YRITYS PÄÄLLÄ 2014 (II)

Muutaman päivän jälkeen palailen kirjoittamaan tänne. Ei ole ollut aikaa tulla koneelle asti ja mobiilivehje jättänyt välillä postaukset cyberavaruuteen niin...No täällä tuli vihdoin kunnon niagarat torstaina, eli mulle voi päivittää yk2 :) Kiitos! Ehkä jopa kp5/yk2. Hymiö siis siksi koska oon oikeesti ilonen että tuli menkat (kivut ja runsaus ei ollut mikään kovin iloinen ylläri kuitenkaan) sillä pelkäsin että joudun pillereiden jälkeen odottamaan piiiitkään.

Ekalla yrittämällä plussaajista, toivoisin ettei ekalla kerralla plussanneita liikaa höykytettäisiin tai ignoorattaisi koska eihän sitä tiedä vaikka heillä menisi kesken ja toivoisivat voivansa palata tänne keskustelemaan sen jälkeen? Toki mullekin pieni kateuden pisto tulee ja kauemmin yrittäneillä varmasti pisto tuntuu enemmän kunnon läpsäykseltä kasvoihin, mutta silti. 

Valmiudesta äitiyteen ja vanhemmuuteen. Kuten moni sanonut niin sanon minäkin että tämän valmiimmaksi ei varmasti voi tulla. Olen tehnyt todella paljon erilaisia töitä lasten kanssa ja aina siitä pitänyt. Pikkusisaruksiinkin sen verran isot ikäerot että saanut heitä hoitaa. Kuitenkin, oma lapsi on eri juttu. Myönnetään, että pelottaa kyllä. Ei se arki niinkään, mutta sen arjen rikkoutumisen mahdollisuus: mitä jos lapsi tulee kipeäksi? Mitä jos en huomaa sitä heti? Mitä jos minulta ei tule maitoa? Mitä jos väsymys tekee ärsyisäksi ja lapsi aistii sen? Mutta ehkä nämä tässä vaiheessa nousevat pelot ja kysymykset ovat vain hyvästä. Ainakin tuntuu ettei ole lähtenyt hommaan liian kepeästi.

Isovanhemmista, omia ei ole kuin yksi ihana jäljellä, miehellä kaikki vielä. He asuvat tuntien päässä ja meidän lapsi olisi ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Minun omat vanhemmat asuvat noin tunnin päässä, Mieheni vanhemmat asuvat kaupungin toisella puolella. Molempien vanhemmista saisimme varmasti apua jos lapsen saisimme, ehkä liikaakin kun molempien vanhemmille lapsemme olisi ensimmäinen lapsenlapsi.

Suosituimmat synnytysajat, en lukenut artikkelia mutta hauska tosiaan jos jotkut kokevat voivansa noin valita.. Jos itse saisin valita niin loppukesästä voisi olla ideaalein. Ei tarvisi taapertaa ison mahan kanssa pahimpien pakkasten aikaan ja pelätä että kaatuu. Kesällä varmaan helpompi myös pukeutua ison mahan kanssa. Mutta jos raskaaksi tulisin niin täällä mies on ainakin lupautunut vaikka vetämään mua pulkassa etten joudu jäisille teille taapertamaan.

Niistä vippaskonsteista joku kysyi viime sivulla, niin mulla on foolihapot aamulla muiden vitamiinien kanssa ja geleet. Myös greippimehua aloin huomaan viime keskiviikkona iltapäivisin muistaakseni, osittain siksikin että koitan muuttaa elämäntapoja paremmiksi ja ehkä iltapäivän greippimehu vähentää tarvetta napostelulle :)

Omaa napaa vielä, toka yritys siis käynnistyi. Ehkä huomenna päästään jo peittohommiin. Ovistestailut aloitan varmaan vasta aikasintaan loppuviikosta.
Olisi kyllä hienoa itsekin päästä kertomaan hyviä uutisia sukulaisille. Ehkä ensimmäisenä kertoisin joko isoisälleni tai äidilleni. Ajatuksella olen tietenkin leikkinyt ja laskettua aikaa miettinyt myös leikilläni välillä. Kun ei nyt vielä jouluksi pääse ihania uutisia kertomaan niin ehkä ystävänpäivänä? :) Siihen on kuitenkin vajaa kolme kuukautta. Tosin haluaisin olla edes rv8 ennenkuin kerron.

