputtamaan kun ärsyttää. Meillä on 2,5 vuotias lapsi, ja toisen laskettu aika ihan lähiaikoina. Koitetaan tässä kovasti saada uutta kotia rempattua valmiiksi että päästäis muuttamaan ennen synnytystä. Isovanhemmat ovat kovasti lupailleet apua, mutta sitten hoitoapua pyydettäessä suhtautuminen onkin nihkeää.. tyyliin "no kai me sitten hoidetaan jos on pakko". Miehen vanhemmat eivät halua hoitaa lasta ollenkaan, vaan johonkin tekosyyhyn tukeutuen aina kiemurtelevat asiasta irti. Tarjoutuvat sitten tulemaan remppa-avuksi sensijaan, ja kuitenkaan eivät tee työmaalla mitään. Kaiken huipuksi omat vanhempani varasivat parinviikon italianmatkan just synntyksen alle, muuttoaikaan, ettei vaan tarttis auttaa..
Todellisuus on sitten se, että mies yrittää yksinään saada kämppää kasaan ja minä hoidan lasta, apua lupailevat isovanhemmat kun ovat avuntarpeen tullessa vastentahtoisia marttyyreitä tai seisoskelevat vaan tiellä remppatyömaalla arvostelemassa miten minun ei pitäisi rehkiä niin paljoa raskaana. Vaan eipä maistu silti auttaa..
Ärsyttää. Miksei sitten suoraan sanota, että ei haluta auttaa, vaan lupaillaan apua. Ärsyttää syyllistävä sävy ja haluttomuus auttaa omia lapsiaan. Ei tässä edes olisi paljoa töitä enää jäljellä, mutta niitä on vaikea tehdä yksin. Muutakaan hoitoapua ei ole tarjolla joten pattitilanteessa ollaan.
Kommentit (8)
Kyllä minuakin ärsyttäisi, jos minulle luvattaisiin auttaa kun apua tarvimme, mutta emme sitä saa.
Miksi tosiaan luvata, jos ei haluakkaan auttaa?
Meillä oli ihan samanlainen tilanne. En enää jaksanut kysyä, vaan oltiin sitten yksiksemme. Oli todella rankkaa aikaa, mutta päätin että omia lapsia autan todellakin tuossa tilanteessa. Talon rakentaminen ja lapsen hoitaminen synnytyksen aikana ovat todellakin sellaisia asioita, joista en jättäisi ketään pulaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastani. Siitä otetaan kyllä "kunnia" että on, mutta lapsi on taakka, jonka kanssa ei jakseta olla, sillä tämän pitäisi siivota, tai tehdä jotain hyödyllistä tietenkin.
Mutta heillä ei ole perhettä, eikä muutakaan avun tarvetta. Ja oma isäni on ainut näistä veijareista joka on työelämässä, joten aikaa kyllä riittää. Ja kilpailua siitä että kenelle pitää sitten soittaa kun tarvitaan apua, mutta on kyllä eri ääni kellossa sitte jos uskaltaa apua pyytää..
Vähän tässä nyt sitten jännittää että päästäänkö muuttamaan ennen synnytystä. Jos ei päästä, niin en tiedä pääseekö mieskään synnytykseen mukaan kun esikoista ei saa mihinkään hoitoon, omat vanhempani kun ovat varmistaneet jo poissaolonsa synnytyksen aikana, ja enpä tiedä saako miehen isovanhempia apuun silloinkaan.
On siis vähän välimatkaa uuteen kotiin joka sijaitsee lähempänä näitä "tukiverkostoja"... ja remonttireissussa menee aina koko päivä. Ymmärrän kyllä että ei sitten jaksa vilkasta lasta koko päivää hoitaa, mutta sanois sitten, eikä lupailis ja sitten voivottelis..
se auta kuin kunnioittaa isovanhempien vapautta tehdä kuten parhaaksi omassa elämässään näkevät. Ikä tuo monelle myös väsymystä, ei kaikki jaksa enää hypätä sinne ja tänne.
Itse pyydän todella harvoin isovanhempien apua, muutaman kerran vuodessa. Pikkulapsivaiheessa olen siirtänyt muutot ja muut isot hankkeet myöhempään ajankohtaan ettei elämä mene liian kiireiseksi ja rankaksi.
Selkeesti eivät halua auttaa ja miksi pitäisikään? Miksi teitte toisen lapsen jos ette meinaa pärjätä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani siis. Ihan ilman sanomistakin mainostavat, että ottavat hoitoon ja yöksi noita isompia.
Koskaan kyllä ei sitten toteudukaan kun sitä apua tarttisi. Oonkin jättänyt nyt heidän puheensa noteeraamatta.
Ennen sitä ehti aina "innostua" että jes, saadaan apua jos oikein hätä tulee. Mutta p-marjat, ei saada.
Miehen vanhemmat ovatkin sitten ihan eriasia! He kyllä ottaisivat jos ei ikää olisi jo enemmän. + muuta vaivaa. Harmitelleet usein sitä, etteivät voi kunnolla auttaa. Mutta minua auttaa jo se, että haluavat nähdä lapsia. Joskus ovat tunniksi ottaneetkin nuo isommat jos on menoa pienimmän kanssa. Tätä vähää apua en omilta vanhemmiltani saa.
Toisaalta, tietenkin vanhempieni pitää saada elää kuten haluavat. Enkä lapsia heille tuputakkaan. Mutta voisivat lopettaa nuo turhat puheet yms.
eli kaikki asiat pitää mitoittaa pahimman tilanteen mukaan. Silloinhan kukaan meistä ei voisi hankkia lapsia.
Miksi teitte toisen lapsen jos ette meinaa pärjätä?!
onko teillä sisaruksia? jos eivät pysty kaikkia auttaa niin silloin on ok