YRITYS PÄÄLLÄ 2014 (II)

Orchid: just kävin lääkärillä selkäjumin takia ja terävästi kielsi syömästä sirdaludia ja muita tulehduskipulääkkeitä yrityksen aikana. Ne voi häikätä ovulaatiota, ymmärtääkseni muuta haittaa siitä ei ole (ennen raskautta). Mulle suositteli fyssaria ja paikallisesti laitettavaa tulehduskipulääkettä - Voltaren emulgenia. Sitä voi käyttää kuuriluontoisesti max viikon ajan YLÄSELKÄÄN - ei kannata käyttää alaselkään.

Valmius lapseen: En minä tiedä voiko ihan loppuun asti valmis olla koskaan? Ensimmäisen yritysaikana olin mielestäni henkisesti valmis. Olinhan löytänyt elämäni miehen ja ikääkin oli jo reippaasti. Hulluttelut oli hulluteltu ja muutenkin oli kypsä ote elämään. Mutta synnytyksen lähestyessä alkoi jännittää, olenko/ollaanko sittenkään valmiita pieneen vauvaan, saadaankohan pidettyä se hengissä? Ja kun vauva syntyi, niin kaikki sujui sen jälkeen kuin ihan itsestään, mutta ihan täysin raakile sitä oli sen uuden elämän edessä. Se oli meille molemmille opettelua, vauvalle ja meille vanhemmille. :) Nyt kun toista yritetään, en edes yritä olla valmis. Siihenkin varmasti sitten kasvaa vauvan mukana!

Illusia: en luottaisi ovistestiin raskaustestinä. Sulla on vielä aika pienet dpo:t, yleensähän ovistesti saattaa näyttää raskauden, mutta silloin se näkyisi myös raskaustestissä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, hyvä että ainakin painuitte makuuhuoneeseen painiskelemaan! 

Vaimomamma: Kiva, että pääsit menkkojen suhteen kivuttomasti. tsemppiä uuteen kiertoon. Jospa teille se plussa suotaisiin pian!

Omaa napaa: Joo, tässä kierrossa otettiin kovat käyttöön. Sekstailua niin maan perusteellisesti, lähes joka päivä! Otin nyt poikkeuksellisesti ovistestitkin käyttöön ja pahimmoilleen olen testannut kolme kertaa päivässä. Liekö sitten näistä syistä vai mistä, mutta tietenkin just tässä kierrossa sitten ovis venähti tosi kauas. Joten lakanoita todellakin ollaan JOUDUTTU pöllyttämään niin, että alkaa jo väsyttää koko touhu. Luulisin ovulaation olleen lauantai-iltana, sillä silloin oli todella pitkään tykyttävää kipua munasarjan tienoilla. Mulla jäi testit näyttämään plussaa. Netti pelotteli, että se voi tarkoittaa sitä että ovulaatio yrittää tulla muttei munasolu irtoa tai sitten että LH-hormoni vain poistuu hitaasti elimistöstä. Tän pähkäilyn takia mä ymmärrän, miksi joka ohjeessa sanotaan, että TESTAILU PITÄÄ LOPETTAA OVULAATIOPLUSSAAN! 

No mutta, vastaukset ovulaatioveikkaukseen tai ovuloimattomuuteen selviää marraskuun loppupuolella. Nyt alkaa ne jännittävät piinapäivät. Jos ei tästäkään kierrosta tärppää, niin onneksi joulukuussa on monet ratkiriemukkaat pikkujoulut! 

Kaziska kp 20/30, dpo1 yk5 <= kierron pituuden voi muuttaa seuraavaan listaukseen.

Ai nuo ovistestit voi olla tuollaisia kenkkuja.... O_o Ei se taida ottaa eikä antaa jos nyt muutamassa kierrossa noita kokeilisi... :)

Huomenna tai tiistaina täytyy varata aika yhteiselle , tutkimustulosten kuulemis käynnille lääkäriin joulukuulle, jännittää jo valmiiksi mikä on "tuomio"... 

Legolatar, kirjoiteltiinkin samaan aikaan! :) Sulla on taas ihanaa pohdintaa ja kuulostaa samalle mitä mietittiin miehen kanssa ensimmäistä tehtäessä. Minäkin haluan uskoa, että universumilla on syy siihen, miksi ei heti tärppää (kun siis kyse ei ilmeisesti ole mistään sairaudesta tms). Ihanasti ajateltu tuo, ettei tuota kahdenkeskistä aikaa saa ikinä takaisin. Ei niin saa! Vaikka saisitte aikaa kaksin, te olette lapsensaannin jälkeen aina vanhempia ja se lapsi on aina hengessä mukana. Kuten itse sanoitkin, niin todellakin kannattaa nauttia tästä ajasta! Suunnitelkaa elämää eteenpäin, vauva soljahtaa suunnitelmiin tai suunnitelmia voi aina muuttaa.

