Lue keskustelun säännöt.
Meillä arjen pitää sujua ilman mitään palkintotaulukoita ja sen sellaisia. Muita?
16.11.2012 |
Ihmettelen kovasti tällaisia Saat palkinnon jos käyttäydyt hyvin - taulukoita mitä monessa perheessä käytetään.
Eikö hyvän käytöksen pitäisi olla itsestäänselvyys, eikä mikään sellainen että siitä saa palkinnon?
Kommentit (41)
ei tarvitsekaan käyttää, jos kaikki sujuu...
Niitä tarvitaan täkyiksi, kun ongelmista yritetään poisoppia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitsekaan käyttää, jos kaikki sujuu...
Niitä tarvitaan täkyiksi, kun ongelmista yritetään poisoppia tms.
Eli tilanne on ikäänkuin riistäytynyt käsistä ja palkintotaulukolla yritetään saada kuri ja järjestys.
Vaan sitten elämä opetti, että kaikki lapset eivät ole samasta puusta veistettyjä ja että esikoiseni kuuluu näihin lapsiin, joita koirakoulumaisesti opetetaan.
(tuskin teilläkään osattu ilman opetusta). Apuvälineitä voi sitten käyttää sen mukaan, mikä kellekin lapselle on hyväksi oli kyse sitten kehusta, hymystä, mukavasta yhdessäolosta, palkintotaulukoista tai tarravihkosta.
Pikkuisen kuitenkin kuulostaa siltä, että ap ei edes kehu lapsiaan hyvästä käytöksestä, kun kerran se on itsestäänselvyys. taitaa lapset saada pelkästään moitteita, kun kerran kehuja ei tule päivittäisistä toiminnoista, niin kuin muilla :((
pitäis palkita lasta jostain sellaisesta, joka on itsestään selvää.
Meillä ei ole ylimääräisiä palkintoja eikä rangaistuksia. Yritetään saada lapset itse ymmärtämään miten pitaa olla ja miten toimia, että on mahdollista saada hyvä elämä.
Eipä ole ollut tarvetta millekään rangaistuksille, aina on puhumalla ja yhdessää miettimällä selvitty.
Ja ei, meillä ei lapset määrää asioista, vaan aikuiset määrää, ja lapsilla on oikeus olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saahan aikuisetkin hyvästä käytöksestä palkintoja:
Opiskelupaikan, työpaikan, hyvän suhteen esimieheensä, ystävyyssuhteita, puolison jne.
(Aina ei tietenkään ole pelkästään omasta käytöksestä kiinni.) lapsi ei välttämättä ymmärräkäytöksen ja palkinnon (esim. kaverin saaminen, koulunumeron parantaminen) yhteyttä, ellei siihen saa apuneuvoja. Tässä voi nuo palkintotaulukot olla monella hyvä apu.
Tyhmä on se, joka ei ymmärrä, että lapsia on erilaisia!
T: lapseton
Ja silloin tarvitaan palkintoja, rangaistuksia jne. eikä siinä auta töllötellä vieressä että jaajaa, ei meillä vaan. No kiva jossei teillä, mutta esim. oma lapseni ei osaa hillitä itseään ja sortuu hermostuneena lyömään muita, jossei hänellä ole kannustinta olla tekemättä niin: kannustin voi olla vaikkapa mieluisan tv-ohjelman katsominen. Aikamme puhuimme, keskustelimme, ihmettelimme...ei auttanut yhtään. Sitten aloimme koirakoulumaisesti palkitsemana + rankaisemaan käytöksen perusteella ja tulosta alkoi syntymään melko nopeasti. Eilen lapsi totesi itse "en aio lyödä muita, koska sitten en saa katsoa Pikku Kakkosta"- eikä sitten lyönytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu ihan lapsestakin. Esikoinen on meillä aikamoinen jääräpää ja hänen kanssaan olisi aikanaan olleet toimivat palkintotaulusysteemit ihan tarpeen, mutta ei onnistunut. Lapsi itse tuntui suhtautuvan juuri niin kuin ap eli ei käsittänyt miksi jostain itsestäänselvästä asiasta palkitaan. Häntä ovat ylipäänsä ohjanneet aika huonosti mitkään palkinnot tai rangaistukset, kuopusta kiinnostaa paljon enemmän, mitä muut hänen suorituksistaan ajattelevat. Toki olen esikoista kehunut ja moittinut reilusti tilanteen mukaan, mutta on jotenkin kamalan "omaehtoinen". Onneksi on pääsääntöisesti käyttäytynyt hyvin :)
Tarkoitan, että sellaista itsestäänselvyyttä kuten hyvä käytös, ei opita palkintoja saamalla vaan joka päiväisessä elämässä vanhempien esimerkin avulla ja tekemällä oppien.
