Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö ihmiset päivähoidon (kunnallisen) karun todellisuuden?
16.11.2012 |
Olen kotiäitivuosieni jälkeen työllistynyt päiväkotiin töihin ja nyt ymmärrän kaiken sen kritiikin ja kauhistelun lasten arjesta. Suurin osa työntekijöistä on oikeasti aivan loppu ja kyllästynyt. Pienryhmätoimintaa ei jakseta edes suunnitella kun ei se kuitenkaan toimi. Ei jakseta edes yrittää kehittää toimintatuokioita kun ne ei kuitenkaan toimi. Jos nää muutamat villit pojat sais ryhmästä pois niin kyllä tämä sitten vois toimia mutta tällä kokoonpanolla ei jaksa edes yrittää. Olen saanut tämäntyyppisiä selityksiä, kun olen ihmetellyt asiaa. Ongelmiin ei haluta etsiä ratkaisua ja lapsille yksilöllisempää toimintaa(voisi lapsetkin tasaantua). Rahaa ei tipu kunnilta edes tyyliin silkkipaperiin. Yritetään askarrella sanomalehdistä ja valkoisesta paperista. Mielestäni kurssin muutos paikallaan ja ehkä kannattaisi hieman tiukentaa kriteerejä päästä päivähoitoon. Jos toinen vanhempi kotona ilman mitään esim.sairaus estettä niin punaista valoa. Näin saatas ehkä ryhmäkokoja pienennettyä ainakin jonkin verran.
Kommentit (25)
Hyvät vanhemmat yrittäkää mielummin ottaa selvää oman lapsenne päiväkodin arjesta, kunnolla. Kysykää miten usein aikuiset vajaamiehityksessä ryhmissä ihan päivittäin. Kysykää miten usein lapsenne ryhmää hoitaa aikuinen joka lapsille vieras. Kysykää päivittäisistä poikkeuksista lapsenne ryhmän kohdalla. Kysykää miten aikuiset yrittäneet lapsia tukea ja palauttaa turvallisuuden kun aikuisia liian vähän ja kun vielä usein lapsille tuntemattomia. Älkää kysykö vaan miten on mennyt (vastaus on melkein poikkeuksetta hymyilevä "ihan hyvin" vaikka hoitajalla saattaisi olla itku kurkussa päivän kaottisten tapahtumien johdosta) vaan miten tilanteista ihan konkreettisesti selvitty ja miten OMA lapsi pärjännyt "poikkeustilanteissa".
Pitäkää ihan kirjaa. Näin teillä ihan todellista keskustelun aihetta lapsen hoitajan kanssa.Jos tilanne tuntuu lapsen kannalta hankalalta kun rkea paremmin olette oppineet ymmärtämään, vasta silloin pystytte myös asiaa eteenpäin viemään ja toivonmukaan vaikuttamaan päättäjiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hlökunnan vaihtuvuus on kyllä ollut ennen minun tuloani karua, mutta tuossa koulutusasiassa olet väärässä, ainoastaan pätevät hlöt saavat meillä vakituisen työsopimuksen ja itse asiassa tällä hetkellä vakituisia on meistä 4 kasvattajasta 3kpl.
henkilökunnassa, joka muutenkin on vähemmän koulutettua kuin julkisella. Haastaville lapsille on myös vaikeampi saada tukea esim. avustajaa tai edes elton konsultaatiota.
Julkinen päivähoito on sentää tarkkaan valvottua, siellä ei tapahdu niin pahoja ylilyöntejä kuin ykstyisessä hoidossa, jossa pitää saada myös taloudellista voittoa.
ymmärsin tuon karun todellisuuden. Ja päätin etten halua olla osana sitä, vaihdoin alaa, elämäni paras päätös. Olin lto, enkä ole kertaakaan tuota aikaa ja työtä kaivannut.
En vain voinut katsoa sitä touhua.
Tunnen kuitenkin alan ongelmia työni kautta ja monen päiväkodissa työskentelevän tuttuni kautta.
Päiväkoti on naisvaltainen ala ja siellä esiintyy todella paljon kiusaamista. Eräässä päiväkotiryhmittymässä, missä tuttuni on johtajana, on ongelmana pitkät sairauslomat juuri siksi, että näistä kiusaajista ei päästä eroon. Koska heidät on palkattu vakituisiksi, ei heitä noin vain voi irtisanoa. Eli henkilöstö voi pahoin ja se näkyy myös työn tasoon.
Henkilöstö on myös monissa paikoissa todella väsynyttä. Sijaisia ei saa, vaatimukset ovat kovia ja vanhemmat (juuri nämä kotiäitivanhemmat, jotka hoidattaa isommat lapset päiväkodissa), ovat kirjansa lukeneita ja vaativat todella yksilöllistä hoitoa. No, miten teet yksilöllistä hoitoa kun saatat olla ainoa hoitaja aamulla kahdessa ryhmässä kun joku on sairastunut. Sijaista ei saa, mutta laki saadaan täytettyä niin, että toisesta päiväkodista siirretään siistijä muutamaksi tunniksi siihen vajaakäytöllä olevaan. Eli paperilla henkilöstöä oli tarpeeksi.
On hyviäkin päiväkoteja ja innostunuttta henkilökuntaa. Mutta sinne ei tarvitse eksyä kuin yksi kiusaaja ja koko päiväkodin tunnelma muuttuu ja porukka palaa loppuun.
Itse en sitä työtä olisi jaksanut tehdä. Siksi valitsinkin toisin. Mutta nyt on niin paljon työttömyyttä, että alalle sopimattomat ja alaa jopa inhoavat (ja lapsia inhoavat) pitävät kynsin hampain paikastaan kiinni. Palkan hekin tarvitsevat.
Olkaa tarkkana niiden päiväkotien kanssa. Vanhemmilta peitellään todella paljon ongelmia. Aina on mennyt hyvin yms.
Tiesin että asia kuumentaa ja polttaa pahasti tunteita. Osaan mainiosti ottaa huomioon kollegani ja olemme asioista paljon keskustelleet hyvässä hengessä. Ovat itse sanoneet että mitä kauemmin tekee töitä samassa ryhmässä niin jotenkin tulee sokeaksi epäkohdille. Ja vaikka olen ollut kotiäitinä minulla sattuu olemaan alan koulutus. Enkä halua yleistää päiväkoteja mutta olen kuullut LIIAN paljon negatiivista ihmisiltä jotka työskentelevät päiväkodissa ja nyt olen joutunut todistamaan itse sitä samaa. Ja asia kiinnostaa minua myös vanhemman näkökulmasta koska myös omani ovat päiväkodissa. Osa ihmisistä on vaan näköjään semmosia, että puolustus pelaa eikä haluta asioiden varjopuolia. Meidän yhteisen hyvän eteen on pakko pystyä nostamaan epäkohtia esille. Ymmärtäkää hyvät ihmiset.
-AP-
Olisi aika alkaa kehittämään lasten arkea ja suurentamaan TILOJA!