Onko Appivanhemilla oikeus suuttua, jos tänä vuonna kävisimmekin vain ennen joulua?

seli seli... kova tarve sulla on selitellä äitis tekemisiä. Mulla vaan on just samanlainen martyyriäiti, kesti kauan tajuta ettei kaikki vika ollutkaan siinä kälyssä vaan että se oma rakas äiti osas sen pelin ihan yhtä hyvin.

ja miniä opettelee elämään omaansa, joka ei ole enää ollenkaan niin kivaa kuin se elämä, jossa anoppi oli apuna.

Miniä voi koska tahansa pyytää apua omilta vanhemmiltaan, mutta nämä eivät ole jostain kumman syystä osoittaneet mielenkiintoa edes viikottaista lastenhoitovuoroa kohtaan vaan haluavat olla vapaita vastuusta. Miksi ihmeessä lasten isän äidin tulisi uhrata elämänsä lapsenlapsille, jos äidin vanhemmille riittää muutama juhlapyhä?

Missä pelissä ollaan kaksi vuotta pelaamatta ja silti "voitolla"?

Hoho, entäs jos molempien vanhemmat on eronneet, eli käytännössä olisi neljä paikkaa, mihin pitis ehtiä aaton aikana? Ensinnäkin meiltä näihin paikkoihin on matkaa n. 300 - 400 kilometriä ja vielä perillä pitäisi lähteä ajamaan reilu 100 kilometriä tai itse asiassa enemmänkin, sillä kyläpaikkoja olisi neljä. Joten ei kiitos. Aikaisemmin tuo onnistui joulunpyhien aikaan, eli muutaman päivän aikana, mutta sekin vei ilon joulusta, kun sai koko ajan olla matkustamassa johonkin eikä kerennyt yhtään rauhoittua. Viime jouluna vihdoin teimme niin, että olimme ihan kotona viettämässä joulua. Molempien vanhemmat kävi sitten ennen joulua tai sen jälkeen kylässä, eikä kukaan vetänyt hernettä nenään. Oma jouluahdistus helpotti heti, kun tiesi, ettei lyhyttä lomaa tarvinnut käyttää kokonaan matkustamiseen vaan sai rentoutua ja rauhtoittua kotona. Sama homma tänä jouluna. Varsinkaan kahden kissan kanssa ei matkustaminen innosta. Kaikille on sopinut tämä järjestely. Meille toki myös saa tulla jouluksi, jos haluaa, mutta siskomme ja veljemme asuvat lähempänä vanhempiamme, joten yleensä he ovat viettäneet joulua näiden luona.

seli seli... kova tarve sulla on selitellä äitis tekemisiä. Mulla vaan on just samanlainen martyyriäiti, kesti kauan tajuta ettei kaikki vika ollutkaan siinä kälyssä vaan että se oma rakas äiti osas sen pelin ihan yhtä hyvin.

ja miniä opettelee elämään omaansa, joka ei ole enää ollenkaan niin kivaa kuin se elämä, jossa anoppi oli apuna.

Miniä voi koska tahansa pyytää apua omilta vanhemmiltaan, mutta nämä eivät ole jostain kumman syystä osoittaneet mielenkiintoa edes viikottaista lastenhoitovuoroa kohtaan vaan haluavat olla vapaita vastuusta. Miksi ihmeessä lasten isän äidin tulisi uhrata elämänsä lapsenlapsille, jos äidin vanhemmille riittää muutama juhlapyhä?

Missä pelissä ollaan kaksi vuotta pelaamatta ja silti "voitolla"?

kuka on voitolla ja kuka ei. Sekö se on tärkeintä että ollan voitolla? Oikeasti, kumman luulet olleen 2v. sitten se rakkaampi isoäiti, sen joka vietti lapsen kanssa aikaa arkena, hoitaen ja läsnäollen vai sen jonka luona oltiin se yksi joulu? Vai onko se joulu se kaikkein tärkein, millään muulla ei ole väliä? Että lastenlapset ei saa missään tapauksessa olla toisten isovanhempien kanssa, koska silloin anoppi jää häviölle? Sitäkö on lastenlasten ja isovanhempien suhde, että mummo miettii että kuka on voitolla ja vain sen vuoksi hoitaa lapsenlapsia, ollakseen se rakkain mummo.

Luojan kiitos, mun anoppi on lastenlastensa kanssa koska rakastaa heitä ja haluaa olla, ei sen takia että voittais mun vanhemmat jossain suosituimmuuskisassa. Tietävät olevansa lapsille tärkeitä ja rakkaita, vaikkeivat joka joulua itselleen saisikaan. Ei se lasten rakkaus lopu siihen, että yksi joulu menis toisten isovanhempien kanssa.

