Otin hypyn tuntemattomaan.
Toisaalta pelottaa, toisaalta helpottaa. Irtisanouduin työstä, joka on aiheuttanut uupumusta ja ongelmia jaksamisen ja mielenterveyden kanssa jo vuosia. Uutta työtä ei kuitenkaan ole tiedossa, ja tuskin tulee ihan heti löytymäänkään. Samalla tuntuu että muukin elämä on remontissa ja kaikki "suuret kysymykset" avioliitosta perheen perustamiseen kaatuvat päälle yhtä aikaa.
Vertaistukea? Muita samassa tilanteessa olleita? Järjestyikö elämä lopulta?
Kommentit (3)
Eikö kukaan muu?
Tuossakin työpaikassa asiat olivat sellaisia, etten kärsinyt niistä yksin ja yritin edistääkin parempaa työilmapiiriä muttei siitä mitään tullut. Työkavereita lopetti pitkin matkaa, ajattelin että minä sinnittelin mutta enempää en jaksanut.
Silti en osaa välttää luuserioloa, joka tulee kun jättää tällaisena aikana "turvallisen" työpaikan.
ap
Järjestyi minulla, kyllä sinullakin. Sain vajaan vuoden päästä unelmieni työpaikan ilmapiiriltään. Irtisanomisen jälkeen tunsin monenlaisia tunteita syyllisyydestä helpotukseen. Nyt vain ihmettelen kuinka olenkin joskus jaksanut vuosia sitä vanhaa työpaikkaa.
ole samassa tilanteessa kuin sinä,mutta hienosti teit ja ajattelit itseäsi etkä muita,muut saisivat ottaa sinusta mallia etteivät uuvuta itseänsä työn teolla.Kyllä sinä vielä töitä löydät,nyt vain pidät itsestäsi huolta ja keräät voimia.Tsemmpiä sinulle ap:)