Mä luulin toisen lapsen tulevan huomattavasti helpommin. Onhan jo yksi tehty vain 2 vuotta sitten ja ajattelin kropan "muistavan" heti raskaushommat. Ja kun ei sitä hormoniehkäisyä ole ollut nyt vuosiin sekottamassa kiertoja, kuten viimeksi. Mutta onpa tässä välissä lähennytty uudelleen miehen kanssa ja seksielämä saanut ihan uutta piristystä! Tosin pelkään seksielämän taas väljähtyvän, jos yrityskierrot kovin tästä vielä kerääntyy...

Halaus sulle ja kaikille tämän ryhmän upeille naisille! Me onnistutaan vielä! 

Kirjoitettiin näköjään samaan aikaan Kaziska, en siis tosiaan ole vielä kertaakaan kokeillut ovistestejä ja hyvä kun sanoit tuon että testaaminen tulee lopettaa plussaan. (Vaikka se varmasti olisi selvinnyt testipakkauksesta kun ne joskus saapuu) :)

Legolatar: Minusta tuo "odottaminen kasvattaa luonnetta" oli hienosti sanottu, ehkä tässä itsekin voisi opetella hyväksymään tilanteen sellaisena kun se on ja olla kiitollinen siitä mitä elämä on tähän mennessä antanut. :)

Heta: joo, mulla siis eka ovisplussa tuli perjantaina ja sitä se oli vielä tänään aamupäivälläkin. Eli kolme päivää näytti ovisplussaa. Onneks testit loppui, niin ei tarvitse enää sitä tikuttaa. :D

Homssu87 ja huolestunut ensiyrittäjä: mulla on niin samanlaiset fiilikset kun teillä! vauva olisi enemmän kuin tervetullut, mutta uskon että siihen vanhemmuuteen sinänsä, eli lapsen kasvattamiseen, ei voi tulla valmiiksi ennen kuin sitä oikeasti on vanhempi.

Heta87: Mullakin kouluja jäljellä vielä kevääseen, siksi oonkin ootellu tähän asti ennen kuin aletaan yrittämään, ettei jäisi pari hassua kurssia käymättä - vaikka varmasti olenkin ylivarovainen kun ei sitä tiedä vaikka menisi vuosi ennen kuin sitä kääröä päästään edes odottamaan.

Kaziska: Hyvä tietää ettei sitä "valmiina olemista" tarvitse murehtia, että siihen pystyy kasvamaan lapsen kanssa samaan aikaan. Onhan ne lapset niin erilaisia, että sitä joka tapauksessa joutuu opettelemaan melkein kaikki asiat uusiksi :)

Itse täällä odottelen malttamattomasti että ne kuukautiset alkaisi (ensi viikolla..) ja pääsisi sitten vihdoin yrittämään!

Kaziska: Ok, ehkä tiedän sitten lopettaa tällä kierrolla ovis testailun samantein kun (ja jos, toivottavasti munasolu irtoaisi) plussa tulee ja keskitytään vain lempimiseen... :D

Halusin vielä lisätä tuohon ajatukseen kaiken tarkoituksesta, että itsekin olen pyrkinyt ajattelemaan asian noin. Ja totta hemmetissä tämä vuosi on kasvattanutkin. Valitettavasti nyt kun yritystä on jo yli vuosi, en enää pysty allekirjoittamaan kyseistä ajatusta. Toivottavasti ette ymmärrä väärin. Enää en pysty luottamaan siihen, että tämä nyt muuten vaan kestää. Jotain on taustalla ja pelottaa, että pian on myöhäistä. Tällä hetkellä tämä on kilpajuoksua ajan kanssa. Tämän ajatuksen perusteella päätimme aloittaa hoidotkin mahdollisimman pian. Jos jään odottamaan, onko kohta jo liian myöhäistä? On todella hienoa, jos joku pystyy vielä vuodenkin yrityksen jälkeen säilyttämään henkisen balanssinsa täysin ja jaksaa odottaa. Minä en siihen valitettavasti pysty.

Mielipiteitä, olisko tää ovisplussa? http://aijaa.com/JMNwHf
Ekaa kertaa siis tikuttelen tässä kierrossa.. Eilen oli vielä haaleampi.

Heinähaave, jotkut testit näyttää sen plussan tolleen hassusti että se koko viiva ei oo yhtä tumma, joten mä väittäisin tota plussaksi kun on tuolta vasemmasta reunasta selvästi tummempi kuin kontrolliviiva :) Minkämerkkinen tuo ovistesti onkaan? 

