Että meni mönkään eskarilaisen kaverikyläily...
Enkä olisi ikinä uskonut, että eskarilainen olisi pettynyt, että sai pelata 3 tuntia wiitä!
Poika oli eskarikaverin luona ekaa kertaa kylässä. Poika odotti kovin leikkimistä, mutta koko aika olikin pelattu wiitä ja syöty sipsiä. Kaveri ei ollut halunnut leikkiä. Aluksi oli pelaaminen maistunut, mutta kävi ilmeisesti aika tylsäksi kun kyyneleet silmissä kotona sanoi miten harmitti kun ei yhtään leikitty.
Kokemus tämäkin.
Kommentit (14)
ja usein ne kaverit, joilla on isompia sisaruksia ovat kovia pelaamaan.
Mä yleensä sanon kaverin vanhemmille, että meillä on pelipäivä lauantaina ja muina päivinä toivon, etteivät pelaisi, paitsi lautapelejä. Ihan siitä riippumatta ja tietämättä, pelaako lasten kaveri ollenkaan.
Mun tyttären eskariluokalla on poika joka aamuisin itkee sitä kun jäi peli kesken ja pitkin päivää tyttäreni mukaan itkee isoon ääneen kun haluaa olla mieluummin kotona pelaamassa tietsikkaa tai pleikkaa.
että oli vähän suunniteltua, että pelaavat. Poikani oli kyllä ehdottanut kaverilleen herofactoreita (niillä leikkimistä oli kovasti odottanut), mutta kaveri ei ollut halunnut. Kaveri on perheen esikoinen.
Olisiko siis ihan ok, jos sanon kaverin äidille, että meidän poika haluaisi myös leikkiä, jos uusi kyläkutsu tulee? Tässä on vaan suurehko väärinymmärretyksi tulemisen vaara, koska kaverin äiti on ulkomaalaissyntyinen ja suomen kieli ei ole ihan sujuvaa. Ok:ta, muttei sujuvaa. :) Isää en ole edes nähnyt.
ap
Jostainhan tuollainen malli tulee.
Eikö vanhemmat puuttuneet asiaan mitenkään? Eikö lapsi yrittänyt ehdottaa muuta tekemistä?Kuulostaa valitettavan tutulta ja olen tuollaisissa tapauksissa jutellut vanhempien kanssa.
Mä taas olen se ikävä äiti, joka laittaa pelikoneet kiinni ja sanoo että "kun on kaveri kylässä niin on keksittävä jotain muuta tekemistä kuin ruudun tuijotusta".
Ja hetken mutinan jälkeen keksivätkin, onhan toki pelaamisessa puolensa, ei sotku koko talo... Eilenkin raivasin viikon kellarissa lojuneen jättisuuren majarakennelman pois, eihän sitä tietty jälkiään voi itse siivota...!
Kaveri on pelannut koneellaan ja kun mun lasta se ei oikein kiinnosta, niin on sitten leikkinyt yksinään jotain muuta.
tää kaveri on sellainen, että tuntuu aina vaan puhuvan siitä, että haluaisi päästä kotiin pelaamaan...
Kaveri kylässä -> ei pelata/katsota telkkaria. Eri asia on, jos erityisesti järjestetään leffailta tai jos on satanut 2 vk putkeen niin annan pelata max. 30-45 min. Mutta pääsääntöisesti meillä ei pelata kavereiden kanssa. Eikä meillä pelata muutenkaan joka päivä saati 3 tuntia kerrallaan.
Ennemmin sallin mekkalaa, majarakennelmia, legolinnoja keskellä lattiaa kuin katson 2 tuntia "apaattisia" muksuja sohvalla.
ap
Mä taas olen se ikävä äiti, joka laittaa pelikoneet kiinni ja sanoo että "kun on kaveri kylässä niin on keksittävä jotain muuta tekemistä kuin ruudun tuijotusta".
Ja hetken mutinan jälkeen keksivätkin, onhan toki pelaamisessa puolensa, ei sotku koko talo... Eilenkin raivasin viikon kellarissa lojuneen jättisuuren majarakennelman pois, eihän sitä tietty jälkiään voi itse siivota...!