Kamalaa kilpailua, ei voi kun ihmetelllä joidenkin ajatusmaailmaa.

luo miniän on aivan pakko raahautua joka joulu ja unohtaa omat vanhempansa niin sellaisen joutaakin suuttua. Ja jos anoppi antaa apuaan vain siksi että saa miniän tekemään tahtonsa mukaan niin ehkä on miniälle vain hyödyksi päästä moisesta kiristäjästä eroon. Itsekäs anoppi on pahin rasite mitä voi olla, on olevinaan niin avulias ja kiva, mutta todellisuudessa haluaa vaan hallita poikansa perhettä ja jos ei saa niin kostaa sen verisesti, myös niille lapsenlapsille ja pojalleen. Ja tietysti anopin tytär puolustaa tätä, täytyyhän miniän totella anoppia kun tämä kerran tätä auttaa niin pyyteettä. Ihmetellä kyllä sopii, että miksei tämä tytär kerrankin kutsunut sitä äitiään jouluksi heille? Miksi se on miniän tehtävä joka vuosi? Miksi oma tytär jätti äitinsä jouluna yksin? Eikö äitisi auta teitä tarpeeksi? Vai halusiko äiti leikkiä marttyyria? Mitä jos kerrankin päästätte sen miniän viettämään joulua vanhempiensa luo ihan ilman draamaa ja syyttelyitä? Ne vanhemmat voi olla sille miniälle tärkeitä. Joulu kyllä tulee vaikkei se miniä siellä olekaan, ottakaa te muut sisarukset kerrankin vastuu äitinne joulusta älkääkä olettako että se on miniän tehtävä.

On varmasti "pojan perhen hallitsemista" että on viikonloput lastenlasten kanssa, koska miniä käy risteilyillä, shoppailemassa tai lepuuttaa hermojaan kylpylässä. Sekin on "pojan perheen hallitsemista", että kuljettaa lastenlapsia harrastuksiin, jossa miniä voi mennä omiin harrastuksiinsa.

Nykyisin käly ei enää harrasta, ei tee ylitöitä, ei hoida itseään eikä nuku univelkojaan pois, koska äitini ymmärsi ryhtyä itse elämään elämää, jota miniä eli ennen. Eli nyt hän matkustaa, shoppailee ja nauttii elämästään sen sijaan, että mahdollistaisi miniän mukavan elämän.

Jos tuo on marttyriutta, ryhdyn itsekin mielelläni marttyyriksi. Sellainenhan se kälyni oli ennen.

usko että miniä olis ihan noin paljon saanut apua, taitaa olla kateellisen ja katkeran tyttären lisää jutussa mukana. Tai sitten äitis on ollut todella tyhmä kun on kaiken tehnyt miniän eteen. Ja kyllä se on valtapeliä, jos pistää välit poikki vain sen takia ettei muut tee kuin itse haluaa. Se on just sitä että haluaa hallita muita, te teette kuten minä haluan tai sitten en auta ollenkaan. Miniä ei vaan tainnut taipua ja se taitaa potuttaa edelleen sekä sinua että äitiäsi. Joten ei se apu sitten tainnut ihan niin suurta olla kuin kuvittelitte, koska veljesi perhe pärjää edelleen kohtuullisen hyvin.

seli seli... kova tarve sulla on selitellä äitis tekemisiä. Mulla vaan on just samanlainen martyyriäiti, kesti kauan tajuta ettei kaikki vika ollutkaan siinä kälyssä vaan että se oma rakas äiti osas sen pelin ihan yhtä hyvin.

ja miniä opettelee elämään omaansa, joka ei ole enää ollenkaan niin kivaa kuin se elämä, jossa anoppi oli apuna. Miniä voi koska tahansa pyytää apua omilta vanhemmiltaan, mutta nämä eivät ole jostain kumman syystä osoittaneet mielenkiintoa edes viikottaista lastenhoitovuoroa kohtaan vaan haluavat olla vapaita vastuusta. Miksi ihmeessä lasten isän äidin tulisi uhrata elämänsä lapsenlapsille, jos äidin vanhemmille riittää muutama juhlapyhä? Missä pelissä ollaan kaksi vuotta pelaamatta ja silti "voitolla"?

kuka on voitolla ja kuka ei. Sekö se on tärkeintä että ollan voitolla? Oikeasti, kumman luulet olleen 2v. sitten se rakkaampi isoäiti, sen joka vietti lapsen kanssa aikaa arkena, hoitaen ja läsnäollen vai sen jonka luona oltiin se yksi joulu? Vai onko se joulu se kaikkein tärkein, millään muulla ei ole väliä? Että lastenlapset ei saa missään tapauksessa olla toisten isovanhempien kanssa, koska silloin anoppi jää häviölle? Sitäkö on lastenlasten ja isovanhempien suhde, että mummo miettii että kuka on voitolla ja vain sen vuoksi hoitaa lapsenlapsia, ollakseen se rakkain mummo. Luojan kiitos, mun anoppi on lastenlastensa kanssa koska rakastaa heitä ja haluaa olla, ei sen takia että voittais mun vanhemmat jossain suosituimmuuskisassa. Tietävät olevansa lapsille tärkeitä ja rakkaita, vaikkeivat joka joulua itselleen saisikaan. Ei se lasten rakkaus lopu siihen, että yksi joulu menis toisten isovanhempien kanssa. Kamalaa kilpailua, ei voi kun ihmetelllä joidenkin ajatusmaailmaa.

