Te, joilla on ulkomaalainen kumppani, tekisikö joskus mieli huuta suomeksi

ja jos mies ei ymmärrä, aina parempi.

Työmaalla on kylläkin oppinut hyvin tietyt sanat:)

Sitten se ei ymmärtänyt ja mietin sekunnin tai kaksi että voinko sanoa saman englanniksi. Yleensä en :)

Jotenkin en saa samaa vittumaisuutta ääneeni, jos huudan saman hänen kielellään, enkä edes oikein osaa suuttua vieraalla kielellä. Menee sitten siihen, että paiskon tavaroita, mikä ei todellakaan ole järkevää. ap

meidän suhteeseemme ei kuulu huutaminen missään muodossa. Se ei ole meidän kulttuuriamme.



Mies on Ruotsista, mutta puhuu suomea 89% elämästään. Niin minäkin.

Mutta monta kertaa nauran vauvapalstan juttuja ja osa on sellaisia että vaikea tai en jaksa kääntää sanatarkasti, harmittaa että mies ei ymmärrä suomea.

Brittimies ymmärtää, kun hermostun kunnolla ja huudan vittu.. Työmaalla on kylläkin oppinut hyvin tietyt sanat:)

Jos sanon englanniksi mitä mieleen tulee, se on kamalaa. Mies oikein loukkaantui kun haukuin sitä kerran gormless wassockiksi, joka mielestäni sopi tilanteeseen loistavasti. Siksi se varmaan loukkaantuikin. Toisaalta 'säälittävä nössö' ei tee häneen mitään vaikutusta.

No totta vatussa huudan suomeksi jos oikein ottaa päähän, ihme kysymys??



Kyllä mies takuuvarmasti ymmärtää mistä kyse, useimmat sanat hän ymmärtää ja jälkeenpäin lausuu suomeksi omalla aksentillaan saaden minut nauramaam :D

Mies tosin hämmentyy kovasti aina kun vaihdan kieltä englannista suomeen, joten riita tyssää aika usein siihen - etenkin jos mies kysyy, mitä mä oikein sanoin. Suomea mies ei ymmärrä vielä kovinkaan hyvin, mutta kirosanarepertuaari kyllä on karttunut roimasti. :)



Sinänsä hyvä, ettei kaikkea ymmärrä - riidat varmaan lyhentyvät huomattavasti. Toisaalta pääsen kuin koira veräjästä - miehen sanomisia ollaan märehditty pahimmillaan päiviä, mutta eipä minun! (Vaan auta armias sitä päivää, kun se mun repliikit ymmärtää...)



Mutta ehkä se, kun ei saa odotettua reaktiota loukkaukseensa, vähän hillitsee sanomisen tarvettakin! Tai ainakin näin uskottelen itselleni.

tehdä kunnolla vain äidinkielellään

ja aika mojovia haukkumasanoja keksinkin siinä vaiheessa, kun mies ymmärsi kyllä normaalin arkipuheen, mutta "erikoistermeillä" häntä pystyi hämäämään vallan mukavasti. En viitsi edes kertoa suosikkiherjaustani. ;) Tosin meillä on enimmäkseen puhuttu, ei huudettu, ja vielä vähemmän heitelty tavaroita.