Edellinen imetys epäonnistui, tänään uusi plussa ja heti mietityttää...

edesauttaa sitä että imetys onnistuisi. Olet motivoitunut siihen ja se on yksi merkittävä tekijä sen onnistumiseen. Voit lukea esim. www.imetys.fi -sivustoa ja sieltä saa luotettavaa tietoa. Nykyään monen imetys tyssää siihen että uskotaan sitä matntraa että maito ei riitä, kun ei omalla äidilläkään ole riittänyt, kun on saatu väärää tietoa tai ohjausta ja eikä sisäistetä sitä miten tarvitseva pieni vauva on ja että vauva voi syödä tunnin välein jossain kohtaa päivää ja se on normaalia. Tämä vain esimerkkinä. Uskon että sinulla seuraavan lapsen imetys tulee menemään paremmin, jos etsit luotettavaa tietoa ongelmatilanteissa ja uskot että imetys tulee onnistumaan. Onnea plussan johdosta :)

Monillakin on onnistunut toka imetys, vaikka esikoisen kanssa ei olisi onnistunut.



Kannattaa liittyä imetystukilistalle, niin voit kysellä heti neuvoa, jos on ongelmia. Ja vaikka jo etukäteen!



Onnea plussasta!

Kun nyt päätät, että imetys onnistuu ja etsit kaiken tarvittavan tiedon (jota myös toteutat käytännössä vauvan synnyttyä), niin aivan varmasti onnistut.



Itselläni esikoisen imetys meni ihan penkin alle, mutta tokan lapsen kohdalla kaikki sujui hienosti. Olin paljon valmiimpi imetysruljanssiin :) Vinkkinä sanoisin, että kannattaa panostaa heti aluksi siihen, että vauvan imuote on oikea. Säästyt kipeiltä nänneiltä.

Viime kerrallakin kävin paikallisessa imetystukiryhmässä ja luin imetystukilistalta asioita. Imetin lasta 10 tuntia päivässä, ja syötin pullosta, se oli tosi turhauttavaa. Jossain vaiheessa pääsin hetkeksi eroon pulloruokinnasta. Toisesta rinnasta tuli koko ajan niin paljon verta, ettei sillä voinut oikeastaan imettää, sitä rintaa yritin lypsää enemmän. Lypsin käsin ja pumpulia, haukoin kaalinlehdillä ja villalapasilla.



Tätä kirjoittaessa palaavat mieleen taas kaikki stressi ja pettymys itseen. Viimeisen niitinimetykselle antoi neuvola. Lasta saa imettää korkeintaan 25 minuuttia,loppu pullosta tai muuten menee leikkimiseksi! Kotiin tuli neuvolan imetystukihenkilö, joka stressaantuneena survoi lastanii rintaa vasten ja ärisi samalla, miten pitäisi ollahakemassa lapsia päiväkodista. Ilmein ja tehtiin syöttöpunnitus, 70 grammaa. "ihan liian vähän, ainakin 130grammaa pitää tulla kerralla.



Tähän kamalan päivään imetykseni oikeastaan loppui. Ja surullisinta on se, ettei pieniruokainen tyttäreni monen viikonkin jälkeen syönyt tuon suurempia kerta-annoksia...

unohda ensi kerralla nuo punnitsemiset! Ne saivat minutkin ihan kaamean stressaantuneeksi. Ja myös aikaraja on ihan dorka: lapset ovat yksilöitä!



t. 3 (kai)

unohda ensi kerralla nuo punnitsemiset! Ne saivat minutkin ihan kaamean stressaantuneeksi. Ja myös aikaraja on ihan dorka: lapset ovat yksilöitä!

t. 3 (kai)

Nelonen :)

Kyllä av:sta voi olla iloakin!

Lapsi syntyi ennenaikaisena, eikä oikein koskaan oppinut imemään. Heti aluksi jouduttiin antamaan maitoa pullosta, kun vauvan sokerit laskivat, eikä multa tullut heti maitoa. Imetys oli alusta loppuun yhtä takkuamista, ja loppuikin melko pian.



Toinen (täysiaikainen) vauva nappasi heti synnytyssalissa tissistä kiinni ja rupesi imemään kuin vanha tekijä. Vaikka itseäni epäilytti, maitoa tuli ilmeisesti heti ihan kunnolla, koska paino nousi syntymälukemien yli jo sairaalassa. Imetys oli tosi helppoa, ei tarvinnut hermoilla, ettei lapsi saisi tarpeeksi ravintoa. Täysimetin sen puoli vuotta vailla ongelmia.



Eli tokalla kerralla homma voi sujua ihan luonnostaan, vaikka ekan lapsen kanssa oli vaikeuksia.

järkyttävästi, mutta nyt toisen kanssa imetys on sujunut kuin unelma. Älä stressaa etukäteen, se on turhaa!

Ap

Eräs tuttavani kertoi kuinka hänen esikoisensa imetys ei sujunut sitten millään, mutta kahden seuraavan kanssa ei kuulemma ollut mitään ongelmia. Eli tsemppiä ja älä stressaa!

Ekan kanssa en jotenkin vaan ollut osannut varautua siihen mitä imetys oikeesti on, en esim. tiennyt että se sattuu ekat päivät tai että ensimmäisinä päivinä niissä rinnoissa ei ole ollenkaan maitoa vaan vauva syö lähes tyhjiä tissejä jne. Ja panikoin sitten heti synnytyksen jälkeen sitä että maito ei riitä ja niin edelleen.. Ja viimeinen niitti oli tosiaan joku netistä lukemani "näin vauvan kuuluu syödä, jos ei tee näin niin anna heti korviketta ja velliä ja vaikka mitä"-juttu jonka tyhmänä heti uskoin. Plaah.



