Moten reagoitte esim. tällaisiin riitatilanteisiin uhmaikäisen kanssa?

Mutta älä puhu sille mitään. Kun on rauhoittunut, selität sille että joutui nurkkaan koska oli käyttäytynyt tuhmasti. Sitten pyydetään anteeksi.



Toistat ja toistat ja toistat. Uudelleen ja uudelleen. Älä hermostu, sä olet aikuinen ja pystyt kyllä pärjäämään kolmevuotiaalle, herranjestas.



Kai sä tiesit lapsen tehdessäsi että niiden kanssa joutuu vääntämään?

Kai sä tiesit lapsen tehdessäsi että niiden kanssa joutuu vääntämään?

Alussa vaikka vie puoliunisena keskellä yötä pissalle ja aamulla ihan ekaksi pissalle. Voi olla että tekee vain aamupissat valppaan kun kerran vaippa on. Testaa miten usein sänky on märkänä. Jos viikon ajan joka yö märkä niin sitten vaippa yöksi.



Miksi ihmeessä pissatat lasta makuuhuoneessa??? meillä ihan pottailun alussa potta joskus olohuoneessa, mutta muuten aina potta kylppärissä.



Pitkää pinnaa vaan.

Pitkäjännitteisyyttä ja tsemppiä sinulle! Ei saa antaa kiukutellessa periksi, vaan viet loppuun asti, kuten teitkin. Kuten näet, oli pojalla vielä varsin oleellisia asioita oppimatta (ei saa kaataa pissaa lattialle, ei saa puhua palturia), ja jos ne ei mene ymmärrykseen heti ja helpolla, niin sitten vähän raskaamman kuvion kautta. Pääasia, että ymmärrys näistä lisääntyy kerta kerralta. Ja niitä hän opettelee sinun kanssasi, ei sen kummempaa, olet siinä tärkeä "ope" ja johdonmukaisuutta ja sitkeyttä tarvitaan. Ole ylpeä itsestäsi! Ja tsemppiä jatkoon.

ja opeta poika pissaamaan pönttöön korokkeen avulla. Ainakin loppuu se kusen kippaaminen matolle.



Muuten sanoisin, että ole vaan edelleen jämpti ja kipakka. Lapsesi tuntuu ihan kerjäävän sitä. Huuto ja itku ei ole vaarallista kun se johtuu silkasta uhmaraivosta ja pettymyksestä. Sekään ei haittaa että hermostut. Siis tuohan on ihan normaalia hermostua jos joku sotkee eritteillä mattoa. Lapsen on opittava, että se on inhottava temppu eikä sillä saavuta mitään.

Toi on mennyt ihan liian pitkälle yhden (aika pienen) asian vuoksi.



Yksinkertaisesti: tee säännöt selväksi ja pysy viilipyttymäisen rauhallisena kun poika niitä koettelee. Tosin pakko myöntää, että en pysyisi millään rauhallisena ja meillä lapsi olisi kipannut pissat lattialle.



Katso muutama jakso esim. Supernanny-ohjelmaa. Siinä toistuu suurinpiirtein joka jaksossa jäähyperiaatteet, rutiinit ym. jotka on tärkeitä lapsiperheessä. Niiden kautta saadaan toimiva arki kaikille.



Äläkä missään nimessä pode huonoa omaatuntoa rajojen asettamisesta. Jos niitä ei aseteta, se on lopulta karhunpalvelus lapselle.



Lisäksi miettisin tätä myös laajemmin: onko lapsella sisaruksia (saako mallia jostain), entä isän osallistuminen? Miten sulla muuten menee, onko elämä ns. hallussa?

raahaaminen nurkkaan toistuvasti on lähinnä lapsen nöyryytystä. Nämä nurkassa häpeämiset kuuluvat jonnekin 50-luvulle.



Joku täällä viittasi Super nanny -ohjelmaan. Herätkää nyt. Se on viihdeohjelma, joka on leikelty juuri niin kuin ohjelman tekijät haluavat. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

totta helvetissä sitä aikuinen suuttuu kun toinen kaataa pissat lattialle ja ihan oikein poika saakin hävetä tuollaista käytöstä. Siis käytöstä ei itseään ja kuten joku sanoikin potan paikka on vessassa.