Olipa kiva kuulla teistä Kukkaistyttö ja Toggolino! Toggolinolle toivon hieman parantuvaa vointia. Jospa se helpottaa, kun viikkoja kertyy lisää!

Ekalla kierrolla tärppääminen on ihan yhtä onnellista kuin viidennellä kierrolla tärppääminen. Tapahtuuhan sitäkin ja pitäähän siitäkin pystyä kertomaan ja ilakoimaan. Paljon pitemmässä yrityksessä voi tulla eteen koukeroisempia tunnekuvioita, joista en tiedä, joten puhun nyt vain omasta näkökulmasta. Mä onnittelen kyllä vilpittömästi ekalla kierrolla onnistuneitakin mutta mun mielestä mulla/muilla saa myös olla paha mieli asiasta. Varsinkin tämä palsta on musta kiva, kun voi myös jakaa näitä tuntemuksia. Aina ei vaan jaksa tsempata muita, ei vaan jaksa. Netissä on kuitenkin olemassa monenlaisia ryhmiä. Jos olet just pissinyt plussatestin, niin mun mielestä on tahdittomuutta tulla esittelemään sitä kuumeiluryhmään, vaikka onkin lueskellut taustalla. Se mennään esittelemään plussaketjuun. Tässäkin tapauksessa kyseinen henkilö (onnea ihan oikeasti plussauksesta, mutta näin mä tän kokonaisuuden nyt vaan ajattelen) esitti plussatestin, kiitti onnitteluista ja poistui palstalta. 

Mutta kuten Elowena mainitsi: taustailijat mukaan vaan keskusteluun! Täällä voi kyllä kertoa plussauksesta, oli se ekasta kierrosta tai viidennestäkymmenennestä! Täällä jaetaan ilot ja surut. Jos taustailija plussaa ja haluaa ilakoida siitä kanssamme, niin on nuo kaksi plussausryhmää (ainakin), mihin on tervetullut. Nähdään (toivottavasti pian) siellä!

PLUSSARYHMÄT: http://www.vauva.fi/keskustelu/4265747/ketju/yritys_paalla_2014_plussanneet tai suljetussa ryhmässä nimeltä “Kevät/kesämasut 2015”, jonne voi laittaa liittymispyynnön plussauksen jälkeen.

Täällä manailu se vaan aina toimii.

Dimou kp 1/? yk 5

Kaziska, tuo on tosiaan tosi hyvä pointti että noita ryhmiä on muitakin..Suoraan voi mennä plussanneiden ryhmäänkin :) Toki jos on sivusta seurannut niin ehkä voi hyvin ajattelemattomuuksissaan ja innostuksissaan tulla tännekin sitä 'esittelemään' jos on pidempään seurannut tätä ryhmää ja tuntee olevansa vähän osa ns.jengiä.. 

Toki yrityksen eri vaiheissa tuntemukset ja fiilikset vaihtelee niin voi olla kynnys tulla mukaan kun omat tuntemukset tuntuu niin vähäpätöisiltä muiden tuntemusten rinnalla. Onhan se hauska tilanne kyllä miten me hormonien riivaamaan naiset täällä koitamme tsempata toisiamme vaikka juuri ne hormonit saattaa joskus kiristää hermoja. 
Minua ainakin jännitti ja jännittää edelleen tänne kommentoida kun tuntuu että pidempää yrittäneiden ongelmat ovat enemmän huomionarvoisia. Pitää kyllä nöyränä kun voi seurata näinkin ison joukon yrittämistä ja keskustelua,  niin pysyy tässä asiassa realistiset odotukset.

