Miksi kotiäiti ei saisi täällä puolustaa itseään?

pysty edes ajattelemaan, että omistaisi lapsilleen muutaman vuoden elämästään. Kiire vain päästä pätemään ja etenemään uralla. Sellaiset halveksivat kaikkia, jotka eivät käy töissä ja tienaa tietyn verran rahaa. Sitten on se toinen joukko, jolla ei ole varaa olla kotona. Ollaan katellisille niille, jotka oikeasti asettavat lapsensa etusijalla ja rahatkin riittävät arjen pyörittämiseen.

Eihän se käy kummallekaan porukalle, jos joku on oikeasti onnellinen kotona lastensa kanssa.

Eihän siinä muusta kyse ole kuin kateudesta ja huonosta omatunnosta! Jokainen meistä tajuaa järjellä että pienen lapsen paras paikka on kotona ja siksi te kotiäidit teette ihailtavaa työtä kotona lastenne kanssa.



Itsekin aikoinaan olen sen tien valinnut ja mulla oli onneksi mahdollisuus hoitaa lapset kotona 3v asti enkä ole päivääkään katunut. Tismalleen samaa mieltä oli mieheni kun näistä asioista keskusteltiin. Hänellekin oli päivänselvää että lapset hoidetaan kotona niin pitkään kuin mahdollista. Eikä meillä kukaan loisinut kun ihan yhteistaloudessa asumme.



t.Maiju, ex-kotiäiti

Eilen tapasin kaverini, jolla ei edes ole lapsia, ja hänestäkin on törkeää, kuinka kotiäitejä ei arvosteta tarpeeksi.



Itse olen myös kotiäitinä tällä hetkellä puolitoistavuotiaalle tytölle ja toinen syntyy hetkenä minä hyvänsä, enkä tosiaankaan kutsuisi kotiäitiyttä lorvimiseksi. Toki voi olla äitejä, jotka vain istuttavat lapsensa TV:n eteen ja surffailevat netissä, mutta itse ainakin teen kotitöitä ja ruokaa ja leikin ja luen lapseni kanssa. Kyllä pieni lapsi tarvitsisi äitiään. On toki myös lapsikohtaista - jotkut pärjäävät jo puolitoistavuotiaina päiväkodeissa ja jotkut eivät tahdo sopeutua yli 3-vuotiaanakaan. Päiväkodit ovat kuitenkin jo niin täynnä ja hoitajat ylityöllistettyjä, ettei sinne kyllä tarvitsisi lisää lapsia tunkea, ellei ole ihan pakko.



Teemme arvokasta työtä! Ei oteta sitä lokaa niskaan! Herra Käteinenkin voisi itse kokeilla, millaista on olla kotona pienten lasten kanssa, olla valmiudessa 24/7, hoitaa taloutta ja tehdä ruokaa yms. Aika menee yllättävän nopeasti, kun on tekemistä.

Se ei ole työtä. Kotona oleilu on helppoa loikoilua. Normaaleiden kotoaskareiden pitäminen rankkana kertoo vain sen, miten työstä vieraantuneita useimmat kotiäidit ovat. Musta tiskaaminen, vaatteiden pesu ym.huushollaaminen ovat rentoutumista rankan työpäivän jälkeen. Se on sellaista aivot narikkaan hommaa, mikä ei juuri vaadi kapasiteettia.

Eihän siinä muusta kyse ole kuin kateudesta ja huonosta omatunnosta! Jokainen meistä tajuaa järjellä että pienen lapsen paras paikka on kotona...

Ja mistähän tämänkaltainen haukkuminen kertoo, hmmm? Ettei vaan alunperinkin ole projektiosta kyse tuon kateuden attribuoinnissa...