Sellaista se elämä on lasten kanssa välillä menee hermot, minusta ne saakin mennä, pitäisi vaan osata käyttäytyä kun ne hermot menee, jos käyttäytyy kuin kakara on parasta pyytää lapselta anteeksi omaa käytöstään, mutta ei sitä että hermot menee kun toinen tekee jotain tyhmää minkä tietää olevan tyhmää.

raahaaminen nurkkaan toistuvasti on lähinnä lapsen nöyryytystä. Nämä nurkassa häpeämiset kuuluvat jonnekin 50-luvulle.

Joku täällä viittasi Super nanny -ohjelmaan. Herätkää nyt. Se on viihdeohjelma, joka on leikelty juuri niin kuin ohjelman tekijät haluavat. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Että jäähyt on ihan hulluutta nukkumaan mennessä, eikö tavoitteena ole saada kuitenkin lapsi sänkyyn mahdollisimman nopeaa.



Noin isonkin lapsen kanssa tekisin näin:

1. Potta pysyy vessassa.

2. Vaippa pois vaan. Viet lapsen unisena vessaan kun menet itse nukkumaan ja sitten heräät vaikka aamuyöstä kerran tekemään saman. Yleensä lapset oppii kuivaksi juuri noin, että itse kertovat.

3. Sitten opettelette nukkumaan menon. Kerrot etukäteen säännöt. Ota vaikka tarrataulu käyttöön. Nukkumaan menon hetkellä muistutat miten mennään nukkumaan. Hyvin menneestä illasta saa tarran ja viidestä tarrasta viet lapsen elokuviin tai uimaan tms.



Jos itse menetät hermosi, niin peli on mennyttä. Se on lapselle merkki lisätä kierroksia. Kannattaa antaa se huomio mieluummin halaamalla kuin riitelemällä.

Mutta tuohon vaippa-asiaan sanoisin, että jos poika on ollut päiväkuiva jo jonkin aikaa, ihan hyvin voit yrittää jättää sen yövaipankin pois. Meillä tyttö oppi päiväkuivaksi 2-vuotiaana, mutta vielä 2,5-vuotiaana yövaippa oli aivan litimärkä aamuisin. Kerran sitten (kaverin neuvosta) kokeilin kuitenkin jättää yövaipan pois, ja se oli niinkuin tuolla aiemmin joku sanoikin, että tyttö oli vaan lirauttanut aamupissat vaippaan, kun sellainen kerran hänellä oli. Yövaippa jäi kerrasta pois eikä vahinkoja sattunut, kun tyttö menikin aamulla potalle sen sijaan, että pissasi aamupissat vaippaan.



Otanpa sittenkin kantaa myös tuohon "kasvatusasiaan". Meillä ei meinaa tuo jäähyjuttu toimia sitten millään. Se on aivan kaameaa huutoa alusta loppuun ja lapsi ei rauhoitu millään. Nyt Supernannya katsottuani tein lapsille (toimii myös isompiin lapsiin tämä :)) "helmipurkit" jonne laitoin molemmille valmiiksi neljä helmeä. Sanoin, että kun he ovat reippaita ja kilttejä (kullakin omat kompastuskivensä, ja jos nämä siis saadaan sujumaan), he saavat purkkiin yhden helmen aina lisää. Jos kiukuttelevat eivätkä millään meinaa totella, silloin lähtee purkista helmi. Kun purkissa on 10 helmeä, saa palkinnon. Tämä on nyt ollut viikon verran käytössä ja voi olla, että viehätys jossain vaiheessa himmenee, mutta toistaiseksi toiminut mainiosti. Jos jompikumpi alkaa kiukutella, pitää vaan muistuttaa, että kohta lähtee helmi jos ei kiukuttelu lopu, ja kiukutteluhan loppuu. :) Samaten ovat tietysti saaneet helmiä kun ovat tehneet jotain "hienosti" (esim. nuorempi on mennyt kiltisti nukkumaan kun se on ollut viime aikoina muuten aikamoista taistelua).



Tsemppiä ap!

on ihan normaalia että välillä käryää niin lapsilla kuin vanhemmilla. Se kuuluu tähän elämään ja sitä on vaan kestettävä kerta toisensa jälkeen. Pysy vaan tiukkana sääntöjen suhteen, kyllä se tuottaa tulosta aikanaan. Kehoittaisin myös vuoraamaan sängyn muovitetulla froteella ja antamaan pojan olla yön ilman vaippaa. Luulen, että ei ole kovin mukava herätä pissilammikosta jos ei pysy kuivana. Saattaa vaippa kelvata sitten ilman taistelua.

minulla on useampi lapsi, ja ekan kanssa tein sen virheen että raivoistuin itsekin, koin että lapsi on "hankala", rankaisin uhmaraivareista (siis jäähyllä tms) ja lapsi vain hätääntyi ja hysterisoitui lisää. Loputonta taistelua.



