Jos painoindeksi on yli 30, niin kyse on syömishäiriöstä
Silloin on selvää, ettei ihminen omin voimin pysty hallitsemaan syömistään. Kukaan ei halua olla lihava. Suhtautuminen lihaviin pitäisi olla samankaltaista kuin liian laihoihin. Nyt lihavuuden ympärillä on sellainen ihmeellinen sallimus, että kukaan ei puutu, kukaan ei kysy lihavalta, että tarvitseeko apua elämässään, painosta ei puhuta ääneen. Karhunpalvelus lihavalle. Anorektikon kimpussa hyysää kaikki, mutta jos painoindeksi kohoaa, jää auttamatta yksin.
Lihavat harvoin edes itse tajuavat olevansa sairaita. Unohdetaan millainen ruokamäärä ja -laatu on sopivaa. Ja sitä pidetään normaalina, jos ei kykene lopettamaan syömistään ... no, se ei ole normaalia.
Kommentit (5)
Ei vakuuta.
Ennemmin kuuntelen esim. Mikael Fogelholmia.
Mutta kiitos kuitenkin panoksestasi tärkeään keskusteuun.
syömishäiriötä ollut, vaikka olinkin lihava. Kilpirauhanen oli vain pahasti vajaatoiminnalla, ja se kun sai lääkitystä, alkoi kilotkin poistua.
Niin että se siitä teoriasta.
Minusta on väärin, miten lihavaan suhtaudutaan ikään kuin hän ei vain tietäisi, miten syödä oikein ja sitten laihaan taas niin, että sinullapa on jokin sairaus. Itse pyysin apua aktiivisesti lääkäreiltä ja hoitajilta ja kaikki, mitä sain, oli pari esitettä lautasmallista ja kehotuksen vain laihduttaa. Olipas lohduttavaa!
Nyt 30 kg myöhemmin myönnetään, että ohhoh, onpas sulla syömishäiriö mutta mitään ei tehty, kun yritin hakea apua siinä vaiheessa, kun huomasin homman karkaavan käsistä. Niin, ja vieläkään ei tehdä muuta kuin hymistään, miten vaikeasta sairaudesta on kyse ja että ei kannata yrittää laihduttaa. Mitä sitten kannattaisi tehdä?
Tuntuu, että tärkeintä on, että kukaan ei tee yhtään mitään ja asioiden annetaan vain mennä eteenpäin. Kyllä minusta olisi tärkeää, että lääkärissä puututtaisiin painoon tietyn ajan jälkeen, pitäisi esim. käydä omahoitajalla kerran kuussa tai annettaisiin mahdollisuus osallistua painonpudotusryhmään. Ennaltaehkäisy on paljon tärkeämpää kuin lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitaminen. Kalliimmaksi tämä jälkimmäinen tulee.
Minulla on syömishäiriö, päinvastoin kuin kuvittelet.. Minä en tunne nälkää, todella harvoin mielihaluja.. Pyrin syömään terveellisesti että saisin kaikki tarpeelliset! Silti, painoindeksini vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa!! Onneksi ystäväni ja mieheni ei ole tollainen urpo mitä sä. He tietävät syömiseni, liikkumiseni jne.. He näkevät että minun ongelmani on jokin aivan muu kuin syöminen, lääkäritkään ei oikein tiedä pitkien tutkimusten jälkeen, ehkä jokin päivä..
Joskus tuntuu todella pahalta kun oot kävelylenkillä ja joku menee ohitse pyörälllä huikaten "läskiperse".. Tai kaupassa teinityttö sanoo kohdalla tympeällä äänellä läski..
Seuraavan kerran kun jotakin katsot arvostelevasti. Mieti, mistä se voisi johtua! Ei aina kaikki ole niin yksinkertaisia asioita, mitä sun ajatusmaailmasi on! Olkoon provo, mutta toivottavasti joku jää miettimään..