Tokan kanssa heti synnärillä mulle annettiin kuva missä oli marmorikuula, ja kerrottiin että tämän kokoinen on vauvasi vatsalaukku nyt. Että se imee jatkuvasti rintaa nostattaakseen sinne maitoa. Ja että kun se isompana joskus tuntuu että se vaan syö syö ja syö rintaa ja ihmetyttää että miksi se syö koko ajan, että eikö se saa tarpeeksi maitoa, niin se on taas sitä maidon nostattamista ja loppuu aikanaan.



Ja tokan kanssa mä vaan päätin että mä en panikoi. Enkä panikoinut, vauva sai syödä aina kun halusi, nukkui vieressä ja söi välillä yöisinkin (eikä mua väsyttänyt kun ei tarvinnut nousta yöllä mihinkään) niin se onnistui! Vaikka luulin esikoisen kanssa että mä en pysty siihen. Toivottavasti sullakin onnistuu, ei tosiaan oo mahdotonta kun vaan on motivoinutu tarpeeks :)

Miksi imetyksen onnistuminen on sinulle noin äärettömän tärkeä asia? Mä en ymmärrä miten imetyksen onnistuminen on ensimmäinen asia mielessäsi plussan jälkeen?

Se onnistuu tai ei, nauti vauvasta!

Olimme imetyksen kanssa ihan riekaleina. Vauva sai rintaraivareita ja maitoa suihkusi yli äyräiden. Ei vaan mitenkään mennyt yksiin ja vauva ei osannut syödä ilam rintakumia. n. 3kk jälkeen luovutimme. Toisen lapsen kanssa ajattelin käyvän samoin ja haikein mielin hain tuttipullot kaupasta, mutta meidän yhteistyömme sujui ja imetin häntä 1v ja 3kk, silloin hän itse luopui tissistä.



Toisen kerran on rennompi mieli! Älä ota paineita vaikka homma menisikin pieleen. :)

14, imetitkö sinä ja onnistuuko se? Kai se on aika primitiivinen epäonnistuminen, jos naaras ei pysty poikasiaan imettämään. Minulle se vaan otti tosi koville.

Olen tässä ketjussa se inhottava realisti, joka muistuttaa että aina imetys ei ole siitä äidin motivaatiosta ja tiedosta kiinni. Sen vuoksi pitää erottaa motivaatio ja pakkomielle toisistaan, ettei pilaa vauva-aikaa murehtimalla imetystä. Jos heti, ihan ekana plussan saatuaan alkaa murehtia imetystä, aletaan olla siinä rajoilla, että tulevaan vauva-aikaan pitää varata myös aika lailla suhteellisuudentajua ja armoa itseään ja lasta kohtaan. Kaiken varalta.



Puhun tässä ihan kokemuksesta. Ekan lapsen imetys epäonnistui, ja vannoin että toisen lapsen imetys onnistuu. Mietin sitä ihan alusta asti. Tein KAIKEN mitä minun rahoillani ja voimavaroillani pystyi tekemään. Silti imetys epäonnistui. Samalla koko vauva-aika meni sitä imetystä surressa. En voinut uskoa että epäonnistuin jo toisen kerran, vaikka tein kaiken.



Joten ap, toivon todella että imetys onnistuu tällä kerralla. Mutta jos ei onnistu, niin sulla on siinä kuitenkin onnellinen, hyvin ruokittu vauva ja sinä olet hyvä äiti. Sekin riittää.

Jostain syystä vauva, vaikka olikin täysiaikainen ja isokokoinen ei osannut syödä rintaa oikein. Ensimmäinen viikko mentiin rintakummilla, ei ottanut paljaaseen rintaan mitään otetta, olisi vain huutanut maailman tappiin... Rintakumi ja sitten pullosta lypsettyä maitoa sujautettiin vauvan suuhun, niin imi jotenkin.



Myöhemmin sittten ei rintakumi enää auttanut, söi kyllä rintaa mutta huonolla otteella, olin tosi kipeä ja verillä. Maitoa tuli paljon, vauva ei koskaan tyhjentänyt rintoja => tulehduskierre, joka kesti 2kk... Olin jo viittä vaille valmis lopettamaan, mutta sitten tuossa kohtaa imetys ei enää sattunut, vauva alkoi olla jo niin iso että osasikin yhtä äkkiä imeä. Aloin lisäksi tyhjäämään tissit kerran päivässä sairaalan lainapumpulla ja tulehdukset loppui. Tuosta vasta alkoi meidän onnistunut imetys. 2kk taistelu siis kannatti.



Kahdella seuraavalla kerralla ei ole ollut yhtään mitään ongelmia, tissi suuhun vaan... Olin todella hämmentynyt toisen lapsen kanssa, kolmannella kerralla osasin jo vähän epäillä, että eiköhän se suju hyvin.

Eka imetys meni persiilleen, maitoa kyllä tuli mutta en jaksanut uskoa siihen että vauva jaksoi imeä tarpeeksi.. alku nääs oli takkuinen, vauva oli vauvalassa pari ekaa päivää, sitten oli keltaisuutta ja niit hiton syöttöpunnituksia..



Kotona sitten en vain luottanut itseeni ja vauvaan.



Toisen kanssa olin varma ettei se nytkään onnistu, miksi onnistuisi kun nää minun nännitkin on niin matalat ym.. mutta onnistui, ihan ilman ongelmia, toissynnyttäjällä kun maito nousi heti eikä lapsellakaan ollut niitä alkuvaikeuksia mitä ekalla.



kolmosen ja nelosen kanssa sitten jo luotti valmiiksi itseensä.