Lue keskustelun säännöt.
Kohta menee hermot, teini ärsyttää tahallaan - joka asiassa
13.11.2012 |
Ei siivoa huonetta, kun häntä ärsyttää kun käsketään eli ei siivoa kiusallaankaan
Ei mene koiran kanssa ulos samasta syystä
Etsii jotain esim kaapista ja ei "muka löydä" tyyliin katsoo joka hyllylle ja joka purkkiin paitsi siihen missä tavara on... koska suuttui kun en antanut hänelle tavaraa pyynnöstä. Sitten kiukuttelee "kun ei löydä, kun minä olen piilottanut"
Samalla tavalla ei löydä pestyjä vaatteita ja taas syy suuttua
Lupaa ja lupaa kaikkia, mutta jos on pahalla päällä kun pitäisi toteuttaa niin ei pidä lupaustaan
Haukkuu kotiruokaa jatkuvasti
Tietsikkakielto/kaverikielto/tv-kielto auttavat vähän aikaa, mutta kun rahgastus on ohi, sama jatkuu
MENEE NIIN HERMOT, olenko huomaamatta koko kiukuttelua, kun tekee sen minua ärsyttääkseen. Lopettaisiko jos en menisi mukaan ts. en kommentoisi mitään
Kommentit (49)
Meillä teini menetti oikeuden omaan huoneeseen kun ei siivonnut, pikkusisko muutti sinne myös. Kyllä alkoi siivoamista tapahtua aika nopeaan.
Myös koira viedään ulos sovitusti. Jos näin ei tapahdu, sulje koira teinin huoneeseen ja anna tehdä tarpet sinne. Ruokaa jos haukutaan sitä ei sitten syödä. Piste.
Muuten voit antaa kiukutella mutta tärkeät hommat hoidetaan. Jos ei löydä tavaroitaan niin ei löydä. Sinä et ole mikään palvelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
shoppaillaan, käydään syömässä, lomaillaan koko perheen kesken, katsellaan Tv ja jutellaan, hän kertoo melkein kaikki asiat minulle. Aina jos jotain kivaa/inhottavaa tapahtuu, soittaa minulle ensimmäiseksi..
Välillä vaan tahallaa ärsyttää koko ajan. Eikä meilläkään kuukausirahaa saa jos huone ei ole siisti. Mutta silti haluaa tapella asiasta joka viikko
ap
mun tämä nuorempi teini tekee tuota samaa, ikävä kyllä pätee läksyjenkin osalta...
Yrittää niin vedättää koko perhettä, yrittää niin voida päättää kaikesta tekemisestään...
joten minua ei kiinnosta, onko se siisti, löytyykö vaatteita jne. Joten meillä tapahtuu joka päivä pieni ihme eli koska en valita/marmata/nalkuta, elää teini aika lailla ihmisiksi huoneessaan.
Nuoruuuteen muuten liittyy se, että ei huomaa. Ihan oikeasti, teini ei tahallaan ole löytämättä vaan hän ei ihan oikeasti havaitse mittanauhaa/sinistä sukkaa/saksia tms., vaikka miten niitä etsisi. Joskus jopa jalan vieressä oleva matkalaukku jää huomaamatta (miehillä tämä jatkuu usein läpi elämän).
Toisaalta kiukuttelu ja paha olo liittyvät myös tuohon vaiheeseen. Aikuisen vanhemman tehtävänä on jaksaa ottaa tunteita vastaan itse suuttumatta.
Kun ei vaadi teiniltä enempää kuin itseltään, pärjää ihan hyvin.
PS. Meillä on 3 teiniä, jotka eivät juo, polta, tee typeryyksiä jne. huolimatta tästä "vapaasta kasvatuksesta".
kun kotona on niin pskaa yms... Meillä juniori on tajunnut, että tuota minä pelkään, että toteuttaa, ja uskokaa, varmaan voisi toetuttaakin.
Ei mitään ymmärrystä seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heidän käyttäytymisensä tuntuu yhtä rakentavalta... (tosin lopussa on muutama mallikelpoinen tenava ;))
minä itse pidän siististä kodista, joten mua ärsyttää suunnattomasti kaikki vaattet sikinsokin lattialla, petaamaton sänky, pöytä roskakorina..
ja teini tietää sen. Lisäksi sotkee vessaa topsipuikoilla jne.
Pitääkö siis vaan laittaa huoneen ovi kiinni ja olla välittämättä ? Ja viedä köytetyt topsipuikot hänen huoneeseen ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus saatan täysin yllättäen heittäytyä "teiniksi" ja marmattaa, esim miksi muut ovat piilottaneet vaatteeni. Siinä vaiheessa ainakin meillä teini alkaa nauraa ja tajuaa oman käytöksenesä lapsellisuuden.