Minusta monella nuo taulukot ovat samaa sarjaa sen kanssa, että kaupassa lapsi lahjotaan hiljaiseksi pillimehulla: jos olet kunnolla, saat pillimehun. Jos olet sitä ja tätä, saat lelun. Oppiiko se lapsi sisäistämään mitään, kun päämääränä on jokin palkinto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäis palkita lasta jostain sellaisesta, joka on itsestään selvää.
Meillä ei ole ylimääräisiä palkintoja eikä rangaistuksia. Yritetään saada lapset itse ymmärtämään miten pitaa olla ja miten toimia, että on mahdollista saada hyvä elämä.
Eipä ole ollut tarvetta millekään rangaistuksille, aina on puhumalla ja yhdessää miettimällä selvitty.
Ja ei, meillä ei lapset määrää asioista, vaan aikuiset määrää, ja lapsilla on oikeus olla lapsia.
Mä en ollenkaan ymmärrä miksi pitäisi palkita erityisesti itsestäänselvistä asioista, kuten huoneen siivoamisesta, pesulle menemisestä tai hyvästä käytöksestä. Meillä on enemmänkin niin, että normaalit kivat asiat kuuluvat kuvioon jos kaikki muukin sujuu. Jos huonoa käytöstä tavallista enemmän, niin sitten ollaan ns. perusasioiden äärellä ja opetellaan niitä, ilman mitään extraa. Eli jos lapset käyttäytyvät huonosti, on turha odotella leffailtoja, karkkipäiviä, uimahallireissuja, tietokonepelailuja tai kavereita kylään. Ja näitäkään ei esitetä rangaistuksen muodossa, vaan ihan ilmoitusluontoisena asiana. Toiseksi vanhin on meillä kaikkein villein ja huonossa mielessä kekseliäin. Mutta hyvin hänkin on tämän metodin sisäistänyt, ilman mitään erityistä palkitsemista. Muut sisarukset kasvattavat myös, tyyliin "käyttäydy kunnolla, tai tiedät mitä seuraa". Lapsia meillä on neljä.
Ja silloin tarvitaan palkintoja, rangaistuksia jne. eikä siinä auta töllötellä vieressä että jaajaa, ei meillä vaan. No kiva jossei teillä, mutta esim. oma lapseni ei osaa hillitä itseään ja sortuu hermostuneena lyömään muita, jossei hänellä ole kannustinta olla tekemättä niin: kannustin voi olla vaikkapa mieluisan tv-ohjelman katsominen. Aikamme puhuimme, keskustelimme, ihmettelimme...ei auttanut yhtään. Sitten aloimme koirakoulumaisesti palkitsemana + rankaisemaan käytöksen perusteella ja tulosta alkoi syntymään melko nopeasti. Eilen lapsi totesi itse "en aio lyödä muita, koska sitten en saa katsoa Pikku Kakkosta"- eikä sitten lyönytkään.
Tästä juuri hyvin huomaa, miten erilaisia lapset ovat. Tuolle meidän esikoiselle koirakoulut ovat aina olleet mahdollisimman toimimattomia, mutta joillekin ne sopii mainiosti. Moni muuten moittii tuollaista "en lyö, koska sitten en saa katsoa telkkaria" -ajattelua siitä, että siinä oppisi katsomaan vain omaa etua ja käyttäytymään hyvin vain, jos siitä heti itse hyötyy. Mutta tosiasiahan lienee, että "yleinen moraali" kehittyy aika myöhään ja sitä edeltää aika, jolloin lapsi luonnostaan katsoo lähinnä omaa etuaan. Ja jos ei pikkulapsiaikana ole tottunut vaikka muita lyömään, ei se luultavasti myöhemminkään ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostkut oppivat esimerkistä, toiset eivät.
Ilmiselvästi et ole ainakaan lukenut erilaisista motivaation lähteistä. Nämä kun vaihtelevat ihmisestä ihmiseen. Lisäksi erilaiset häiriöt, viivästymät ja jopa vammat saattavat vaikeuttaa tuota mallista oppimista, joten taulukot ovat monelle hyödyksi.
