Millä kestätte jatkuvaa kotonaoloa työttömät?

ei istukaan kun makaa!

Itse luokkaannut 10 v sitten. Jouduin pakotetulle sairaseläkkeelle. Juu oli alussa siisti kun sai valvoa pitkään tehdä mitä haluaa. Lähteä viihteelle ihan koska vaan. Urheilla sai koska vaan. Nukkua voi niin paljon kun halusin. Pelasin monta yötäkin putkee. matkusti ulkomaillakin vajaa pari vuotta. Sanotaanko ne korvauksen jotain sain törsäsin. Nää oli ne positiiviset puolet.

Sitten todellisuutta joka iski kuin lekalla olisi lyöty

Lähdin treffeille ja kun kysyttiin missä olen duunissa. Kun kerroin olevani sairaseläkkeellä niin noin 80 % ketkä oi treffeillä lähti ja loput 20 % olivat niin sanotusti laittomilla poluilla. Kun lähdin kavereiden kanssa ulos. Jäin keskustelun ulkopuolelle todella helposti kun en tiennyt työelämän asioista mitään, jota kautta suurin osa kavereistani lähti. Ennen onnettomuutta kavereita oli niin että en ehtinyt olla edes kaikkien kanssa. 10 v jälkikäteen jäljellä 0 kaveria. Ulkomailla kun reissasin niin törmäsin samanlaiseen ongelmaaan kuin olin suomess siellä sen käsitys oli täysin erilainen.

Sitten tähän päivään

Alkoi vituttamaan kun jäin kaikkien ulkopuolelle. En edes kysynyt vakuutusyhtiöltä lupaa tai hyväksyntää. Se mitä sain noi 8 v sitten oli että koulutus ja kuntoutusta ei suositella. Kouluttauduin itseni täysin toiselle alalle lakkautin sosiaalisen median, vaihdoin kaupungin, puh nro. Tämän tein vuosi sitten. Tulot tipahti railakkaasti alaspäin. Enkä ole minuuttiakaan katunut päätöstäni. Teen 3 eri yritykselle töitä eli vakipaikkaa ei ole, mutta eipä tarvi sosiaalitoimistossa käydä. Jos olisin jäänyt vanhaan kaupunkiin niin mun oLisi leimattu tai puhuttu paskaaa seläntakana joka olisi estänyt työn saamisen. No uusia ystäviä en ole saanut, mutta itseluottamusta ja rohkeutta tullut paljon ja kaikki paskat ajatuksen jääneet pois. Terveys on mitä on otan vaikka elinajasta pois jos elämänlaatu on parempaa enkä ole neljän seinän sisällä pahoissa ajatuksissa oleva ihminen.

Kuulostaa hienolta olla työttömänä kotona ja rahaa tulee. Niin se aluksi on mutta pitkällä jänteellä kaukana siitä

1. Ajatusmaailma kapenee ja tiivistyy niiden omien asioiden ympärille.

2. Ystäväpiiri katoaa pikkuhiljaa ja sinun leimataan helposti.

3. Erilaisten huijaus juttujen kohteeksi joutuu helposti.

4. Alkaa erilaiset salaliittoteoriat pyörimään mielessä

5. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeutuu

6. Isot terveysongelmat tulee tutuksi

7. Joku sanoo tai katsoo pahasti teen siitä ison asian eli suurentelee asioita.

Ottakaa vastaa vaikka pieni kokeilu töistä älkää jääkö kotii makaamaan. Jos duunia ei löydy naapuritalosta niin hae sitten pitempään. Miten sinne pääsee ratkeaa sitten kun on se työpaikka.

Päivällä lasten ollessa päivähoidossa lähinnä ulkoilen, pyöräilen ja yleensäkin pysyttelen poissa kotoa kun on mahdollisuus. Illalla penskojen kanssa joutuu olemaan kotona, silloin teen kotona ajan kanssa pientä remppaa ja puuhailen kaikkea muuta. Ei tule aika pitkäksi eikä terve ruumis työtä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

monta harrastusta joita haluaisin tehdä, kaikkia telkkariohjelmia ei ehdi katsoa joita haluaisi, kaikkea siivousta ei jaksa ja ehdi, kaikkia lehtiä ei ehdi lukea, kirjoja ei ole pahemmin ehtinyt kaksosten syntymän jälkeen lukea kuten ennen.