Tai sitten otan esiin jonkun kasvatusoppaan ja luen sieltä teinille teini-ikään kuuluvista tunteiden myllerryksestä jonkun osuvan kuvauksen, joka kuvaa teinin senhetkistä käytöstä. Aika ilkeää, vai mitä. Mutta tehoaa.
Tai sitten menen ihan vain silittämään päätä ja puhumaan kuin vauvalle. Aika ilkeää tuokin. Mutta tehoaa.
99% ajasta meidän teinipoika käyttäytyy moitteettomasti.
Mä nostan itseni korkeammalla kuin murrosikäinen, enkä mene mukaan mihinkään teinikiukutteluun. Olen aikuinen ja osaan pitää tunteeni kurissa, enkä provosoidu lapsen tempuista.
Jos huone ei ole siisti, ovi pysyy kiinni, olkoon sotkuinen. Jos vaatteet ei ole pyykkikorissa, niitä ei pestä, käyttäköön likaisina. Jos jättää kotityönsä tekemättä, ei tipu rahaa. Kylmää kyytiä mutta tepsii. Yrittää joskus soittaa suutansa mutta en ole kuulevinani ja puhun aina rauhallisesti, oikein tahallani vaikka kuinka raivostuttaisi. Minusta ei saa huutokumppania, eikä isästään myöskään. Muu perhe jatkaa rauhassa elämäänsä, syödään mitä syödään ja lähdetään vaikka leffaan, antaa teinin jäädä yksinään sotkuiseen huoneeseensa nälissään mököttämään.
Kolmas teini on jo tuolla metodilla menossa, eikä ole suurempia traumoja näkynyt. Hyvin ovat pärjänneet ja väleissä ollaan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten minua ei kiinnosta, onko se siisti, löytyykö vaatteita jne. Joten meillä tapahtuu joka päivä pieni ihme eli koska en valita/marmata/nalkuta, elää teini aika lailla ihmisiksi huoneessaan.
Nuoruuuteen muuten liittyy se, että ei huomaa. Ihan oikeasti, teini ei tahallaan ole löytämättä vaan hän ei ihan oikeasti havaitse mittanauhaa/sinistä sukkaa/saksia tms., vaikka miten niitä etsisi. Joskus jopa jalan vieressä oleva matkalaukku jää huomaamatta (miehillä tämä jatkuu usein läpi elämän).
Toisaalta kiukuttelu ja paha olo liittyvät myös tuohon vaiheeseen. Aikuisen vanhemman tehtävänä on jaksaa ottaa tunteita vastaan itse suuttumatta.
Kun ei vaadi teiniltä enempää kuin itseltään, pärjää ihan hyvin.
PS. Meillä on 3 teiniä, jotka eivät juo, polta, tee typeryyksiä jne. huolimatta tästä "vapaasta kasvatuksesta".
PEESI !
en sano enää sanaakaan sotkuisesta huoneesta, enkä likaisista ja puhtaista vaatteista lattialla. katsotaan kuinka kauan itse kestää...
Jos ruoka ei kelpaa, olkooon syömättä. ( Tiedän, että teen hyvää ruokaa, mutta teini tahallaan kiukuttelee)
Entäs mitäs tehdään likaisille astioille, joita kerää tiskipöydälle, kun ei jaksa laittaa tiskikoneeseen ?
Tai sotkuille vessassa ? (topsipuikkoja, puuteria, luomiväriä pöydillä )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie ne sen sänkyyn. Sehän haluaa elää saastassa kun ei kerta siivoa, saa tehdä sen omassa huoneessaan.
Entäs mitäs tehdään likaisille astioille, joita kerää tiskipöydälle, kun ei jaksa laittaa tiskikoneeseen ? Tai sotkuille vessassa ? (topsipuikkoja, puuteria, luomiväriä pöydillä )
on se, että käyttäydytään siististi. Jos ei onnistu, ei tipu rahaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös vanhempien tehtävä ole opettaa lapselleen vastuun kantoa? Te annatte kuukausirahan, vaikka oma huone ja vaatteet olisivat hoitamatta??
Olen varmaan tiukkapipo, mutta meillä menee niin, että omat tavarat huolehditaan itse, en ole ilmainen pyykinkuljetus- ja siivouspalvelu. Jos homma ei toimi, niin kuukausirahasta otetaan osa pois ja sitä saa sitten, kun homma toimii.
Sitä tämä on, toistoa, toistoa ja toistoa ja lopulta valvomista, että ne tavarat menevät sinne minne kuuluvat.
Kaksi siivoaa omasta aloitteestaan, 2.n huone on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. En korvaani lotkauta.