Lisäksi erilaiset kriisit lapsuusaikana saattaa vaikeuttaa hyvää käytöstä.
Kaikkea voi käyttää väärin. Niin myös taulukoita. nehän eivät ole pelkästään _palkinto_taulukoita, vaan apuneuvo, jonka avulla lapsi voi seurata omaa käytöstään, sen paranemista/huononemista ja syyn ja seurauksen suhdetta.
Tarkoitan, että sellaista itsestäänselvyyttä kuten hyvä käytös, ei opita palkintoja saamalla vaan joka päiväisessä elämässä vanhempien esimerkin avulla ja tekemällä oppien.
Minusta monella nuo taulukot ovat samaa sarjaa sen kanssa, että kaupassa lapsi lahjotaan hiljaiseksi pillimehulla: jos olet kunnolla, saat pillimehun. Jos olet sitä ja tätä, saat lelun. Oppiiko se lapsi sisäistämään mitään, kun päämääränä on jokin palkinto?
niin pääsee sinne uimaan, muuten ei.
teillä vain mennä negaation kautta. Hyvästä käytöksestä ei saa palkontoja, mutta huonosta menettää etuja.
Kumman luulet olevat lapsen kehityksen kannalta parempi; sekö, että lapsi kehutaan hyvästä, ja tämä saa lapsen pyrkimään hyvään vaiko se, että lapsi moititaan huonosta ja saa lapsen vain karttamaan virheitä?
Kummasta luulet, että tulee ihminen, joka pyrkii parantamaan asioita, vaikka osa hommasta menisin syteen tai saveen?
pitäis palkita lasta jostain sellaisesta, joka on itsestään selvää.
Meillä ei ole ylimääräisiä palkintoja eikä rangaistuksia. Yritetään saada lapset itse ymmärtämään miten pitaa olla ja miten toimia, että on mahdollista saada hyvä elämä.
Eipä ole ollut tarvetta millekään rangaistuksille, aina on puhumalla ja yhdessää miettimällä selvitty.
Ja ei, meillä ei lapset määrää asioista, vaan aikuiset määrää, ja lapsilla on oikeus olla lapsia.
Mä en ollenkaan ymmärrä miksi pitäisi palkita erityisesti itsestäänselvistä asioista, kuten huoneen siivoamisesta, pesulle menemisestä tai hyvästä käytöksestä. Meillä on enemmänkin niin, että normaalit kivat asiat kuuluvat kuvioon jos kaikki muukin sujuu. Jos huonoa käytöstä tavallista enemmän, niin sitten ollaan ns. perusasioiden äärellä ja opetellaan niitä, ilman mitään extraa. Eli jos lapset käyttäytyvät huonosti, on turha odotella leffailtoja, karkkipäiviä, uimahallireissuja, tietokonepelailuja tai kavereita kylään. Ja näitäkään ei esitetä rangaistuksen muodossa, vaan ihan ilmoitusluontoisena asiana. Toiseksi vanhin on meillä kaikkein villein ja huonossa mielessä kekseliäin. Mutta hyvin hänkin on tämän metodin sisäistänyt, ilman mitään erityistä palkitsemista. Muut sisarukset kasvattavat myös, tyyliin "käyttäydy kunnolla, tai tiedät mitä seuraa". Lapsia meillä on neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ei todellaankaan hyvän käytöksen kuulu olla itsestäänselvyys. Lapsen on tärkeää antaa kokeilla kepillä jäätä. Jos lapsi oppii, että vain hyvällä käytöksellä on merkitystä ei se tunne-elämälle hyvää tee.
Ei huono käytös ole "tuhmuutta" vaan se tulee jostakin tunteesta, suru, viha jne... Ei lasten suuta voi vaan tukkia mahdollisimman pian niin, ettei vanhempana tarvitsisi kuunnella näitä tunteita.
- lääkkeitä. On itsestään selvyys, että ollaan terveitä.
- tukiopetusta. Itsestään selvyys, etteivät lapset tarvitse niitä.
- Ilman päiväkotihoitoa kesäisin. On itsestään selvyys, että vanhemmat voivat järjestää lomaa koko kesän ajaksi.