Olen yhdistyksissä mukana (politiikassa ja ammattiliiton)kun oli kouluikäinen lapsi olin myös vanhempainyhdistyksessä. Käsitöitä ja puutarhatöitä on kiva tehdä, kaikkia ei ehdi niitäkään.

Aina löytyy tekemistä jos vain jaksaa tehdä.

Silti olisi kiva olla töissä, olisi enemmän tekemisissä aikuisten ihmisten kanssa. Yksinäinen olo on sen takia kun kaikki vähäiset ystävät on töissä ja osa asuu vielä kaukana, eivät pahemmin soittele mulle, enkä minä kehtaa häiritä heitä kun heidän elämänsä vielä hektisempää kuin minun kun ovat töissäkin.

Sen takia yhdistykset ym. on hyviä, että pääsee edes kerran kuussa kokoukseen jossa ei puhuta kotiasiosta tai lapsista.

Nyt ilmoittauduin työttömille tarkoitettuun ryhmään joka liittyy uuteen kanava kuntakokeiluun.

Jaha, löysin oman vanhan kirjoitukseni. Nyt olen jo pari vuotta ollut töissä, ja vuosi sopparia vielä jäljellä, sitten saan tähän uuteen työhön paperitkin kun suoritan oppisopimuksella erikoisammattitutkintoa muiden työkavereiden kanssa. Töiden jälkeen ei juuri mitään jaksa tehdä, kyllä se oli helpompaa kun oli työttömänä, mutta oli se kiva 5,5 vuoden kotona olemisen jälkeen päästä töihin, ja vieläpä ihan uudelle alalle.

Ei sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä löytää, voi olla että vuoden päästä laitetaankin talo myyntiin ja alan etsiä töitä lähempää vanhempien asuipaikkaa, koska voi olla että mies joutuu sairaseläkkeelle. Joka tapauksessa, vaikka jäisin vuoden päästä taas työttömäksi, tekemistä piisaisi entiseen malliin. Olen elämäni aikana ollut monta kertaa pitkäaikaistyötön, eikä koskaan ole vielä ollut aikaa ettei olisi mitään tekemistä.

Kokemustaonliikaakin kirjoitti:

Itse luokkaannut 10 v sitten. Jouduin pakotetulle sairaseläkkeelle. Juu oli alussa siisti kun sai valvoa pitkään tehdä mitä haluaa. Lähteä viihteelle ihan koska vaan. Urheilla sai koska vaan. Nukkua voi niin paljon kun halusin. Pelasin monta yötäkin putkee. matkusti ulkomaillakin vajaa pari vuotta. Sanotaanko ne korvauksen jotain sain törsäsin. Nää oli ne positiiviset puolet.

Sitten todellisuutta joka iski kuin lekalla olisi lyöty

Lähdin treffeille ja kun kysyttiin missä olen duunissa. Kun kerroin olevani sairaseläkkeellä niin noin 80 % ketkä oi treffeillä lähti ja loput 20 % olivat niin sanotusti laittomilla poluilla. Kun lähdin kavereiden kanssa ulos. Jäin keskustelun ulkopuolelle todella helposti kun en tiennyt työelämän asioista mitään, jota kautta suurin osa kavereistani lähti. Ennen onnettomuutta kavereita oli niin että en ehtinyt olla edes kaikkien kanssa. 10 v jälkikäteen jäljellä 0 kaveria. Ulkomailla kun reissasin niin törmäsin samanlaiseen ongelmaaan kuin olin suomess siellä sen käsitys oli täysin erilainen.

Sitten tähän päivään

Alkoi vituttamaan kun jäin kaikkien ulkopuolelle. En edes kysynyt vakuutusyhtiöltä lupaa tai hyväksyntää. Se mitä sain noi 8 v sitten oli että koulutus ja kuntoutusta ei suositella. Kouluttauduin itseni täysin toiselle alalle lakkautin sosiaalisen median, vaihdoin kaupungin, puh nro. Tämän tein vuosi sitten. Tulot tipahti railakkaasti alaspäin. Enkä ole minuuttiakaan katunut päätöstäni. Teen 3 eri yritykselle töitä eli vakipaikkaa ei ole, mutta eipä tarvi sosiaalitoimistossa käydä. Jos olisin jäänyt vanhaan kaupunkiin niin mun oLisi leimattu tai puhuttu paskaaa seläntakana joka olisi estänyt työn saamisen. No uusia ystäviä en ole saanut, mutta itseluottamusta ja rohkeutta tullut paljon ja kaikki paskat ajatuksen jääneet pois. Terveys on mitä on otan vaikka elinajasta pois jos elämänlaatu on parempaa enkä ole neljän seinän sisällä pahoissa ajatuksissa oleva ihminen.