Se ei ole työtä. Kotona oleilu on helppoa loikoilua. Normaaleiden kotoaskareiden pitäminen rankkana kertoo vain sen, miten työstä vieraantuneita useimmat kotiäidit ovat. Musta tiskaaminen, vaatteiden pesu ym.huushollaaminen ovat rentoutumista rankan työpäivän jälkeen. Se on sellaista aivot narikkaan hommaa, mikä ei juuri vaadi kapasiteettia.

Hoida siinä ohessa myös pienet lapset. Lapset vaativat aikas paljon.

Se ei ole työtä. Kotona oleilu on helppoa loikoilua. Normaaleiden kotoaskareiden pitäminen rankkana kertoo vain sen, miten työstä vieraantuneita useimmat kotiäidit ovat. Musta tiskaaminen, vaatteiden pesu ym.huushollaaminen ovat rentoutumista rankan työpäivän jälkeen. Se on sellaista aivot narikkaan hommaa, mikä ei juuri vaadi kapasiteettia.

Et siis arvosta mitään sellaista palkkatyötäkään, minkä on ns. aivot narikkaan työtä? Et arvosta pesulatyöntekijöitä, siivoajia, tehdastyöntekijöitä?

Ainakaan minä en ole väittänyt tätä työksi. Tämä on kaikkea muuta kuin vaikkapa kirurgin tai sihteerin, ratsastuksenopettajan tai pääministerin työ. Mutta yhtä arvokas ihminen olen kuin kuka tahansa. Ja saan sen sanoa ääneen.

Heti jopa tuossa 2 viestissä tulee lokaa "uraäitien" niskaan. Vaikeaa tuntuu sekin kotona olevasta äidistä olla ymmärtää että kaikki eivät todellakaan tee uraa vaan käyvät töissä koska taloudellisesti on pakko. Opettajana omat uranäkymäni eivät tästä muutu vaikka olenkin jo töissä ja 2 v lapseni hoidossa. Sen sijaan raha ei vaan riittänyt kotona olemiseen pitempään. Se minun on myönnettävä että kotona pääsin kyllä paljon helpommalla kuin nyt töissä ja siksi huvittaa kotiäitien itsekorostus valtavalla "työn" rankkuudella. Minulle kun se ei ollut työtä että sain kotona tehdä omat kotihommani ja hoitaa kolme lastani. Nytkin teen työtä, en uraa kuten valtaosa työssäkäyvistä äideistä. Kotona teen sitten kotihommia ja hoidan lapsiani, työtä se ei ole.

Se ei ole työtä. Kotona oleilu on helppoa loikoilua. Normaaleiden kotoaskareiden pitäminen rankkana kertoo vain sen, miten työstä vieraantuneita useimmat kotiäidit ovat. Musta tiskaaminen, vaatteiden pesu ym.huushollaaminen ovat rentoutumista rankan työpäivän jälkeen. Se on sellaista aivot narikkaan hommaa, mikä ei juuri vaadi kapasiteettia.

Et siis arvosta mitään sellaista palkkatyötäkään, minkä on ns. aivot narikkaan työtä? Et arvosta pesulatyöntekijöitä, siivoajia, tehdastyöntekijöitä?

Ainakaan minä en ole väittänyt tätä työksi. Tämä on kaikkea muuta kuin vaikkapa kirurgin tai sihteerin, ratsastuksenopettajan tai pääministerin työ. Mutta yhtä arvokas ihminen olen kuin kuka tahansa. Ja saan sen sanoa ääneen.

kodin pyörittäminen ei nyt vaan ole työtä. Se on oman elämän hallintaa, ei muuta. Ihminen saa itse valita montako lasta tekee ja millaiseksi elämänsä rakentaa. Jos mä päätän ostaa 300neliöisen talon, niin en mä sanoisi, että mua nyt pitää hirveesti arvostaa siitä syystä, että ihan itse sen kämppäni siivoon, itselleni. Normaalit kotiaskareet tai omien lasten paimentaminen ei ole työtä, vaan normaalia elämää.