Minea92071, komppaan sinua! Mulla on samat fiilikset, että pitkään yrittäneiden ongelmat on enemmän huomionarvoisia, tai myös niiden, ketkä ovat pitempään tässä ketjussa kirjoitelleet. Tässä ikäänkuin hakee omaa rooliaan ja miettii, miten aktiivinen sitä uskaltaakaan olla astumatta kenenkään varpaille tai tuottamatta vahingossa kellekkään pahaa mieltä...

Isovanhemmista sen verran, meillä tiedän että molempien vanhemmat odottaa jälkikasvua, vaikka ei olla kerrottu yrittämisestä kummallekkaan halaistua sanaa. :)

Xara, Minea: Uskon myös, ettei kenenkään tarkoitusperä "pelkästä plussausviestistä" ole huono. Ennemminkin juuri ajattelemattomuutta kun itse on tunnemylläkässä uuden edessä. Ja ilman tätä keskustelua se olisi jo unohtunut, joten aika pienestä kuitenkin loppujen lopuksi on kyse. Mutta minusta ihan kiva, että keskustellaan. Ja että sen karvaankin tunteet saa ilmaista! Monenlaiset tunteet kun kuuluu tähän yrittämiseen, oli sitä yritystä ollut sitten kauan tai vähän. Mun mielestä ekan ja tokan kerran tuskailuakin pitää saada ilmaista, vaikka se pitkänmatkalaisista saattaa olla jopa huvittavaa (?). Ja mikä parasta, nytkin tää keskustelu on koko ajan ollut täysin asiallista ja kunnioittavaa! Mahtavaa!

Olen samaa mieltä Kaziskan kanssa. Ja kyllä minä itsekin mietin tarkkaan mitä tänne kirjoitan (vaikka olenkin "vanha ryhmäläinen"). Omat fiilikset pitää saada jakaa sellaisina kuin ne on, mutta toki pitää miettiä kuinka asiat sanoo, ettei ajattelemattomuuttaan loukkaa toisia.

Vippaskonsteita vielä täältäkin (vastailen näin hajanaisesti kun tablettia joudun käyttämään, pieni ruutu paljon luettavaa, tuon remontin vuoksi ja netti ei toimi:) ) foliren ja greippimehu otettu käyttöön. :) Nyt sitten tässä ja ensi kuussa kokeillaan ovistestejä, joulukuun loppuun mennessä saadaan sitten tietää aloitetaanko hormoonihoidot vai mikä on seuraava askel... :) Jännittää kaikki niin kamalasti että pelkään jo senkin vaikuttavan ovulaatioon... O_o

Ja siis minä henk.- koht. toivoisin että täällä jaettais enemmänkin niitä kuvia plussatesteistä. Niitä on aina niin kiva katsella ja toiveajatella että itsekin saisi pian sellaisen VAHVAN viirusen.  :)

Mä kyllä kirjotan just sitä mitä haluan enkä kamalasti sensuroi tekstejäni ja tulee siksi välillä suoraankin kerrottua asioita. Ymmärrän että se ei kaikkia miellytä, mutta noukänduu. :)

Muskottipähkinä: Ah, toi on muuten niin totta. Se menkkojen tulo ärsyttää silloin kun toiveet raskaudesta on korkeella, mutta kun kierto on pitkä ja tehny tsiljoona negatiivista raskaustestiä niin oikeesti kiroaa alimpaan helvettiin epäsäännöllisen/pitkän kierron ja toivoo vaan vuodon alkavan. Mä pco-potilaana tiedän kaiken epäsäännöllisestä kierrosta, joskus mulla tuli menkat vain puolen vuoden välein. Mulla ei silloin ollut kiertoa nimeksikään ja siksi arvostan SUUNNATTOMASTI sitä että mulla kroppa toimii tällä hetkellä tosi hyvin vrt. entiseen. Ja kiitollinen olen joka kerta kun tunnistan ovulaation koska silloin tietää että teoriassa mahdollisuudet raskauteen on sataprosenttiset jos vain siemenet on laskettu sisälle. :) 