Kuulostaa hienolta olla työttömänä kotona ja rahaa tulee. Niin se aluksi on mutta pitkällä jänteellä kaukana siitä

1. Ajatusmaailma kapenee ja tiivistyy niiden omien asioiden ympärille.

2. Ystäväpiiri katoaa pikkuhiljaa ja sinun leimataan helposti.

3. Erilaisten huijaus juttujen kohteeksi joutuu helposti.

4. Alkaa erilaiset salaliittoteoriat pyörimään mielessä

5. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeutuu

6. Isot terveysongelmat tulee tutuksi

7. Joku sanoo tai katsoo pahasti teen siitä ison asian eli suurentelee asioita.

Ottakaa vastaa vaikka pieni kokeilu töistä älkää jääkö kotii makaamaan. Jos duunia ei löydy naapuritalosta niin hae sitten pitempään. Miten sinne pääsee ratkeaa sitten kun on se työpaikka.

Kuulostaa kyllä todella oudolta tuo sun kirjotus, ja nuo 1-7 jutut on kyllä ihan ihmisestä kiinni, en minä ainakaan joudu työttömänä huijausjuttuihin sen kummemmin kuin töissä ollessakaan, eikä salaliittoteoriat ole päässä pyörinyt vaikka olen monta kertaa ollut pitkäaikaistyötön, kyllä normaali ihminen jatkaa normaalia elämää vaikka palkkatyötä ei olisi, ihan samoja juttuja tekee kuin ennenkin teki vapaa-ajalla, työttömänä sitä aikaa vaan on enemmän ja rahaa tietysti vähemmän, mutta samat kotityöt pitää tehdä, lapset hoitaa ja harrastuksia voi jatkaa jos ei nyt mitään älyttömän kallista harrasta. Töitä tehdään sen takia että olisi enemmän rahaa käytettävissä vapaa-aikana, ei se mitään muuta ole. Toki työyhteisöön on kiva kuulua, mutta löytyy niitä yhteisöjä muualtakin, harrastuksista, yhdistyksistä tai vaikka politiikasta.

Kokemustaonliikaakin kirjoitti:

Itse luokkaannut 10 v sitten. Jouduin pakotetulle sairaseläkkeelle. Juu oli alussa siisti kun sai valvoa pitkään tehdä mitä haluaa. Lähteä viihteelle ihan koska vaan. Urheilla sai koska vaan. Nukkua voi niin paljon kun halusin. Pelasin monta yötäkin putkee. matkusti ulkomaillakin vajaa pari vuotta. Sanotaanko ne korvauksen jotain sain törsäsin. Nää oli ne positiiviset puolet.

Sitten todellisuutta joka iski kuin lekalla olisi lyöty

Lähdin treffeille ja kun kysyttiin missä olen duunissa. Kun kerroin olevani sairaseläkkeellä niin noin 80 % ketkä oi treffeillä lähti ja loput 20 % olivat niin sanotusti laittomilla poluilla. Kun lähdin kavereiden kanssa ulos. Jäin keskustelun ulkopuolelle todella helposti kun en tiennyt työelämän asioista mitään, jota kautta suurin osa kavereistani lähti. Ennen onnettomuutta kavereita oli niin että en ehtinyt olla edes kaikkien kanssa. 10 v jälkikäteen jäljellä 0 kaveria. Ulkomailla kun reissasin niin törmäsin samanlaiseen ongelmaaan kuin olin suomess siellä sen käsitys oli täysin erilainen.

Sitten tähän päivään

Alkoi vituttamaan kun jäin kaikkien ulkopuolelle. En edes kysynyt vakuutusyhtiöltä lupaa tai hyväksyntää. Se mitä sain noi 8 v sitten oli että koulutus ja kuntoutusta ei suositella. Kouluttauduin itseni täysin toiselle alalle lakkautin sosiaalisen median, vaihdoin kaupungin, puh nro. Tämän tein vuosi sitten. Tulot tipahti railakkaasti alaspäin. Enkä ole minuuttiakaan katunut päätöstäni. Teen 3 eri yritykselle töitä eli vakipaikkaa ei ole, mutta eipä tarvi sosiaalitoimistossa käydä. Jos olisin jäänyt vanhaan kaupunkiin niin mun oLisi leimattu tai puhuttu paskaaa seläntakana joka olisi estänyt työn saamisen. No uusia ystäviä en ole saanut, mutta itseluottamusta ja rohkeutta tullut paljon ja kaikki paskat ajatuksen jääneet pois. Terveys on mitä on otan vaikka elinajasta pois jos elämänlaatu on parempaa enkä ole neljän seinän sisällä pahoissa ajatuksissa oleva ihminen.