Ei hän tiennyt pelaavansa jotain peliä, kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti. Hän luuli auttavansa poikansa perhettä ja olevansa sellaisenaan hyväksytty ja pidetty isoäiti.

Kun pojan perhe sitten päätti viettää joulun miniän vanhempien luona (siis koko joulun, ei edes tapaninpäivänä olisi ennätetty anopille), niin äitini vihdoin ymmärsi pelin hengen. Hän oli hyväksytty vain silloin, kun helpotti perheen elämää ja järjesti miniälle vapaata. Joulupöytään hän ei ollut tervetullut eikä hänen luokseen voinut tulla edes yhdetä joulupyhänä.

Miniän vanhemmat eivät antaneet apuaan, kun lapsilla oli oksennustauti ja miniällä luokkakokous, jonne piti päästä. Avuksi tuli siis anoppi. Miniän vanhemmat eivät antaneet apuaan, kun samaan aikaan oli lapsen luistelukoulu ja miniän kahvakuulatunti. Avuksi tuli siis anoppi.

Sinun mielestäsi kaikki tuo apu oli siis itsekästä toimintaa, jonka tarkoituksena oli estää toisia isovanhempia olemasta lastenlasten kanssa? Nyt heillä on ollut siihen kaksi vuotta aikaa, mutta eivätpä ole tytärtään ennättäneet auttamaan.

Jos isovanhempi panostaa kavereihin, niin mitenkäs sitten käy kun ikätoverit alkavat heittää lusikoita nurkkaan? Kenestä sitten kaveriksi, jos lasten ja lastenlasten kanssa ei ole puheväleissä?

niin mikset sä ollut äitis kanssa jouluna?

Tytär ei saa ja sen vuoksi hänellä ei ole velvollisuuksia äitiään kohtaan. Miniän pitää maksaa apu tekemällä kuten anoppi käskee. Vissiin aika katkera kälylle tästä avusta. Tyypillinen marttyyrianoppi, jos ei saa hallita poikansa perhettä pistää välit poikki. Tytär ei tajua kuvioa vaan uskoo kai ihan aidosti että äitiään on kohdeltu huonosti. Onhan se kovin väärin että miniä haluaisi viettää joulun vanhempiensa kanssa.

havahtuu elämään omaa elämäänsä? Toki pojan perheelle on kauhistus, että isoäiti ei ole enää puhelinsoiton päässä auttamassa vaan ryhtyy viettämään aikaa omien harrastustensa ja omien ystäviensä kanssa. Tuossahan isoäiti tajusi, että jos hän ei muuta elämäänsä, on hän pian yksin muutenkin kuin joulut eli kun pojan perheen avuntarve katoaa, ei isoäidistä ole enää hyötyä ja hän on aina yksin, ei vain jouluna.

Kannattaa siksi ajoissa panostaa omiin ihmissuhteisiinsa eikä vain lapsiin. Jos pojan perheelle on vaivaa siitä, että isoäiti on joulupöydässä niin eiköhän sille pojan äidille ole ollut aika lailla enemmän vaivaa siitä, että on 4 krt/vko kuskannut lapsenlapsia harrastuksiin.

On! Aina on oikeus suuttua, jos menee asiat vähänkin eri tavalla kuin minäminäminäminä haluan. Nih. Poljen jalkaa, saatana.



t. anoppi

Meidän perheelle rakkaita ovat molemmat isovanhemmat ja meidän molempien vanhempien sisaruksen perheet. Mikään ulkokultainen joulunviettotapa ei ratkaise sitä kenen kanssa pyhät vietämme, vaan ihmiset ovat tärkeimpiä. Voidaan tapellakin rakkaiden kanssa, mutta osataan sopia riidat ja puhua asiat halki, koska ollaan kaikki älykkäitä ihmisiä. Jokaisen lähisukulaisen luona ehditään käymään, vaikka välimatkaa on satoja kilometrejä.

aloin inhoamaan kun vanhemmat erosivat, joutui miettimään kumman luona on ja kumpi yksin.



Sama homma useilla perheellisillä juuri isovanhempien kohdalla.



Miksi jouluAATTO on se juttu, ottaisipa ihmiset nykypäivänä "tasa-arvoisina" päivinä kaikki joulupyhät, ei tarvitsisi aattona kierrellä kaikkia paikkoja.