Meidänkin lapsilla on kavereita joiden kanssa vain pelaavat, koska joillakin lapsilla ei tunnu olevan lainkaan mielikuvitusta eikä sorminäppäryyttä.
Toki ääripääjutut on asia erikseen.
Mutta jos meidän eskarilainen menee kaverilleen, niin en mä kyllä ala jälkeenpäin nariseen, että kun ette nyt askarrelleetkaan ja leikkineet ja kehittyneet koko aikaa. Sellaisen kaverin luokse lapsi ei ole toista kertaa ihan heti halunnut, jonka luona on ollut kurjaa.
Eskari-iässä lapset "kokeilee" eri kaverita ja pikkuhiljaa siitä sitten muotoutuu ne parit ja ryhmät, joilla menee kiinnostukset ja leikit yhteen. Jos lapsesi ei viihtynyt tällä pelaajakaverilla, niin kyllä se nopeasti lakkaa siellä käymästä ihan omasta halustaan.
Sitten on nämä joiden kanssa leikitään heroilla ja joidenkin kanssa legoilla. Herofactoryt eivät uppoa kaikkiin. Yleensä kaikki tykkää rakentaa majoja. Nyt on aika hauskaa antaa taskulamput käteen ja käskeä pimeälle pihalle (okt). Tämä toki riippuu lasten iästä onko se heistä hauskaa. :)
ap
Meidänkin lapsilla on kavereita joiden kanssa vain pelaavat, koska joillakin lapsilla ei tunnu olevan lainkaan mielikuvitusta eikä sorminäppäryyttä.
ongelman saa tehtyä ihan mistä vaan, mutta elämässä on sopeuduttuva yhteen jos toiseenkin asiaan. 3 tuntia voi seistä vaikka päällään, niin sanotusti. sen kestää kyllä parkumatta, varsinkin kun ei nyt missään kidutuskammiossa ollut vaan kaverin sohvalla syömässä herkkuja ja pelaamassa ihan kivaa peliä kuitenkin...
Ja kyllä, minulla on myös yksi lapsista eskarilainen, ei ýleensä paljoa pelaile konsoleilla tai tietokoneella (ei halua, antaisin kyllä), mutta en taatusti suuttuisi, jos olisi kaverin luona pelannut. JOs lapseni sitä kovasti itkisi, niin yrittäisin opettaa vähän joustavuutta käytökseen (että välillä voi pelatakin, ei maailma siihen kaadu)
sanoisin, että ei kait tuossa mitään ongelmaa ole. Lapsesi tuskin menee sinne enää kylään. Vai onko tuo ko. poika ainut mahdollinen kaveri koko eskassa? Kyllä ne lapset aika helposti tuntuvat löytävän itselleen sopivaa seuraa.
kannattaa sanoa asiasta. voihan olla että pojan vanhemmat ajattelivat että tottakai jokainen pikkupoika haluaa pelata tuntikausia, ja antoivat siihen sitten luvan, kun kerran oli kaverikin kylässä. ajattelivat että lapset pettyvät jos eivät saa pelata yhdessä kun on tilaisuus.
Ja saa mennä toistekin jos haluaa. Ei onneksi ole lapsen ainoa kaveri kotona tai eskarissa. :) Hämmästyin vain lapsen pettymystä (vaikka sai pelata) ja ehkä myös sitä, että joku antaa pelata 3 tuntia vaikka on kaveri kylässä. Oma rajoittunut ajattelumaailma kenties... ;)
ap
sanoisin, että ei kait tuossa mitään ongelmaa ole. Lapsesi tuskin menee sinne enää kylään. Vai onko tuo ko. poika ainut mahdollinen kaveri koko eskassa? Kyllä ne lapset aika helposti tuntuvat löytävän itselleen sopivaa seuraa.
Jostainhan tuollainen malli tulee.
Eikö vanhemmat puuttuneet asiaan mitenkään? Eikö lapsi yrittänyt ehdottaa muuta tekemistä?
Kuulostaa valitettavan tutulta ja olen tuollaisissa tapauksissa jutellut vanhempien kanssa.