- Läksyjen tarkistamista tai yhteydenpitoa opettajiin. Meille on itsestäänselvyys, että lapset hoitavat oman koulunsa (Niin kuin ovat hoitaneetkin. Keskiarvoi huonoimmallakin 9,3)
- Autoa. Pitäähän sitä asua sellaisessa paikassa ja hankkia sellainen työpaikka, että se on mahdollista (maanviljelijät erikseen)
- silmälaseja, oikomishoitoa, lastenlääkärin palveluita, erityislastentarhaopettajaa, erityisopettajaa, koulukuraattoria, psykologia jne. Koska me emme ole tarvinneet, niin eivät tarvitse muutkaan.
Ugh! Av-mamma (se täydellisin) on puhunut.
Meillä tuolla systeemillä opetellaan rahan ansaitsemista. Ja sen myötä sen kulutusta ja säästämistä. Saahan aikuisetkin työstään palkkaa. Miksi lapsen pitäisi tehdä kaikki vain siksi, että aikuinen sanoo niin?
Meillä pienillä kotitöillä ansaitaan valuuttaa, jonka voi vaihtaa rahaksi tai peliaikaan tietokoneella. Hyvin ovat oppineet kohtuuden ja sen, että jos kaiken pistää sileäksi, ei saa lauantaina ostetuksi karkkia.
Toimii varmasti meidän lasten kanssa paremmin kuin kylmää pudotus maailmaan, jossa pitääkin ansaita rahansa töitä tekemällä, tai hyvä arvosana lukemalla. :-)
Luulen, että palkintotaulukot ovat parhaita jonkin selkeästi määriteltävän taidon oppimisessa, eikä "hyvä käytös" ole tällainen. Jos taas lapsella on vaikka tapana lyödä pikkusisarusta, jos tämä vie lelun, voi lapselle opettaa, että huutaa aikuisen hätiin eikä lyö. Jokaisesta apuun kutsumisesta lyömisen sijaan voisi ehkä palkitakin?
Olen itse ottanut asenteen, että jos lapset käyttäytyvät ok (esikoinen on jo kouluikäinen ja ymmärtää paremmin), tehdään jotain kivaa. Mitään käytöskrumeluureja en vaadi, mutta kyllä esikoisen järkeen uppoaa, että jos hän pitkin päivää loukkaa kuopusta, kukaan ei ole enää sillä tuulella, että edes haluaisi tehdä hänen kanssaan jotain kivaa. Tällaisen järkeilyn hän ymmärtää toisin kuin palkintotaulukot.
Vielä kahden äitinä olisin liittynyt sun kanssa samaan kuoroon. Kunnes sain lapsen, joka ei vain sisäistä asioita samalla tavalla. Palkkioiden käyttäminen on tehokkaampaa kuin rangaistuksen. Kun lapsi onnistuu, hänen pystyvyyden tunteensa nousee.
Yleensä nämä lapset ovat sellaisia, joille joudutaan jatkuvasti hokemaan "ei sinne, ei noin, Älä koske, varo vähän" jne. Jos saa vain tuota palautetta vaikuttaa se lapsen itsetuntoon.
Palkkiot ovat konkreettisia tavoittelemisen arvoisia asioita. Edellisille riitti palkkioksi oma hyvä mieli ja vanhempien ylpeys.
Eikö me kuitenkin eletä kaupankäynnin kulttuurissa ja millä sitä lapsille opetaan, jos lapset vaan istuvat kädet ristissä sohvalla mauttomina ja värittöminä.
Puhumattakaan kovien arvojen maaimasta, kyllä välillä pitää vähän haistattellakkin, että ne harmaatkin sävyt tulee tutuksi ettei heti itku tule.
Meillä on tarrataulut käytössä aika ajoin, aina silloin, kun tulee jotain aihetta. Heti, kun hommat alkaa sujuun automaattisesti, taulut unohtuvat käytöstä.
Yhdellä lapsistani ei ole selkeää halua miellyttää vanhempiaan, joten tarratauluilla on opetettu siivoamaan oma huone ja tekemään muitakin tärkeitä juttuja itsenäisesti. Joskus tulee luvattua hoplop reissua tai muuta arjesta poikkeavaa, jos tekee jonkun jutun hyvin. Joskus vain kehun kuinka hyvin on kaikki sujunut, pyydän pakkaamaan uimapuvut reppuun ja lähdetään normaalista poiketen uimaan.
On ihana nähdä, kuinka lapset ilahtuvat palkinnoista. Arkikin voi olla juhlaa!