Ahaaa koopeekuus

Mulla on kikkakolmosena nyt tässä kierrossa käyttöön otettu vehnänalkioöljy. Ovisoireet oli musta vähän selkeemmät kun aiemmin, en tiedä johtuko vehniksestä vai oliko muuten vaan. Lisäks syön D-vitamiinia ja foolihappoa.

Isovanhemmat mun puolelta asuu samassa kaupungissa, ja miehenkin puolelta tunnin ajomatkan päässä. Miehen siskolla on jo lapsia, mutta mun vanhemmille olis eka lapsenlapsi. 

En kestä tän kierron kanssa oottelua, missä mun zen on?? Ja alko huolettaa että luteaalivaihe onkin liian lyhyt, varsinkin kun aina parin päivän tuhruttelu ennen menkkoja. Mutta tässä kierrossahan se selviää kun vihdoin tiedän millon ovis oli. 

homssu87 kp 25/32 yk 5

TAAS on jäänyt kirjoittelu vähälle! Huomaan, että mulla on nykyään tapana tulla kirjoittamaan tyyliin "ovisraportti" ja "menkat-kohta-alkamassa-raportti" sekä "menkat-alkoi-raportti" :D Aikomus on aina olla aktiivisempi, mutta kun ei kerkiä! Ja huomaan, että jään helpommin taustailemaan kun on iso porukka - jotenkin vaan tuntuu siltä, että omat (vähäiset) viestit hukkuu joukkoon ja itsekin rupeaa menemään sekaisin kaikista eri kirjoittajista jo.

No mutta. Sitä kuuluisaa omaa napaa. Eli "menkat-kohta-alkamassa-raportti". ;) Peittoja heiluteltiin siis juuri sopivasti ennen ovista ja parhaimpina limapäivinä muistaakseni kolmisen kertaa, joten ajoitus oli oikea. Seksin laatu huonoa, mutta eipä kai se haittaa, jos tavara kuitenkin toimitettiin perille. Oviksesta on huomenna 14 päivää, eli odotan menkkoja alkavaksi huomenna illalla, koska jälleen ihan tyypilliset PMS-oireet finneineen. Eli se siitä. Yk 8 tulossa. Ilmoitan sitten.

Muiden onnesta: Ei muiden onni ole minulta pois tosiaankaan, mutta kohta ei enää "jaksaisi" vauvauutisia. :( Viime viikolla hyvin läheinen työkaverini ilmoitti olevansa raskaana. Aivan läimäys päin naamaa. Siis todellakin suon hänelle sen ilon; hän on löytänyt vihdoin hyvän miehen rinnalleen, lapsi on toivottu ja hänestä tulee aivan mahtava äiti! Mutta, kun hän tosiaan on tavannut tämän miehensä siinä vaiheessa kun me ollaan aloitettu yritys... Niin suoraan sanottuna sapettaa. Eiku v*tuttaa. Siinä sitten häntä onniteltiin ja itse tyyliin pidättelin itkua. Ja mua oikeasti ihan kauhistuttaa, mistä puskasta taas seuraava raskausuutinen tulee. No, eilen olin kaveri/tuttavaporukalla syömässä ja mukana yksi raskaana oleva (jo pitkällä, eli vanha uutinen) ja eihän siinä muusta puhuttukaan. Ja olin siinä ainoana lapsettomana joten jotenkin tuli täysin ulkopuolinen olo kun kaikki kertoilivat lapsistaan. Ja nyt ärsyttää se, kuinka katkeralta jo kuullostan!

