Lue keskustelun säännöt.
Lohduttakaa mua - vaikea vaihe parisuhteessa
14.11.2012 |
Taas kerran yhden riidan masentamana istun yksin tietokoneellani. Saimme kyllä riidan tällä kertaa sovittua, mutta väsymys on suuri. Koska tämä menee ohi? Koska palaamme taas "normaaleiksi"?
Tuntuu että meillä on se paljon puhuttu seitsemän vuoden kriisi nyt, 4,5 vuoden kohdalla. Kun katson taaksepäin, niin merkkejä tästä oli näkyvissä jo melkein 2 vuotta sitten, kun riidat alkoivat lisääntyä.
Suuriin ongelmiin meillä kuuluu se, että olemme kumpikin jonkinlaisessa muutosvaiheessa henkilökohtaisesti, ja siitä ja arkielämästä aiheutuvat paineet johtavat jatkuviin yhteentörmäyksiin ja riitelyyn. Yhä useammin puhumme siitä, olisiko parempi erota. Emme ole siihen vielä päätyneet, mutta kovin erilaisia taidamme nykyään olla. Tahtoa olisi vielä, mutta jaksamista ei oikein enää.
Varsinkin mieheni kriiseilee siitä, ettei oikein tiedä mitä elämältä haluaa ja millainen hän oikeasti on. Tuntee, että on elänyt muiden odotusten mukaisesti. Ei kuulemma halua erota minusta, mutta kun ei tiedä mitä elämältä muuten haluaa, eikä tiedä miten voisi saavuttaa sisäisen rauhan.
Voi kun itkettää, kamalaa jos tämä suhde menee nyt "hukkaan", aiemmin unelmoin jo häistä ja lapsista, kun lähipiirissä alkaa näitä ilouutisia olla oikein urakalla :( Rakastan, rakastan ja rakastan, mutta jos yksi päivä meneekin hyvin, niin kaksi seuraavaa menevätkin taas huonosti ja rasitamme vain toisiamme.
Kommentit (11)
Ilmeisesti aika nuoria? Mitä olette yhdessä puhuneet tulevaisuudesta? Voisiko miehellä olla toinen? Itse ainakin vaatisin vakavan keskustelun siitä mitä kumpainenkin odottaa ja jos elämä on ainaista riitelyä niin eroaisin. Ei esim asuntoa ja lapsia kannata noin epävarmaan tilanteeseen hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä keskitytte liikaa itseenne. Lapset veisivät huomion omasta navasta, sitten kun olette valmiita lapsia saamaan.
mutta tässä tilanteessa en lähtisi lapsia hankkimaan. Mielestäni lapsien aika on sitten, kun suhteemme on vakaalla ja turvallisella pohjalla. Haluaisin kyllä lapsia pian :(
Ja toiselle vastaajalle, olemme ehkä liikaa yhdessä. Minulla on harrastuksia ja kavereita, mutta miehellä ei oikeastaan ole kavereita. Toisaalta hän touhuilee kaikenlaista yksin (esim. pientä remppaa, luonnossa liikkumista), mitä lie silloin miettii ja murehtii...
ap
Tässä on elämä narsisti vaimon kanssa. Vaimo ensiks kiusaa helvetisti ja sen jalkeen rakastaa. Poika juokse! Olet ansainnut parempaa!
Ilmeisesti aika nuoria? Mitä olette yhdessä puhuneet tulevaisuudesta? Voisiko miehellä olla toinen? Itse ainakin vaatisin vakavan keskustelun siitä mitä kumpainenkin odottaa ja jos elämä on ainaista riitelyä niin eroaisin. Ei esim asuntoa ja lapsia kannata noin epävarmaan tilanteeseen hankkia.
molemmat alle 30-vuotiaita, minä miestä vielä muutaman vuoden nuorempi. Tulevaisuudesta olemme puhuneet, ja molemmat kyllä haluavat sen ns. koko paketin, eli talon, lapsia... Mutta jossain välissä olemme nyt hukanneet toisemme, ja kun tilanne on aina vähän kireä, niin riita syttyy tosi herkästi.
En pysty uskomaan että miehellä olisi toinen, ei tämä ihan siltä vaikuta. Ja luotan kyllä häneen.
ap
Mitä ihmettä sä poraat toisten häiden puolesta?
Parisuhdettahan siinä juhlistetaan ja sitoudutaan. Miksi ette te niin voisi tehdä?
Nyt kone kiinni ja miehen kainaloon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin mieheni kriiseilee siitä, ettei oikein tiedä mitä elämältä haluaa ja millainen hän oikeasti on. Tuntee, että on elänyt muiden odotusten mukaisesti. Ei kuulemma halua erota minusta, mutta kun ei tiedä mitä elämältä muuten haluaa, eikä tiedä miten voisi saavuttaa sisäisen rauhan.
Minut itseni on kerran 4 vuoden seurustelun jälkeen jätetty noista syistä, mies lähti yksinolemaan etsimään sisäistä rauhaa ja omaa todellista minuuttaan. Olen kuullut myös muita tapauksia joissa kriiseilijä ei osaa ratkaista ongelmiaan parisuhteessa vaan eroaa siitä syystä että uskoo saavansa yksikseen selvyyden paremmin.