Valitsen myös sodat, mitkä taistelen. En ala joka asiasta nipottamaan.
Ja sama homma, hyväkäytöksiset teinit, joista saa hyvää palautetta kodin ulkopuolelta jatkuvasti. Koulu menee hyvin, eivät juo, eivätkä polta.
Siitä vapaasta kasvatuksesta huolimatta. Jopa kuukausiraha on tullut, vaikka sitä huonetta ei ole aina siivottu. Itse olin murrosiässä samanlainen sottapytty. Nyt aikuisena olen ihan liiankin tarkka joskus siisteyden kanssa. Joillain se kaaos vain kuuluu siihen murrosikään.
joten minua ei kiinnosta, onko se siisti, löytyykö vaatteita jne. Joten meillä tapahtuu joka päivä pieni ihme eli koska en valita/marmata/nalkuta, elää teini aika lailla ihmisiksi huoneessaan.
Nuoruuuteen muuten liittyy se, että ei huomaa. Ihan oikeasti, teini ei tahallaan ole löytämättä vaan hän ei ihan oikeasti havaitse mittanauhaa/sinistä sukkaa/saksia tms., vaikka miten niitä etsisi. Joskus jopa jalan vieressä oleva matkalaukku jää huomaamatta (miehillä tämä jatkuu usein läpi elämän).
Toisaalta kiukuttelu ja paha olo liittyvät myös tuohon vaiheeseen. Aikuisen vanhemman tehtävänä on jaksaa ottaa tunteita vastaan itse suuttumatta.
Kun ei vaadi teiniltä enempää kuin itseltään, pärjää ihan hyvin.
PS. Meillä on 3 teiniä, jotka eivät juo, polta, tee typeryyksiä jne. huolimatta tästä "vapaasta kasvatuksesta".
Eikös vanhempien tehtävä ole opettaa lapselleen vastuun kantoa? Te annatte kuukausirahan, vaikka oma huone ja vaatteet olisivat hoitamatta?? Olen varmaan tiukkapipo, mutta meillä menee niin, että omat tavarat huolehditaan itse, en ole ilmainen pyykinkuljetus- ja siivouspalvelu. Jos homma ei toimi, niin kuukausirahasta otetaan osa pois ja sitä saa sitten, kun homma toimii. Sitä tämä on, toistoa, toistoa ja toistoa ja lopulta valvomista, että ne tavarat menevät sinne minne kuuluvat.
joten en voi kiristää heitä ja väittää sitä kasvatukseksi. Niillä on vuodessa pääomatuloja vähän yli 10 000 e jokaisella, joten raha ei toimi kannustimena vaan oma esimerkki.
en sano enää sanaakaan sotkuisesta huoneesta, enkä likaisista ja puhtaista vaatteista lattialla. katsotaan kuinka kauan itse kestää... Jos ruoka ei kelpaa, olkooon syömättä. ( Tiedän, että teen hyvää ruokaa, mutta teini tahallaan kiukuttelee) Entäs mitäs tehdään likaisille astioille, joita kerää tiskipöydälle, kun ei jaksa laittaa tiskikoneeseen ? Tai sotkuille vessassa ? (topsipuikkoja, puuteria, luomiväriä pöydillä )
sille pitää kaiketi laittaa sitten seksikielto päälle, jotta oppisi.
kun noin pienillä keinoilla tottelevat/tai itse ette välitä sotkuista.
Meillä on sellainen luupää, koulu ei suju, kotityöt eivät suju, hyvä käytös ei suju...
Kyse on kasvattamisesta.
Ei töissäkään saa palkkaa, jos ei pidä kiinni siitä mitä on sovittu. Näin meillä toimitaan ja se toimii. Lapsi yrittää joskus väittää, että kiristän häntä, mutta näin ei ole. On kyse vastuunkannosta, jokaisen tarvitsee kantaa kortensa kekoon, että kaikilla olisi hyvä olla.
16
korvaanikaan tietyille asioille. Meillä ei makseta kuukausirahaa, jos ei huone ole siisti perjantaina. Toinen asia mikä auttaa on se lapsen huomioiminen. Mä olen väkisin istunut teinin sängyllä ja seinille jutellut, kyselen hänen kuulumisiaan vaikka vastaukseksi tuleekin usein ihan jotain muuta kuin se vastaus. Vietän kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan. Jossain vaiheessahan se kahdenkeskinen aika oli kokonaan poissuljettu juttu, kun teini ei suostunut näyttäytymään mun kanssa missään ja se olikin oikeastaan tähän astisen pahinta aikaa, mutta nykyään meillä on tosi mukavaa kahdestaan ja silloin teinikin käyttäytyy ja puhuu mulle asioistaan.