Mutta ei se elämä pelkkää katkeruutta ole, onneksi! :) Tulee vain näitä epätoivon hetkiä välillä, mutta kyllä itsekin koen, että tässä kasvaa ihmisenä. Mutta se koko ajan taustalla oleva pelko siitä, että onko jokin kumminkin vialla ja senhän nyt haluaisi tietää heti. Ajattelin kyllä hakeutua tutkimuksiin vuodenvaihteen jälkeen, vaikka ei sitä vuotta yritystä ihan vielä ole täynnä. Joko yksityiselle tai sitten sanon vaan että ollaan jo yli vuosi yritetty, aivan sama! Ei ne sitä voi tietää. Mun on vaan pakko siinä vaiheessa saada selvyyttä asiaan.

Mimsuli, kp31/31(32), yk7

Ärsytys on iso mullakin kun joku plussaa ekalla kierrolla, vaikkei sen pitäisi olla multa pois. Ärsytys oli myös suuri, kun neljä kuukautta vanhaa lastaan hoivaava kaverini tuumasi, että pitää ostaa raskaustesti.. >:( vaikka vitsikkäästi mainitsikin asiaan, että sitten voi lainata toista tarvittaessa mulle, jos onkin raskaana. Kyllä on yhtä tunteiden vuoristorataa tämä touhu!

Niin, ja ikäni on muuttunut valitettavasti isompaan suuntaan :D

Alinka (31v) kp 21/28-31 ya 7/14

Mun mielestä se on ehdottomasti tämän ryhmän rikkaus, että on ns joka kierron porukkaa mukana, vaikka siis eihän ne isot kiertomäärät varmaankaan siltä omalla kohdallaan tunnu. Meinaan vaan, että saa kuulla monenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Uskon, että kaikki saavat täältä haluamansa, eli kanavan mihin purkaa sitä sen hetkistä oloaan ja sitten toivottavasti saa vertaistukea tai edes virtuaalisen halauksen tuomaan sen pienen lohdun jos sellaista kaipaa. Koska kuten jo on käynyt ilmi, sen verran arka/intiimi asia on kuitenkin kyseessä, että eipä tällasesta koko maailmalle toiloteta. Ärsytys on luonnollista, mutta ei anneta sen ottaa valtaa vaan löydetää oma zen-tilamme :)

Niin ja siitä valmiudesta. Mehän ollaan jo pari vuotta toden teolla haluttu lasta enkä usko tämän valmiimmaksi muuttuvani. Kasvan sitten yhdessä vauvan kanssa sillä henkistä kasvuahan se juuri tarkottaa :) Mua lähinnä pelottaa että muutunko sellaseksi vanhemmaksi, joka tällä hetkellä ärsyttää aika lailla. Kyllähän lapsi mullistaa maailman, mutta toivon että saan näyttää oman elämäni sellaisena kun se on. Yhtä ystäväpariskuntaa ei olla lapsen syntymän jälkeen paljoakaan nähty sillä heillä ei kuulemma kannata käydä "vauvan metelin takia" eivätkä he pääse käymään ilman lapsenvahtia samaisen "metelin" takia. Itse ainakin toivon olevani tervetullut ystävieni luokse sen itkevän vauvan kanssa sillä eihän sitä nyt neljän seinän sisällä voi kupata useampaa vuotta! Ja oletan, että meillä käydään samaan tapaan kun ennenkin sitten kun meidän aika koittaa ja kodissamme kuuluu vauvan itkua. Ymmärrän siis, että elämä varmasti muuttuu, mutta jotkut vetävät sen mielestäni vähän överiksi... Mun perheessä on aina sanottu että kyllä maailmaan itkua mahtuu. Sehän on luonnollista. No, helppohan sen mun on sanoa kun meidän kotona pyörii vaan me kaksi ja koira, vai? ;)