Varsinkin mieheni kriiseilee siitä, ettei oikein tiedä mitä elämältä haluaa ja millainen hän oikeasti on. Tuntee, että on elänyt muiden odotusten mukaisesti. Ei kuulemma halua erota minusta, mutta kun ei tiedä mitä elämältä muuten haluaa, eikä tiedä miten voisi saavuttaa sisäisen rauhan.juuri pelkään :( Mieheni ärsyyntyy usein siitä, kun huomautan että parisuhde vaatii panostamista, kuuntelemista ja välittämistä pysyäkseen hyvänä. Mies haluaisi ehkä sitä omaa rauhaa, mutta en minäkään voi seinäruusuksi jäädä odottelemaan, josko saisin joskus taas huomiota! Vaikka itsellänikin on välillä usko vähissä, niin yritän kaikkeni, että jaksaisin hoitaa suhdettakin. Mies sanoo usein että vaadin liikaa, mutta vaikka yritän ajatella asiaa miehenkin kannalta, niin en kyllä mielestäni vaadi liikoja :( En halua olla mikään itsestäänselvyys, kaipaan keskustelua ja huomioon ottamista.
ap
Minut itseni on kerran 4 vuoden seurustelun jälkeen jätetty noista syistä, mies lähti yksinolemaan etsimään sisäistä rauhaa ja omaa todellista minuuttaan. Olen kuullut myös muita tapauksia joissa kriiseilijä ei osaa ratkaista ongelmiaan parisuhteessa vaan eroaa siitä syystä että uskoo saavansa yksikseen selvyyden paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sotkin tuon viestini jotenkin. Tätä siis olin sanomassa:
Tätä juuri pelkään :( Mieheni ärsyyntyy usein siitä, kun huomautan että parisuhde vaatii panostamista, kuuntelemista ja välittämistä pysyäkseen hyvänä. Mies haluaisi ehkä sitä omaa rauhaa, mutta en minäkään voi seinäruusuksi jäädä odottelemaan, josko saisin joskus taas huomiota! Vaikka itsellänikin on välillä usko vähissä, niin yritän kaikkeni, että jaksaisin hoitaa suhdettakin. Mies sanoo usein että vaadin liikaa, mutta vaikka yritän ajatella asiaa miehenkin kannalta, niin en kyllä mielestäni vaadi liikoja :( En halua olla mikään itsestäänselvyys, kaipaan keskustelua ja huomioon ottamista.
ap
Erilaiset kehitysvaiheet kuuluu elämään, myös henkilökohtaiset. Hyväksykää se, ja se, ettei niiden tarvitse olla suhteen uhka. Olette tiimi, joka kohtaa haasteet, joskus ne osuu toisen tontille, joskus taas toisen. Antakaa toisillenne tilaa ja tukea käydä läpi vaikeitakin juttuja, jos sellaisia on.
Muistakaa myös huomioida se, miten voitte olla avuksi toisillenne. Silloin voi vaikka kysyä, että mitä voisin tehdä nyt, että tuntisit olosi hyväksytyksi? Rakastetuksi? Että olisin tukesi sinulle? - eikä vastausta tarvitse vaatia, joskus sitä ei tule, mutta jo kysymys riittää.
Ja sitten muistat myös ilmaista, mitä sinä kaipaat ja toivot. Ei niin että vaadit tai syyllistät miestä täyttämään toiveesi, mutta itsesi tähden, muistaaksesi ja huomioidaksesi itsesi ja antaaksesi toiselle mahdollisuuden ymmärtää sinua. Kuulostelkaa toiveitanne ja jakakaa ne, kuunnelkaa toisianne myös. Mitkä toiveet elämältä ovat teille yhteisiä? Edes yksikin pieni? Mistä pidätte molemmat? Onko jotakin, mikä on molemmille tärkeää?
Hyvä suhde ei synny sattumalta, vaan rakentamalla, pala palalta. Mikä pieni asia juuri nyt voisi rakentaa suhdettanne, eikä hajoittaa? Mitä todellinen rakkaus tekisi?
Voit aina valita, viekö tilanteita riidat, vaiko te itse. Sinä. Hän. Te yhdessä. Valitkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että osaatte miettiä ja analysoida itseänne ja pystytte keskustelemaan keskenänne, vaihdatte ajatuksia.
Mä en enää usko seitsemän vuoden kriisiin, vaan todella monella pariskunnalla tänä päivänä tulee kriisit neljän vuoden välein. Eli enemmän neljän vuoden kriisi.
Kriisit kasvattaa suhdetta, jollei hajota. niistä on pakko oppia jotain, että idea kantaa eteenpäin.
Ottakaa myös aikaa toisillenne, aikaa jolloin ei negatiivisia asioita puhuta. Eihän teillä vaan ole oletuksia toisen suhteen?
Kuunnelkaa toisianne, olkaa tukena. Voimia!
Ehkä keskitytte liikaa itseenne. Lapset veisivät huomion omasta navasta, sitten kun olette valmiita lapsia saamaan.