Sitten toisen ja kolmannen kanssa tein toisin, katsoin jokun dokkarin lapsen neurologisesta kehityksestä ja aivojen muutoksista ja siinä oli juttua tuosta uhmaraivareista ym uhmajutuista. Avainpointti oli se että uhmaraivari ei aina ole mitään "minä itse" tahdonilmaisua vaan hätäännystä ja väsymystä.



Uhmaikäisellä lapsella tulee yhden vuorokauden aikana tuhansia uusia hermosolujen kytkentöjä, synapseja (vai mitä ne olivatkaan) ja tämä on aivoille raskas ja uuvuttava uudistusprosessi. Tämän takia lapsen aivot ja neurologinen systeemi ylikuormittuu, "kaatuu", ja lapsi saa niitä raivareita ihan mitättömistä asioista vaikka oikeas syy on aivojen ylikuormitus.



Sitten itse uhmatilanteessa - näyttää siltä että lapsi on tietoinen mistä raivoaa - kyse onkin siitä että lapsi kokee hätää, pelkoa, ja turvatonta olotilaa, koska ei ymmärrä omaa käytöstään, ei voi kontrolloida sitä, aivot eivät vastaa hänen käskyihinsä sen ylikuormituksen takia. Lapsi on peloissaan, eikä yksinkertaisesti OSAA tehdä mitään muuta kuin raivota tai potkia tai vetää kilaria.



Tämän kun ymmärsin niin elämä helpottui. Raivarin tullessa otan lapsen syliin, rauhoitan ja silitän tukkaa (tarvittaessa kauankin) ja SELITÄN JA SANOITAN lapselle mitä tapahtuu. Siis näin että "kuule Pekka, äiti ymmärtää sinua, sinulla tapahtuu nyt isoja muutoksisa aivoissa kun kasvat ja kehityt, ja siksi joskus käyttäydyt tällä lailla hassusti, etkä välttämättä itsekään ymmärrä miksi. Äiti tässä nyt silittää ja pitää sylissä, rauhoitutaan yhdessä ja sen jälkeen jutellaan uudestaan tuosta haalarinpukemis/syömis/vaipanvaihto/tms asiasta vielä toisen kerran".



Sen jälkeen kun lapsi on rauhoittunut, hänen hätänsä häviää ja lapsi pystyy järkevästi kommunikoimaan.



Uhmaikä on oikestaan väärä sana "uhmaiälle", se on annettu joskus vuonna kivi oli kirves, kun luultiin että raivarit ovat lapsen tuhmuutta, kiukkua tai aikuisen uhmaamista. Ne eivät ole ollenkaan sitä.



AP, näe asia lapsesi silmin. Kuvittele itse olevasi se lapsi, hädässä ja epävarmana, ja mieti miten haluaisit aikuisen sinua kohtelevan. Rankaisemalla? Karjumalla? Viemällä jäähylle?



Taidat itsekin siis tietää miten toimia seuraavaksi.

Potan paikka ei ole makuuhuoneessa. Paitsi silloin, jos teillä on ulkovessa jossain 200 m päässä.



Meillä sotkija siivoaa sotkunsa eli tuossa tapauksessa lapsi itse olisi pissansa pyyhkinyt eikä suikaan millään pyyhkeellä vaan siivousrätillä.



Minusta sinä et edes halua kasvattaa vaan ainoastaan rangaista. Jos sinä itket, niin viekö miehesi sinut ulos rauhoittumaan eli miksi pienen lapsen itku ja hätä on jotenkin rangaistava asia (viis siitä, että itse aiheutti pienen katastrofin, siitä huolimatta hysteerisesti itkevä lapsi ei tarvitse nurkkaa kuin sadistiperheissä, joissa vanhemmat saavat nautintoa vallankäytöstään).

mikä auttaisi tuohon käyttäytymiseen, mutta minusta toimit aivan hyvin tuossa tilanteessa! Ei tuo ollut mitään musertamista. Tietysti kannattaa miettiä, miten homma juuri teillä sujuisi paremmin, mutta ei toiminnassasi mitään vikaa näin ulkopuolisen silmissä ollut.