Itsellä nyt siis 28/28-30 yk3. Jotain pientä menkkamaist kipua olin jo eilen tuntevinani ja nyt on "kosteahko" olo. Tosin perinteistä kuivaa kautta ei ole ollut, mutta en lähde siitä vielä sen suurempia johtopäätöksiä tekemään. Pari päivää pitäisi vielä ootella ennen kun saa alkaa jännäilemään :) 

Suuret kiitokset kaikille osaa ottaneille. <3 Olin jo miettinyt että voisin jättäytyä pois tästä ketjusta kun tällä hetkellä tämä jatkuva yrittäminen ja epäonnistuminen vain v*tuttaa... Mutta täällä saa kyllä niin ihanasti tukea että en aio palstaa jättää. :)

Olen tuntenut viime aikoina hirveästi negatiivisia tunteita näitä kohtaan jotka plussaavat suunilleen vahingossa ja ajatellut olevani vain todella ilkeä. Mutta näköjään muillakin on samoja fiiliksiä, "kiva" kuulla!

Onneksi pahimmat kivut menivät jo ohi, eilinen oli yhtä helvettiä. Makasin vain kerällä ja vaikersin. Kummasti se vaan sattuu, vaikkei alkio ole tuossa vaiheessa juuri minkään kokoinen. Miksiköhän varhainenkin keskenmeno sattuu niin paljon?

Olo on ollut tänään todella alakuloinen. Kyllä te vuoden ja enemmänkin yrittäneet olette vahvoja, kun kestätte näitä pettymyksiä kuukaudesta toiseen! Ei voi kuin hattua nostaa.

Yritämme vielä tämän kerran ja sitten menen gynekologille tutkittavaksi ja ultrattavaksi.

Hormonihirviö (20v.) kp 2/30 yk 6 (kem 10/14 ja 11/14)

Mimsuli: Ihan sama itelläkin, että monesti aikonut olla aktiivisempi, mutta jos tullut paljon tekstiä niin unohan ihan, että mitä mun pitikään sanoo ja mitä kukakin on taas kertonut ja mitä olin aatellu vastata :) Mutta ihana on täällä käydä lukemassa teidän kaikkien kuulumisia ja tuntemuksia.

Kukkaistyttö ja Toggolini: Ihana kuulla teistä :) Jännityksellä odotamme ultrakuulumisia.

Isovanhemmista: Itselläni on enää toinen vanhempi elossa ja miehelläni sama. Ja kummankin puolelta vanhempi asuu useiden tuntien ajomatkan päässä, joten ikävän harvoin tyttäremme isovanhempiaan näkee. Muutenkaan ei asu sukua samalla paikkakunnalla. Kateellinen olen heille, joilla asuu isovanhemmat lähellä ja varsinkin jos pystyvät auttamaan tarvittaessa. Kyllä senkin puoleen hieman huolestuttaa valmius vanhemmuuteen jos/kun toinen lapsi tulee. Miten sitten jaksaa lähes yksin kun esikoisenkin kanssa oli pitkään raskasta. Mutta jotenkin toivon, että se menisi helpommin kun tietää paremmin mitä luvassa. Osaisi ottaa toivottavasti rennomminkin.

ON: Odottelua vain. Vielä viikko siihen kun luulisin menkkojen alkavan, joten ainakaan ennen sitä en tee testiä. Mitään tuntemuksia ei ole enkä niitä ole oikein koskaan yhyttänytkään.

Mesenius kp 27/29-35 yk 4 (yk 1 kkm jk 9/14) Tuon yrityskertani voisi päivittää seuraavalle listalle noin

Kannetaan nyt korsi kekoon myös: minustakin on tosi kiva, että vaikka olisikin painavia mielipiteitä, on tässä ketjussa tosi kunnioittava sävy - ja se ei todellakaan päde kaikkiin ketjuihin, joissa on näin paljon ihmisiä juttelemassa! Eli hienosti kaikki kohtelevat toisiaan. Toki kertalaakista plussaavat kuvaviestiläiset muakin ensireaktiona ärsyttävät, mutta ärsytys menee aika pian ohi. En kuitenkaan heille jaksa kommentoida mitään.

