Lue keskustelun säännöt.
Mulla on kaksi ihanaa lasta ja mies,silti vaan kaipaan jtn.muuta :(
15.11.2012 |
Mietin usein että "ei hemmetti,tätäkö tää elämä nyt sitten oli"...Tähänkö olen tosiaan koko pienen elämäni tähdännyt että hiukset puklussa vaihdan vaippaa kuin joku kone. Tiedän että saan ryöpyn niskaani kun en jaksa iloita terveistä ihanista lapsistani ja miehestä joka kuitenkin tekee myös kodin ja lasten eteen hommia.
Tämä jokapäiväinen elämä vaan tuntuu niin puurolle..
Kaipaan aikaa ennen lapsia vaikka rakastan heitä yli kaiken,en vaan voi sille haikeudelle minkään. Oli upeaa herätä ja miettiä "mitähän tämäkin päivä sisältää?" Koko elämä tuntui olevan ns.auki.
Miehen käsitys romantiikasta on nykyään se että heittää rivon vitsin parinviikon välein,siinä se minuun kohdistuva huomio onkin :(
Haluaisin ihastua,tuntea eläväni jollain tapaa. Kulkea sateisessa metsässä ja oikeasti haistaa kaikki tuoksut.
Kellään muulla samoja tuntemuksia? Näistä tunteista saa myös kivan ripauksen syyllisyyttä kun ei kykene vaan olemaan 100%:sesti äiti.
Kommentit (22)
mutta lisään, että kyse on myös yksinkertaisesti siitä, että lapsesi ovat noin pieniä. Kun he kasvavat, ja hoivaaminen helpottuu (ja hoitoon laittaminen), niin oma pää selkiytyy. Mä olen aina kaivannut elämältä jotain "suurta", ja vauva-aikana tuntui joskus siltä, että ei enää koskaan koe noin (toki muuten oli onnellinen vauvasta ym). Mutta mun nuorin on nyt 4 v ja tilanne on muuttunut täysin, tunnen jopa itseni vapaaksi ja pystyn taas haaveilemaan jne. Jopa voimakkaammin kuin lapsettomana, kun turhat epävarmuudet ym. ovat jääneet pois.
Suomen kielen kielioppikurssille ja opiskelisit välimerkkien käytön!
Juuri kuin ehdin kehua porukan :)
tuo nro13 oli siis myös ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli neljänkympin kriisi ja harkitsin vakavasti eroa, mutta onneksi kriisi lopulta helpottui ja tulin järkiini. Muuten saattaisin hyvinkin olla 3 lapsen yh....