Sitä paitsi, miksi vastuu vanhemmuudesta jää aina äidille. Yhtä hyvin se isäkin vois kotiin jäädä vähän lomailemaan lasten kanssa.

kodin pyörittäminen ei nyt vaan ole työtä. Se on oman elämän hallintaa, ei muuta. Ihminen saa itse valita montako lasta tekee ja millaiseksi elämänsä rakentaa. Jos mä päätän ostaa 300neliöisen talon, niin en mä sanoisi, että mua nyt pitää hirveesti arvostaa siitä syystä, että ihan itse sen kämppäni siivoon, itselleni. Normaalit kotiaskareet tai omien lasten paimentaminen ei ole työtä, vaan normaalia elämää.

Sitä paitsi, miksi vastuu vanhemmuudesta jää aina äidille. Yhtä hyvin se isäkin vois kotiin jäädä vähän lomailemaan lasten kanssa.

Hmph. Minähän sanoin, etten ole väittänyt tätä työksi. Miksi jatkat tuota samaa jankuttamista noin ylimieliseen sävyyn?

Heti jopa tuossa 2 viestissä tulee lokaa "uraäitien" niskaan. Vaikeaa tuntuu sekin kotona olevasta äidistä olla ymmärtää että kaikki eivät todellakaan tee uraa vaan käyvät töissä koska taloudellisesti on pakko. Opettajana omat uranäkymäni eivät tästä muutu vaikka olenkin jo töissä ja 2 v lapseni hoidossa. Sen sijaan raha ei vaan riittänyt kotona olemiseen pitempään. Se minun on myönnettävä että kotona pääsin kyllä paljon helpommalla kuin nyt töissä ja siksi huvittaa kotiäitien itsekorostus valtavalla "työn" rankkuudella. Minulle kun se ei ollut työtä että sain kotona tehdä omat kotihommani ja hoitaa kolme lastani. Nytkin teen työtä, en uraa kuten valtaosa työssäkäyvistä äideistä. Kotona teen sitten kotihommia ja hoidan lapsiani, työtä se ei ole.

Minusta on toki väärin myös haukkua työssäkäyviä äitejä. On totta, että pakkohan monen on mennä töihin ennen kuin lapsi täyttää sen 3v, koska tulot ovat niin pienet ja budjetti on tiukilla. Mainitsin myös, että jotkut lapsethan viihtyvät päiväkodeissa jo hyvinkin pieninä.

On kuitenkin väärin, että kotiäitiyttä haukutaan laiskuudeksi. Lapseni parasta ajattelen kuitenkin itsekin enkä mitään omaa mukavuutta. Suomessa on iso etu, että saa ylipäätänsä mitään tukia, mutta se raha on kuitenkin todella pieni. Meille se riittää kyllä tällä hetkellä, vaikka tiukkaa tekeekin. Jos äitiystukia aletaan leikkailemaan sillä syyllä, että saadaanpahan laiskat mammat töihin, niin se on ehdottoman väärin. Ei täällä laiskotella.

puolustella työntekoani. olet niin asenteellinen ja haukut siitä muita.

katso peiliin.

edes aukaista noita ketjuja.

Kun itse tiedät, mikä on ollut sinulle paras tapa elää, elä niin.

Kirjoitin jo johonkin toiseenkin ketjuun, että muiden sanomiset on kärpäsen surinaa korvissani. 100 vuoden päästä olemme kaikki savimultaa tai tuhkaa jossakin. Kukaan ei edes muista, että olemme eläneet.

Jo 50 vuoden päästä meidän valinnoilla ei ole mitään merkitystä. Minäkin olen jo kuollut 50 vuoden päästä. En ole elänyt sillä ajatuksella, että miellyttäisin muita ihmisiä. Olen elänyt itselleni. Minulla on vain yksi elämä elettävänä.