Ei hän tiennyt pelaavansa jotain peliä, kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti. Hän luuli auttavansa poikansa perhettä ja olevansa sellaisenaan hyväksytty ja pidetty isoäiti.

Kun pojan perhe sitten päätti viettää joulun miniän vanhempien luona (siis koko joulun, ei edes tapaninpäivänä olisi ennätetty anopille), niin äitini vihdoin ymmärsi pelin hengen. Hän oli hyväksytty vain silloin, kun helpotti perheen elämää ja järjesti miniälle vapaata. Joulupöytään hän ei ollut tervetullut eikä hänen luokseen voinut tulla edes yhdetä joulupyhänä.

Miniän vanhemmat eivät antaneet apuaan, kun lapsilla oli oksennustauti ja miniällä luokkakokous, jonne piti päästä. Avuksi tuli siis anoppi. Miniän vanhemmat eivät antaneet apuaan, kun samaan aikaan oli lapsen luistelukoulu ja miniän kahvakuulatunti. Avuksi tuli siis anoppi.

Sinun mielestäsi kaikki tuo apu oli siis itsekästä toimintaa, jonka tarkoituksena oli estää toisia isovanhempia olemasta lastenlasten kanssa? Nyt heillä on ollut siihen kaksi vuotta aikaa, mutta eivätpä ole tytärtään ennättäneet auttamaan.

anopin kanssa? Miniä ei siis saa olla omien vanhempiensa kanssa missään tekemisissä, koska he eivät auta tytärtään? Anoppi auttaa, joten hänen kanssaan on siksi oltava kaikki juhlapyhät. On loukkaus anoppia kohtaan jos tytär haluaa kerrankin viettää joulun vanhempiensa kanssa?

En edelleenkään voi käsittää tätä ajattelua, että auttaminen tarkoittaa sitä, että miniän on pakko tehdä kuten anoppi haluaa. Omia lapsiani haluan auttaa, toki sen mukaan mitä pystyn ja jaksan. Mutta en aio asetaa auttamiselleni ehdoksi sitä, että miniän pitää hylätä vanhempansa ja viettää juhlapyhät vain minun kanssani. Yritän muistaa, että miniä on ihminen, joka rakastaa vanhempiaan ja haluaa viettää heidän kanssaan aikaansa, vaikka ne vanhemmat oliskin laiskoja paskoja, eivätkä auttais tytäertään niin paljon kuin minä poikaani ja miniääni. He kuitenkin ovat sen miniän ainoat vanhemmat, eikä minusta koskaan tule heidän veroisiaan, ei vaikka kuinka auttaisin ja olisin hyvä ja jalo. Ja toivottavasti en koskaan tule niin riippuvaiseksi pojastani ja tämän perheestä, ettenkö voisi jouluani viettää ilman heitä, loppujen lopuksi olen itse vastuussa omasta onnestani.

Kerro myös toinen puoli asioista JOS tedät sen.



Jos isovanhemmat tekevät vaativaa työtä, ei voimia välttämättä enää ole lapsenlapsien hoitamiseen, tahtoa siihen kyllä saattaa olla.

Myös terveys saattaa reistailla, eli ollaan vielä työkykyisiä, mutta joku kremppa/kolutus tmv. vaivaa niin, että vapaapäivinä pitää pääosin lepäillä.



Samoin joulu ei tule yks kaks vaan on joka vuosi, miten AIEMMAT joulut on hoidettu? Jos anoppi nauttinut aiempina jouluina miniällä (tai omalla tyttörellään) joulusta, niin ehkä on ihan reilua että joskus se miniä saa viettää joulua omien vanhempiensa kanssa (tai eivät osanneet ajatella ettei anoppi tänä jouluna pääsekään tyttörensä kansa joulua viettämään).



Lisäksi usein jouluisin on isompia porukoita koolla, on aika ymmärrettävää että jos esim. miniän veli perheineen asuu Australiassa ja käy vain joka 5. vuosi jouluna Suomessa, on ihan normaalia että tuolloin anoppi jää syrjään ja annetaan lapsille tilaisuus tutustua serkkuihinsa ja aikuisetkin saavat pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä.



Ja jos positiivista asiasta hakee, niin on HIENOA että anoppi elää omaa elämäänsä matkustelee jne. Ei kukaan voi odottaa että anoppi on koko ajan lapsenvahtina. Loppujen lopuksi lapset ovat vain hetken pieniä, miniällä voi nyt olla rankkaa, mutta kouluikäisten lasten äitinä pääsee jo harrastamaan ja matkustamaan eri tavalla vert. pienet lapset. Jos muutaman vuoden sinnittelee, niin sitten saa taas omaa aikaa eri tavalla.