Muistan itsekin intoilun parilla eka kierrolla, niin satavarma olin, että nyt sitä ollaan raskaana. No ketjuihin tulin kyllä vasta neloskerralla, sitten alkoi tuntua, että nyt tarvitsee vertaistukea, kun ei tää nyt tästä lähtenytkään ihan noin vain... Hyvä asia näissä heti plussaavissa on se, että häipyvätpä nopeaan myös! Ja toivottavasti poissa pysyvätkin, eli ehdottomasti raskauden suo jatkuvan ihan joka ikiselle, joka plussan saa!

Samalla tavoin itsekäs ärsytys iskee tuttujen tai tutun tuttujen raskausuutisista ensikuulemalta. Mutta sitten se menee ohi, ja pystyy jo ihan vilpittömästikin onnittelemaan. Ei kuitenkaan ihan heti, tai riippuu tietysti tyypistä.

Tääl omanavassa on ihan tyhmää, kun ovisplussaa ei kuulu... :( KP12 nyt eli yleisin ovispäiväni. Nada. Ihan tyhjää testit, no niin haalea haamu et tuskin näkee. Testaan lähes joka wc-reissulla... (eli pidätän pitkin päivää.) Ollaan me talleteltu toki, mutta silti haluisin löytää ovulaation. Viime kuussa tuli niiiin hienot viivat. Aattelin, että nyt niihin voi varmaan luottaa. No, ehkä nyt on vaan päivän-pari myöhemmin kuin normaalisti. AINA joka kierrossa on JOTAIN eri tavalla! Uskomaton on naisen kroppa. Mihinkään pysyvyyteen ei voi täysin luottaa... Mulla yleensä meininki päivän tarkkaa, mutta ei nyt sit. Tai sitten on ovuloimaton kuukausi, onhan sekin mahdollista. Damn! Ei oikein muutenkaan tuntemuksia, lämmöt alhaalla yhä, limoja / kosteutta aika vähän, haluhuippu tuntui olleen jo perjantaina, nyt on vaan samanlaista kuin testissä: tyhjääää! :)

TildaDee kp12 yk6

Testasin aamulla ja negaa näytti edelleenkin. Menkat jo 6 päivää myöhässä. En tiedä mitä ajatella, kovin toiveikas olin tästä kierrosta, mutta ei niin ei. Siirryn odottelemaan että jotain tapahtuisi. Kohdunnapukka edelleen kova ja kiinni ja ylhäällä, tiedä sitten mitä meinaa?

Itse en tiedä, millaista on olla äiti tai että millaista tulee olemaan sitten kun/jos äidiksi tulen. Toivon että raskaus kasvattaa ja luotan siihen että kokemus opettaa.

Heippa, pitkästä aikaa! 

Alkuun onnea plussanneille ja hyvä idea tämä uusi ketju! :)

Mä vähän tossa podin kaamosmasennusta ja vähän muutakin, kun se pikkunen "pyyhkäsy lima vuoto" selkeytyminen sitten menkoiksi. Mutta positiivista, että nyt taas tietää kierron kannalta missä mennään, niin pystyy helpommin ovulaatiota ajankohtaa arvioida ja tietää millon tehdä ovulaatiotestit :) tänään aloitettiin testailu, kun kp 11 menossa :) mulla on noi pregcheckin ovulaatiotestit ekaa kertaa käytössä, kellään muulla kokemusta niistä? :) ne on parempia ilmeisesti kun rfsun testit, koska ymmärsin että näitä voi tehdä aamupissastakin...? :) ja hei haluisin kysyä mielipidettä, kun viikonloppuna olis firman pikkujoulut ja tarkotus oli niihin osallistua. Nyt kuitenkin ovulaation pitäisi siis laskujen mukaan olla to-pe, niin uskaltaakohan sitä mennä? Onko alkoholi pahasta kun yrittää tulla raskaaksi, vaikuttaako jotenkin hedelmöittymiseen/ovulaation/johonkin? Ovulaatiotestin ohjeissa ainakin sanottiin, että alkoholi ei vaikuttaisi testin tulokseen... Kertooko joku fiksumpi ? :D ja tottakai olen selvinpäin, jos näin on suositeltavaa tehdä, kyllä lapsi on tärkeämpi kuin firman pikkujoulut... Mutta sinne ei selvinpäin kyllä kärsi mennä :D