Minä tein sen ratkaisun, että tein useamman lapsen ja olin samalla työelämästä pois 6 vuotta. Silti ehdin tehdä töitä 40 vuotta, ennen kuin pääsen eläkkeelle. Joten olen tienannut itselleni silti jonkinlaisen eläkkeen, millä tulen toimeen.

Karavaani kulkee ja rakkikoirat räksyttää. Anna rakkikoirien räksyttää. Ihan samalla tavalla heistä moni makaa hautakiven alla 50 vuoden päästä maatumassa ja kukaan ei enää muista, että he loivat uraa ja tekivät töitä hulluna.

Kun sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä.

Täällä on todella törkeää loanheittoa meistä kotiäideistä, ja jos joku uskaltautuu puolustautumaan, että ei ole loisiva kotilehmä, sillekin nauretaan.

En ymmärrä. Miksi pitäisi olla nöyränä lukemassa, että kukaan ei arvosta, kukaan ei pidä minään, kaikkien mielestä olet pelkkä nolla... ja mitään ei saisi itsestään sanoa, ei mitään positiivista?

Jos joku pitää minua laiskana siitä syystä, että harjoitan lain suomaa oikeuttani olla kotona hoitovapaalla lasteni kanssa (ja siis itse en tätä kotiäitiydeksi laske, koska minulla on hoitovapaata työstäni) niin siinähän pitää. Ihan vapaasti. Itsehän tiedän mitä päivisin puuhailen ja kyllä voin tunnustaa, että aika paljon helpommalla koen pääseväni täällä kotona kuin töissä. Jos se jotain häiritsee, että minulla on aikaa istuskella lattialla leikkimässä 1-vuotiaani kanssa, niin siinähän häiritsee. Minä nautin. En tarvitse mitään glooriaa siitä, että tällä hetkellä hoidan pientä taaperoa, kotityöt, koululaisteni asiat ja koiran. Saanko ylimääräistä sädekehää siitä, että lähes joka päivä täällä on koulun jälkeen pari lasten kaveria? En, enkä tarvitse. Meidän perheemme on tyytyväinen tähän ratkaisuun ja se riittää.

kodin pyörittäminen ei nyt vaan ole työtä. Se on oman elämän hallintaa, ei muuta. Ihminen saa itse valita montako lasta tekee ja millaiseksi elämänsä rakentaa. Jos mä päätän ostaa 300neliöisen talon, niin en mä sanoisi, että mua nyt pitää hirveesti arvostaa siitä syystä, että ihan itse sen kämppäni siivoon, itselleni. Normaalit kotiaskareet tai omien lasten paimentaminen ei ole työtä, vaan normaalia elämää.

Sitä paitsi, miksi vastuu vanhemmuudesta jää aina äidille. Yhtä hyvin se isäkin vois kotiin jäädä vähän lomailemaan lasten kanssa.

Hmph. Minähän sanoin, etten ole väittänyt tätä työksi. Miksi jatkat tuota samaa jankuttamista noin ylimieliseen sävyyn?

Että sua kehuttais kovasti siitä, että hoidat omat asiasi? Haluatko siitä arvostusta? ...eiks se nyt ole vähän lapsellista. Kuulostaa vähän siltä, ettet itse arvosta itseäsi tai sitä mitä teet ja nuriset, kun kukaan muukaan ei arvosta. Mitä väliä?

Mielestäni minunkaan ihmisarvo ei ole sen parempi tai huonompi kuin ihmisten keskimäärin.

Tiedän itse mitä teen tai jätän tekemättä.

En ole koskaan nähnyt tarvetta vertailla itseäni muihin, en ole kilpailuhenkinen enkä kunnianhimoinen.

Minä keski-ikäinen, keskikokoinen, keskimittainen, normaalipainoinen, tavallinen, terve, heteronainen olen puolisolleni ja lapsilleni rakkain vaimo ja äiti.

En tarvitse naapurien tai kylänmiesten saatika anonyymien henkilöiden itseni arvioittamista.

Minä olen paras minä ;-D