Vilkas 2,5v - onko normaalia vai voiko jo viitata johonkin 'vikaan'?
Poika on menevää sorttia. Ei juuri tulistu tai ole aggressiivinen, mutta leikit ovat jotenkin 'suurieleisiä'. Kävimme juuri kerhontapaisessa, missä vanhemmat olivat mukana. Siellä oli muitakin samanikäisiä lapsia, jotka istuivat vanhemman sylissä, leikkivät lattialla junaradalla, piirsivät tai rauhallisesti leikkivät jollain esineellä. Meidän poika seikkaili huoneen päästä toiseen autolla kaahaten, yritti useammankin kerran kaataa muovitelttaa (joku ikean härveli), nosteli korkealle ilmaan ja heitteli isoja ilmatäytteisiä istuintyynyjä, työnteli lattiakeinuja ja noita tyynyjä em telttaan... ynnä muuta.
En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua tuohon, kun vertailin muita naperoita ja heidän leikkejään. Mielestäni poika ei kuitenkaan ole mitenkään ongelmallinen. Osaa leikkiä ns roolileikkejäkin. Keitti mm teetä ja asetti astiat pöydälle ja joi siinä leikisti jotain. Sitten kiipesi nuken sänkyyn ja kun nousi sieltä petasi sängyn nätisti. Lisäksi on ihan normaalisti omatoiminen. Käy itse 'aikuisten' vessassa (toki kakkoshädässä tarvii apua), hakee juomaa/ruokaa jääkaapista, pyyhkii talouspaperilla omat maitotahrat, riisuu likaiset vaatteet yms perusjuttua. Eli en nyt uskoisi, että kovin pahaa 'vikaa' pojassa on.
Kotona on varmaan vähän turhan paljon katsellut telkkaria, mutta leikkii usein ihan kivasti täällä. Vaikkakin meno on välillä vauhdikasta. Lisäksi ei oikein tahdo tehdä sitä, mitä pyydetään tai mennä sinne minne äiti/isä johdattaa vaan mutristelee ja piruuttaankin tekee jotain muuta. Olen tämän pistänyt kyllä uhman piikkiin.
Usein kuitenkin huomaan, että seuraan muiden ihmisten reaktioita kun poikani 'touhottaa'. Ja täytyy sanoa, että odotan kyllä joskos tuo rauhoittuisi, mutta sitä ei varmaan vielä tule pitkään aikaan...
Kommentit (5)
vilkkaudessa ei ole mitään pahaa. Mutta käytöstavat ja säännöt pitää lapselle opettaa, ja jos ei siihen pysty, niin vilkkauden piikkiin ei auta sitä sitten laittaa.
Kyllä meillä rajat on ja neuvotaan, miten käyttäydytään, mutta se nyt ei aina riitä kun toinen menee ja unohtaa välillä.
Eikä pysy rimpuilematta sylissäkään. Yleensä yritän ohjata muuhun tekemiseen, jos alkaa mennä liian kovaa.
Mut lähinnä on mukava kuulla, että tämäntasoinen seikkailu vielä on ns normaalia. Ja poika on vielä niin pienikin, ettei oikein vielä ymmärräkään ns käytöksen päälle. Ainakaan minun mielestäni ei oikein voi vaatia vaan sitkeästi ohjata ja sanoa.
ap
Kuulostaa aivan meidän 2v 8 kk neidiltä. Ei hätiä.:)
Ainoana erona, ettei ole yrittänyt kaataa sitä Ikean telttaa vaan heti ensikohtaamisellaan teltan kanssa juoksi sen sisälle ja käänsi samantien katolleen.
Lapsesi on temperamentiltaan vaan vilkkaampi ja intensiivisempi kuin ne useimmat muut siellä. Ei se ole huono piirre ja iän myötä kyllä on ihan opittavissa se milloin saa vapaasti ilmaista itseään ominaisella tavalla ja milloin pitää hillitä.