Ja sehän voi olla että tummuis tuosta vielä entisestään jos jatkais testailuja :) Mutta siihen en yllytä kuten yllä on just juteltu :)

rfsu :)

Eli enää ei kannattaisi testata? On siis riittävän tumma? Meillä tilanne, että harrasteltiin viime yönä ja nyt ollaan sitten töiden puolesta eri kaupungeissa ensi viikko.. Joten sen viime yön pitäisi nyt sitten riittää.. Täytyy toivoa että ovis tulis nyt pian niin siittiöillä olisi mahdollisuus selvitä hengissä.

Heipsan! 

Hassu juttu Legolatar, just mietin että mitähän sulle kuuluu, kun et oo aikoihin kirjotellu... Mie oon vaan taustalla käyny lueskelemassa muiden kuulumisia. Omat meiningit alkaa olemaan aika tasarauhalliset, hysteeritöntä naatiskelua. Sitäpaitsi tällä tabletilla on ihan hirveetä kirjottaa tänne... murmur!!! :) Jotenki mustakin tuntuu että tää aika, mitä yritetään, valmentaa tulevaan, antaa aikaa valmistua ja varmistua siihen mitä tuleman pitää. Tuntu esikoistakin yrittäessä. Tai siihen kkm:n asti, sen jälkeen kuljin jossain masentuneessa usvassa uuteen raskauteen asti. Äitiyteen koin olevani valmis, aika samanlaisia tunnelmia kun sulla Kaziska, ainut vaan et mulla tuli viimeisellä kolmanneksella kamala paniikki. Jos siinä vaiheessa ois voinu ketään satuttamatta perua koko lapsensaannin, oisin varmaan perunu. Ja sit vauva-aika alussa oli aika helvettiä, mun pelko oli IHAN kamala, koko aika pelkäsin et satutan lasta, aiheutan traumoja, itkin etten pärjää sen kanssa. Sit kun kunnolla puhuin asiasta miehen kanssa, sai se mut vakuutettua, et kyllä mä pärjään ja musta tulee ihan hyvä äiti. :)

Omaannapaan ei ihmeitä, peitot heiluu, kuten tähän aikaan kuusta kuuluukin, ovista odotellaan (varmaan parin päivän sisään tulossa, yleensä kp 18-22), alkujännitys on ohi. Arki astui mun lapsihaaveisiin... nyt oon jopa alkanu kyseenalaistaa koko projektia. Haluunko yleensä alottaa koko rallin uudestaan...?!? :) Kai sekin aikojen saatossa tässä selviää... 

ZenNuppunella 16(?)/30-35 yk 6 

Ja Legolatar! Ootkos leikkiny keittiömatemaatikkoa aikoihin? Vai siirryitkö kokonaan keittiöfilosofiaan? ;)

Plussanneista Toggolinon kuulumisia ois kiva lukea... 

Nuppunella

Piti listasta tarkistaa oikein kiertopäivät, eli 18/30-35!

Spämmääjä

Taisi taas olla kemiallinen. Tänään aamupäivästä kärsin monta tuntia ihan järkyttävistä kivuista joihin lääkkeetkään eivät auttaneet. Vuoto ei meinannut millään alkaa, pelkäsin jo että minulla kohdunulkoinen joka vuotaa vatsaonteloon. :( Mutta lopulta sitten alkoi vuotokin. Masentaa ja kaikki toivo on heitetty. Minusta tuntuu ettei me koskaan onnistusta, ainakaan luomusti. Ja minulta ei kyllä heru enää yhtään sympatiaa ensimmäisestä yrityksestä raskaaksi tuleville...

Hormonihirviö (20v) kp 1/30 yk6 (kem 10/14 ja 11/14)

Heinähaave: mä laskin tuollaisen viivan plussaksi omalla kohdalla (PregCheck). Mulla ei yhteenkään viivaan tullut koko viivan paksuudelta tuota vahvaa, vaan oli aina tuolleen toisesta reunasta vahvempi. Siksi minäkin jatkoin vaan testailuja (öhöm, sen kolme kertaa päivässä!). Mutta laskin sen siis plussaksi. Ja jos te viime yönä olette touhuilleet, niin voisin kuvitella sen riittävän oikein hyvin! Tsemppiä!

Nuppunella: No, sinäpä sen osasit aika hyvin kuvailla. Mulla paniikki iski tosiaan vasta muutama viikko ennen laskettua aikaa ja sittemmin vauvan koliikki piti huolen, että ekat kuukaudet oli horroria. Vauva oli muutenkin suuritarpeinen, joten meillä on päästy ihan kunnolla nauttimaan lapsesta/vanhemmuudesta vasta siinä 8-9kk ikäisestä alkaen. Siinäkin vauva kasvatti meitä vanhempia, vaikka kuinka välillä itsestä tuntui, että mä en osaa enkä jaksa. Toisen kohdalla pelottaa sama kuvio, kun mukana on vielä tää leikki-ikäinen. Mutta selvittiin viimeksi, selvitään nytkin.