neljän lapsen äitinä neuvoisin olemaan lempeä. Mitä lempeämpi sinä olet, sitä nätimmin lapsi käyttäytyy.



ja toinen asia Ennakoi!! Lapsi voi kipata potan tai se voi kaatua, siispä pidä potta kylppärissä. Tuossa tilanteessa olisin sanonut lapselle, että nyt teit kyllä tosi tuhmasti ja äidille tuli tosi paha mieli. Mene hakemaan pyyhe ja kuivaat lattian. Ja sitten pyydät äidiltä anteeksi.



jos lapsi ei tekisi näin, niin sanoisin, että jos äidin pitää kuivata lattia sinun sotkujesi jäljiltä niin sitten äiti ei lue iltasatua vaan joudut menemään nyt suoraan sänkyyn.



kun lapsi olisi sotkun kuivannut ja pyytänyt anteeksi olisi halittu ja pusittu ja olisin kertonut kuinka ihana hän ja kuinka paljon häntä rakastan.



muista rakastaa ja kertoa rakastavas. Muista, että jos lapsi ei saa huomiota hyvällä niin pahalla hän sitä kyllä saa. Eli ala enemmän huomioimaan lapsen hyvää tekemistä.

Mulla kanssa huono omatunto usein siitä, kun olen pitänyt kuria, tiukahkoa. Mutta turhaan sitä huonoa omaatuntoa potee, tiedän. Ei se lapsi niitä jää muistelemaan, jos kohtelu on kuitenkin väkivallatonta. Jäähypenkki/nurkka on meilläkin käytössä.

- potta vessaan tai kylppäriin tai sitten lapsi siirtyy pöntölle

- kokeile ilman yövaippaa, mutta valmistaudu etukäteen: kunnon patjansuojukset ja varapetaus valmiiksi (meillä oli valmiiksi pedattu sijaupatja ja peitto huoneen nurkassa – yövahingon sattuessa vippasin vaan märät kylpäärin lattialle, vaihdoin lapselle kuivat ja levitin uudet petaukset sänkyyn. Sitten sanoin, ei haittaa, nyt on kuiva sänky, hyvää yötä ja istui vieressä jos nukahtaminen oli vaikeaa. Yöllä ei riidellä.)

- älä pitkitä riitaa. Vaikkei ihan uskoisikaan tuohon neurologiaselitykseen, niin sellasieen kierteeseen ei pidä antautua, jossa kiellosta ja rangaistuksesta seuraa mielenilmaus, josta seuraa uusi rangaistus, josta seuraa pahempi raivari. Jäähyn kanssa käy helposti juuri noin, samoin jos yrittää pakottaa väsynyttä lasta siivoamaan omat sotkunsa. Ota mieluummin jäähdyttelytauko itsellesi ja ole hetki puhumatta lapselle mitään. Ja sitten yrität jatkaa puhtaalta pöydältä. Lapset eivät ole koiria – ne eivät mene pilalle vaikkei aina ranaksiekaan kaikesta yhtä johdonmukaisesti.



T. jo isojen lasten äiti, jolta kesti aika monta vuotta ja molemminpuolista huutoraivaria oppia tuo vika neuvo.

se tulee sitten, kun elimistö on siihen valmis ja tuottaa tarpeeksi virtsan eritystä hillitsevää hormonia öisin!!



Mutta siis, osta kunnon patjansuojus.

Äläkä tee vaipan käytöstä numeroa!

Mulla kanssa huono omatunto usein siitä, kun olen pitänyt kuria, tiukahkoa. Mutta turhaan sitä huonoa omaatuntoa potee, tiedän. Ei se lapsi niitä jää muistelemaan, jos kohtelu on kuitenkin väkivallatonta. Jäähypenkki/nurkka on meilläkin käytössä.

Huono omatunto kyllä kertoo nimenomaan siitä, että on tullut antaneeksi vähän kohtuuttomia vaatimuksia tai rangaistuksia.

Ei kasvatus ja rajat ole rankaisua ja kieltoa pelkästään, se on ihan jäävuoren huippua. Kyllä kasvatus on nimenomaan sitä ohjaamista ja ennakointia, että lapsi oppii ja haluaa tehdä oikeita asioita niiden rajojen sisällä. Jos kasvatuspuhe on pelkkää kieltoa ja komentamista, niin on syytä vetää henkeä ja miettiä voisiko tätä tehdä jollain muulla lailla.

Kolme lasta