Kuulostaa hienolta olla työttömänä kotona ja rahaa tulee. Niin se aluksi on mutta pitkällä jänteellä kaukana siitä

1. Ajatusmaailma kapenee ja tiivistyy niiden omien asioiden ympärille.

2. Ystäväpiiri katoaa pikkuhiljaa ja sinun leimataan helposti.

3. Erilaisten huijaus juttujen kohteeksi joutuu helposti.

4. Alkaa erilaiset salaliittoteoriat pyörimään mielessä

5. Uusiin ihmisiin tutustuminen vaikeutuu

6. Isot terveysongelmat tulee tutuksi

7. Joku sanoo tai katsoo pahasti teen siitä ison asian eli suurentelee asioita.

Ottakaa vastaa vaikka pieni kokeilu töistä älkää jääkö kotii makaamaan. Jos duunia ei löydy naapuritalosta niin hae sitten pitempään. Miten sinne pääsee ratkeaa sitten kun on se työpaikka.

No minäkin kommentoin tähän. 

1. Ei työttömyys mun ajatusmaailmaan vaikuta millään tavalla

2. No jos ystäväpiiri katoaa sen takia että olen työtön niin siinähän sitten katoaa

3. Minkä huijausjuttujen? No saahan sitä yrittää.

4.  Eipä pyöri salaliittoteoriat mielessä.

5. No en nyt muutenkaan ole sellainen että tutustuisin uuusiin ihmisiin.  En tutustunut silloinkaan kun olin töissä. Töihin menen tekemään töitä enkä hankkimaan kavereita.

6. Ei tässä ole mitään terveysongelmia

7.  Joku katsoo tai sanoo pahasti. No siinähän katsoo tai sanoo. Ei mua kiinnosta.

En edes harkitse mitään työkokeiluja.  En minä töitä tae tekemisen puutteen takia vaan rahan takia ainoastaan. Asun maalla ilman omaa autoa josta julkiset ei järkevästi kulje. 

Aika kuluu kuin siivillä niin että nykyään pikemminkin ajattelee miten sitä jaksoi tuhlata niin turhassa ja tylsässä työssä vuosikausia.

Mä puolestani ihmettelen miten olen koskaan ehtinyt käymään töissä, vielä pitkää päivää 4 lapsen äitinä!  Olen sairauden takia ollut 1/2 eläkkeellä ja 1/2 työttömänä nyt 2v ja toivoa työllistymisestä ei edes ole.

Vaikka enää 1 lapsista on kotona on päivät ihan täynnä puuhaa!

Elän normaalissa "työaikataulussa", eli herään edelleen klo 06 ja nautin tunnin omasta rauhasta ja aamukahvista ennen kuin muut herää. Sitten teen aamiaisen muille. Miehenikin on kotitoimistolla töissä Suomessa ollessaan. Välillä on koulukyydistystä heti aamusta, välillä anopin viemistä kauppaan pari kertaa viikossa. Sitten pari tuntia keikkahommien tarkistamista (teen joskus keikkaa kaverilleni, ihan oman yrityksen kautta. Ei työllistä tarpeeksi mutta antaa ajanvietettä)

Päivällä teen lounasta, leivon ja lueskelen. Syömme yhdessä mieheni kanssa lounaan rauhassa. Iltapäivällä yritän olla pari tuntia puutarhassa möyrimässä tai vaikka fillaroimassa mikäli lapsenlapsi ei tule käymään. Sitten onkin jo päivällisen teon/lämmittämisen aika (se tekee joka ehtii) ja kello on ehkä 5. Illalla käyn treeneissä, lueskelen ja katson tv:tä.

Näiden perushommien lisäksi olen opiskellut, remppaan taloa, tapaan ystäviä, kutsumme ystäviä meille syömään, käyn välillä matineanäytännöissä leffassa, taidenäyttelyissä ja matkustan. Tänään taas lähtö miehen kanssa reissuun:)