Hormonihirviö: tsempit raskaisiin ekoihin kiertopäiviin. On kyllä todella mälsää. :( Eikä tarvii aina löytyäkään sympatiaa, ei tässä mitään yli-ihmisiä olla! Muakin kieltämättä harmitti, kun tänne palstalle tullaan esittäytymään siinä vaiheessa kun on jo plussattu, vieläpä siinä ekassa kierrossa. Eihän se ole meiltä pois, mutta saa tuntua pahalle.

Kaziska kp 20/30, dpo1 yk5

Mäkin juurikin tässä ajattelin, että mitäpä Legolattarelle kuuluu! Oli mukavaa taas pitkästä aikaa kuulla sunkin kuulumisia :)

Kaziska: Kiitos tiedosta, noin vähän ajattelinkin. Tää olotila on vaan IHAN hirveä ja tuntuu ettei helpota millään :/ On mulla täällä hartioita hierova mies, voltaren fortea ja yrttigeeliä. Tähän mennessä ei ole mikään auttanut. Thermacare lämpötyynyjäkin kokeilin ja ne tuntu auttavan, mutta niissä sitten taas oli se kun eivät millään pysy paikallaan. Niitä voisi jopa 8 tuntia käyttää, mutta ei ole toivoakaan että se tulisi pysymään ihossa kiinni tuntia pidempään. Tarvitsisi mennä hierojalle, mutta piru kun ne on niin kalliita..

Valmiudesta äitiyteen sen verran, että mua ainakin pelottaa. Aivan mielettömän paljon. Rakastan kyllä lapsia enkä menetä niiden kanssa hermoja vaikka riehuisivatkin, osaan ottaa vastuuta ja huolehtia. Ja niin naurettavalta kuin se ehkä kuulostaakin, niin vastasyntyneet hieman pelottaa mua. Ne on niin hauraita, pieniä ja herkkiä, että mulle tulee aina olo että mä teen kuitenkin jotain väärin ja rikotan sen. Aivan älytöntä joo, mutta se jotenkin hermostuttaa. Olen tässä yrityksen aikana jo monesti ehtinyt pohtimaan kaikkea raskaudesta synnytykseen ja elämään sen jälkeen ja todennut, että jos kaikki muutkin pärjäävät niin kyllä pärjään minäkin! Se on vaan uusi, pelottava asia joka pitää oppia :) Ja onhan se ihan ikioma lapsi aina eri asia kuin jonkun ystävän/tutun.

Ja omaa napaa sen verran, että täällä on jo peitot heiluneet jonkin verran. Ovisplussa on tullu tikkuun yleensä kp 11 tai 12, joten niihin päiviin ja siitä jälkimmäisiin valmistaudutaan. Jotenki ollut nyt hieman fiilis kadoksissa, seksiä ei oikein tekisi mieli ja on yleisesti sellainen vähän plääh-fiilis.. En siltikään haluaisi jättää yhtä yrityskiertoa väliin :/ Ja hieman hammastenkiritystä ja kiukkua aiheuttaa sukulaiset, jotka kyselevät jatkuvasti vauvajuttuja ja jokos on laskettu aika tiedossa jne jne. Ja siis KENELLEKÄÄN sukulaiselle en ole kertonut ja tuntuu nyt jotenki niin ahdistavalta tilanne.

Piti muuten sellainen vielä tuohon edelliseen viestiin kirjoittaa, että tämä raskautumisen kestäminen kyllä ainakin meillä kasvattaa kärsivällisyyttä ja tietynlaista luonnetta. Me ollaan miehen kanssa kumpikin valitettavasti sellaisia, että jos me jotain halutaan niin se olisi kiva saada ihan heti :D Joten jos haluaa jotain positiivista ajatella, niin nämä kuukaudet on ainakin tuoneet tietynlaista henkistä kasvuakin. Ja pitäisi ehkä enemmän koittaa nauttia tästä elämästä kuin juuri nyt on. Saa vapaapäivänä nukkua pitkään ja kaikkea muuta sellaista. Aikansa kutakin ja tästä nykyisestä olotilasta nyt vaan tarvitsisi enemmän nauttia :) Lapsen tullessa kuvoihin elämä kuitenkin menee ihan ylösalaisin ja sen jälkeen elämä kulkee aika pitkälti lapsen ehdoilla.