Kotirouvan turhia vaatimuksia?

Ap:n panoksen pitäisi olla se, että kun hänellä kerrankin on aikaa, hän "hankkisi rahaa yhteiseen pottiin" sillä, että hän säästää.

Eli siis koska ap:lla on aikaa, hänen pitäisi vaan pyöritellä peukaloitaan kotona, eikä missään nimessä harrastaa mitään mikä maksaa? Sen sijaan ap voisi käydä vaikka puolukassa ja survoa omat hillot, ettei niitä kaupasta tarvitisi ostaa, ja leivätkin voisi itse leipoa, ettei niihin mene "turhaa" rahaa? :DD

Suomessa tosin. Mies hoitaa työn ja rahantulon. Minä huolehdin kodista. Tapaan ystäviä, shoppailen, käyn lounaalla, kahvilla. Harrastamme yhdessä puolisoni kanssa. Matkustelemme, nautimme elämästä. Olen mielestäni vaatimaton, mutta olen onnellinen.

Opetetaan jossain kotirouva-opistossa?

Jos ei muuta niin sitten vaikka hyväntekeväisyystyötä. Tai jotain.

Opetetaan jossain kotirouva-opistossa?

kun mä kiinnitin tavallaan samaan asiaan huomiota! :) En siihen, että tyyli olisi samanlaista, mutta selvästi on äikäntunnilla oltu hereillä, kun osataan kirjoittaa oikein, ilman nykyään niin tyypillisiä pilkku- ja yhdyssanavirheitä. Eli ehkä ulkomaanrouvat ehtivät sitten lukea paljon, koska ei ainakaan oma äidinkieli pääse rapautumaan? ;)

myös itselleen tilaisuutena! Opettele uusi kieli, solmi ystävyyksiä, kehitä itteäs saatana äläkä vaan törsää ukkos rahoja. Tää on tätä suominaisen pelokkuutta ja negatiivista märinää muutoksesta, joka voi pienellä ponnistuksella olla sun elämän parasta aikaa. Vittu mikä idiootti...

pystyä kuitenkin edes pylly-panoon miehen sitä pyytäessä.

Ethän valita?

hänhän ei tienaa yhtikäs mitään.

tuo kuvastaa ainoastaan omaa suhdettasi mieheesi,

jos sinulla edes sellaista on.

Monet elävät yhteistä elämää jossa myös rahat on yhteisiä.

Mutta sinä et selvästi sellaisesta tiedä...

Etkö ole nähnyt niitä lukuisia kommentteja täällä, joissa vaaditaan, että kummankin pitää maksaa puolet elämisestä.

Eilen juuri luin yhtä ketjua (joka tosin saattoi olla vanhakin?), jossa nainen valitti, ettei mies arvosta hänen yliopisto-opintojaan. Ja av-mammat huuteli, että "tienaatkos 50 % perheen rahoista? Jos et, niin miehelläsi on oikeus valittaa opinnoistasi." Ja kyseessä tosiaan henkilö, joka yritti opinnoillaan parantaa mahdollisuuttaan saada hyvä työ lopulta.

Nyt sitten täällä on nainen, joka ei ulkomailla ollessaan näytä tekevän muuta kuin kuluttavan miehensä tienaamia rahoja. Ja hänelle sanotaan, että kyllä ne on ihan sinunkin rahojasi, kun yhteistaloudessa asut, joten kuluta vaan.

Mielenkiintoista.

Sisustamisessa pitää tietysti huomioida tilanne, ettei kaiken tarvitse olla laadintaa loppuelämän kestävää. Ehkä pääosin riittää peruskama ja sitten panostat, minkä voi sitten ottaa mukaan muistoksi tästä elämänvaiheesta.



Sitten pitäisi jutella miehen kanssa, että mitä olette siellä perheenä tekemässä. Mies ilmeisesti panostaa uraan, mutta entäs te muut? Yleensähän ulkomailta haetaan elämyksiä ja kokemuksia, niitä saa toki ilmaiseksin, mutta toisaalta panostamalla saa myös sellaista, mitä Suomessa ei saa edes rahalla.

Olen itse ollut vuosia miehen työn takia ulkomailla ja mulla oli kaikki sun haluamat jutut itsestään selvyytenä. Miehesi ei arvosta sua. Teidän pitää olla tiimi, jolla yhteiset tavoitteet ja päämäärä. anteeksi.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta siskoni oli viime vuonna ulkomailla juuri miehen työkomennuksen vuoksi. Ensin heidän elämä kuulosti kauhean hienolta - hulppea koti, paraatipaikalla kaupungin keskustassa, hieno kansainvälinen koulu lapsilla, ei rahasta pulaa. Olin jopa ensialkuun ihan kateellinen, mutta kyllä sitten pikkuhiljaa valkeni miten yksin siskoni ulkomailla oli. Helppohan se on sanoa, että hanki ystäviä, mutta eipä se ole niin vain ulkomailla niin helppoa. Yleensä joka maassa on muutamia suomalaisia toki, mutta se on sitten sattuman kauppaa, kohtaako kemiat.



Nyt siskoni on muuttanut takaisin Suomeen ja ovat kyllä onnellisia täällä - suku ja ystävät lähellä, tuttu kulttuuri ym.



Eli kyllä, mielestäni ap on tehnyt paljonkin uhrauksia miehen uran vuoksi ja kyllä siitä pitäisi jotenkin hänet palkitakin. Nuo kuvaamasi asiat eivät mielestäni olleet yhtään liikaa vaadittu.