Mitä ihmettä olen tehnyt väätin? =(
Teen joka päivä kotona ruokaa. Lähes joka kerta kun ruoka on jo lähes pöydässä tai katan astioita, niin 3v tulee pyytämään sipsiä, karkkia tai jäätelöä. Kun sanon, että ruoka on just valmista niin alkaa n. tunnin raivari. Lapselle kerrotaan että kun syö ruokansa, niin saa jonkun herkun jälkkäriksi. Harvoin haluaa syödä.
Paitsi, kun joku aikuinen sanoo kiitos, niin alkaa raivari (?!) että haluaa syödä. Sitten on väärä lautanen, väärä ruoka jne. Koskaan ei saa näissä periksi.
väsyttää tämmöinen.
Kommentit (12)
Älä yhtään noteeraa, vaikka ipana järjestäisi millaisen sirkuksen. Sinun ei edes tarvitse keskustella mistään sipseistä tai jätskeistä, eikä edes (ja varsinkaan) lupailla niitä jälkkäriksi.
Ilmoitat, että nyt on ruoka-aika. Kysymykseen herkuista vastaat lyhyesti "Ei ole." ja sen jälkeen et ole kuulevinasi mitään.
Nostat ipanan pöytään. Jos temppuilee, sanot YHDEN kerran "Ruoka-aika. Nyt syödään. Jos huudat/juokset (tähän tarkasti se väärä toiminta, mitä lapsi tekee), menet pois pöydästä." Sitten toteutat uhkauksen tarpeen vaatiessa. Syöt itse kylmän viileästi kuulematta ja näkemättä riehumista ja tarjoilet seuraavan ruuan ehkä vähän aikaisemmin.
Syy - seuraus. Tämän täytyy tulla lapselle selväksi. Sinun ei tarvitse neuvotella, eikä suuttua. Kerrot tosiasiat ja toimit joka kerran TÄSMÄLLEEN samalla tavalla. Jatkat niin kauan, kuin temppuilu jatkuu.
Sen kerran, kun lapsi toimii oikein, olet huippukiva äiti, halaat, pussaat ja kehut. (Mutta et palkitse millään sipseillä.)
Miten usein sä niitä oikein annat lapselle? Lopeta tuo!
Lapsi yhdistää herkuttelun ruokaan. Jälkkäri voi olla sunnuntain erikoisherkku.
Ja pidä huoli, ettei lapsella ole liian pitkät ruokailuvälit.
Tiukasti vaan sanot että kohta on ruoka valmista, ennen ei muuta anneta. Ei muuta selitystä. Anna raivota, kasvattamiseen kuuluu moisen sietäminen.
Ikävää mutta alkaa toimia.
alkupalaksi kurkkua, tomaattia, paprikaa. Eli sai heti syötävää kun pyysi... söi sitten tajuamattansa annoksensa salaatin. Ja sitten ruoka olikin valmis.
Päähän keittiöstä huutamaan. Pois saa tulla kun on hiljempaa. Mutta, mies menee väliin, kun "naapurit kuulee huudon" tottakai ne kuulee. Mitä sitten?
Miten usein sä niitä oikein annat lapselle? Lopeta tuo!
Jälkkäri on usein marie-keksi uyms. Ap
Jos mies sabotoi sinun kasvatuskeinojasi, niin sitten täytyy ensin kouluttaa mies. :)
Keskustelkaa tämä asia perin pohjin läpi, että hän ymmärtää, miksi huudatat sitä lasta. Tarvittaessa informoi myös naapureita siitä, että teillä on tällainen projekti meneillään, kiitos ymmärryksestä ja anteeksi tilapäinen häiriö.
Mitä johdonmukaisemmin ja napakammin toimitte, sitä nopeammin tuo venkulavaihe menee ohi.
Minusta tuntuu, että olet hyvinkin oikeilla jäljillä, mutta tarvitset uskoa siihen, että sitkeys palkitaan lopulta. Tsemppiä!
Välillä huuti 3 tuntia, mutta en antanut periksi ja huutoa ei tullut enää kesän lopussa. Mies lomalla ja homma kusee. Lapsi kokeilemalla kokeilee miestä:päikkäreille menoon tarvitaan sitä tätä ja tota. Mun kanssa kahestaan, niin menee yksin itse sänkyyn kun on syönyt ja nukahtaa itsekseen.
Iltaisin huutelee vettä yms. ja mies antaa. että mua kiehuttaa!!!!!!
Mies ei lähde meidän kanssa kauppaan kun sitä hävettää ettö joutuu komentamaan lasta. tänäänkin nostin lapsen kassalta roikkumasta ja sanoin että siihen et saa kiivetä. Oli kuulema niin noloa kun kuului lihatiskille asti. JA VI***! En ees korottanu ääntä ja mies tietää sen.
ap
Jospa kertoisit (ystävällisesti ja rauhallisesti) että sinusta on ikävää, kun lapsi huutaa, ja pyytäisit apua ja yhteistyötä.
Jos asia ei yhtään tunnu miehelle avautuvan, näytä sitten tämä ketju, jossa todetaan sen miehen tarvitsevan ensin kasvattamista. Mutta yritä ensin kohdella häntä aikuisena yhteistyökumppanina!
Tytär joskus vähän tuollaista yritti, että pöydässä kieltäytyi syömästä ja aloitteli raivaria, mutta minä totesin että jos on nälkä niin syö mitä on, ja jos aikoo kiukutella, menee odottamaan sitten omaan huoneeseen että muut saa syödä rauhassa. Vein sen tosiana sinne huoneeseen ja siellä sai olla, ja ruokaa tarjottiin vasta seuraavalla aterialla, ihan turha oli nälkää vinkua kun itse oli valinnut olla syömättä kunnolla. Äkkiä se raivarointi loppui, kun oppi että siitä seuraa iso nälkä.
sanot, että lapsella ei ole päätäntä valtaa milloin syödään ,mitä syödään ja millä syödään vaan aikuinen päättää.
Kerrot, että jos käyttäytyy noin, ei pääse ruokapöytään ja seuraavan kerran ruokaa tarjolla kun on seuraava ruoka-aika.
Pistät nyt kuriin sen lapsesi...