tsemppiä kaikille ja kiitos jo etukäteen vastauksista! :)

KataV kp11 yk7

Cecilja: Pahoittelut menkoista! Aina ne jotenkin saa vaan mielen niin matalaksi, kun menkat alkaa! Ajan kulu on varmaan saanut sun miehesikin mielen muuttumaan. Kun ei sitä lasta kuulu niin parempi tehdä asialle jotain, kuin jäädä yksin ihmettelemään, että miksei raskaudu. No hyvä jos hänkin on nyt suostuvainen hoitoihin niin voitte hyvillä mielin mennä asiassa eteenpäin, kun molemmat on samalla aalto pituudella asian kanssa.

Mulle ei ole tehty ikinä tuota IVF:ää. Muistaakseni se olisi ollut suurinpiirtein viimeinen hoitokeino mitä yritetään. Jos oikein muistan. Luulen kyllä että teilläkin lähdetään kokeilemaan ensin jotain hormooni tabletteja tai sellainen tapa täällä paikkakunnalla ainakin. Tuntuu kyllä että noita paikkakunta kohtaisia erojakin on aika paljon ja riippuu varmaan paljon myös gynestä. Mutta siitä hoito suunnitelmastahan se selviää. Itse en oikein muista mitä kaikkea meille tehtiin ja testattiin. Olin siinä vaiheessa jo aivan varma etten tule ikinä saamaan lapsia ja niin epätoivoinen asian kanssa. Jotenkin tuntuu, että sen asian kävi läpi sillai puoliksi ymmärtäväisenä, että mitä tapahtuu. Ja siitä on kyllä jo niin paljon aikaakin, että ei siksikään oikein muistu mieleen.

Tänne kirjoittelusta: Minä aina kirjoitan tänne mitä mielleen tulee ja jälkeenpäin tulee aina välillä ajateltua, että ei olisi ehkä tuota pitänyt kirjoittaa. Pelkona tässä vähän on että joku tuttu tunnistaa, kun niin paljon asioitani olen tänne jakanut. Todella ihana tänne on kirjoittaa ja jakaa teidän kesken elämän ilot ja surut, mutta aika moni muukin näitä meidän kirjoituksia seuraa, kun pelkästään tänne kirjoittelevat.

ON: Nyt vähän harmittaa kun en testannut ovulaatiota,kun se gyne kielsi. Mulla oli monena päivänä pientä kipua vatsassa ja munasarjoissa viiltävää kipua. Luulisin kuitenkin ovulaation olleen lauantai iltana, jos se nyt oli ollenkaan. Kaikki limat oli kyllä ja nuo kivut, mutta kun vieläkin mietityttää josko ne terot olisivat voineet estää sen oviksen. Kun niin moni on täällä netissä niin kirjoitellut. No tiedä sitten. Mulla ei muuten ennen ole noin kovin vihlonut noita munasarjat. Ajattelin sen johtuvan noista teroista. Jos se keltarauhanen siellä rupesi toimimaan ovulaation jälkeen, ehkäpä. Tietääkö joku enemmän asiasta? Ja kuulostaako hyvältä että siellä niin kauheasti viilteli nuo mun munasarjat?

Carita kp19/? yk4 (dpo 2 ehkäpä)