Tekisitkö lapsen vielä jos
neljästä isovanhemmasta enää yksi olisi elossa, ja hänkin sairas ja huonokuntoinen, eli lapsella ei olisi käytännössä koskaan iso-vanhempia. Olemme myös itse jo nelikymppisiä, joten kannattanee unohtaa haaveilu lapsesta ja keskittyä toisiimme?
Kommentit (28)
Vai johtuuko epäröinti siitä, ettei ole lapsenhoito apua sitten?
Kun jäin odottamaan kuopustani vajaa nelikymppisenä, elossa oli kolme isovanhempaa enemmän vähemmän terveenä (siis ei mitään fataalia kellään). Poika täytti juuri 5v ja yksikään näistä isovanhemmista ei ole enää elossa.
se vähän surullista, ettei lapsella ole isovanhempia :/ tai yksi mummo olisi. Tapasimme vasta 2- vuotta sitten, joten lapsenteko olisi nyt vasta ajankohtainen. Ei olisi siis tukijoukkoja juurikaan. Mitä enemmän tätä ajattelen, niin sen varmempi olen, että aikamme meni jo :/ ap täällä.
Minä olen elänyt suurimman osan elämästäni yhden isovanhemman kanssa. Yhtä mummoa en ole koskaan nähnyt, kun on kuollut äitini ollessa 9. Molemmat isoisäni ovat kuolleet ollessani lapsi, toinen kunoli 7 ja toinen kun olin 12. Yksi mummo vielä elossa.
Mielestäni lapsen syntymä ja isovanhempien elossa oleminen ei liity toisiinsa mitenkään.
Minulla on koko elämäni aikana ollut elossa vain yksi isovanhempi, mummo, joka ei koskaan minua hoitanut koska oli n. 80-vuotias kun olin pieni.
Kyllä se on vanhempien tehtävä kasvattaa lapsensa, ei isovanhempien? Toki kiva jos olisivat elossa, mutta ei kai sitä voi pitää lastenhankintaa määrittävänä syynä?
Jos kuitenkin lapsia vielä hankkisin, ei isovanhempien määrällä olisi merkitystä päätökseeni. Isovanhemmat ja lapsenlapset ovat toisilleen rikkaus, mutta onhan vanhempansa menettäneillä oikeus lapsiin siinä missä muillakin.
Isovanhemmat ovat jo kasvattaneet lapsensa aikuisiksi, joten he eivät välttämättä enää jaksa aloittaa kaikkea alusta. Antakaa heille siis sen verran armoa, ettei heidän tarvitse hoitaa lapsianne vsymykseen asti. Isovanhemmat varmasti nauttivat lasten hoidosta, mutta kaikkea kohtuudella.
Isovanhemmilla oli suuret suunnitelmat siitä miten osallistuvat ja viettävät paljon aikaa lasten kanssa. Ilmeisesti aika oli kullannut muistot, sillä ei se käytännössä ole mennyt yhtään niin. Pitävät kyllä yhteyttä ja ovat kovin rakkaita, mutta apua ei tule koskaan silloin ja siinä muodossa kuin minä sitä kaipaisin (sairastumisen tai muun hädän vuoksi). Onneksi on MLL.
mutta kokonaisuutta, olishan ne isovanhemmat rikkaus. Miehellä on kyllä 4 siskoa perheineen, joten olisihan siellä niitä "tätejä" :) Itsellä ei ole edes siskoksia, serkkuja kyllä t.ap
Minä en ymmärtänyt tätä yhteyttä. Mikäli tarkoitat, ettei olisi isovanhempia hoitoapuna, niin ei ole monella muullakaan. Meillä on välimatkaa mummolaan noin 600 km, mutta emme ole juurikaan tarvinneetkaan hoitoapua. Joskus pyydetään tuttua ihmistä hoitajaksi kotiin, mikäli olemme menossa yhdessä miehen kanssa jonnekin.
Ihan tarinoiden kautta. Ja onhan teilläpaljon muita ihmisiä elämää rikastuttamassa.
mutta kokonaisuutta, olishan ne isovanhemmat rikkaus. Miehellä on kyllä 4 siskoa perheineen, joten olisihan siellä niitä "tätejä" :) Itsellä ei ole edes siskoksia, serkkuja kyllä t.ap
Mieti vain sitä, haluatteko vielä lapsen? Onko kummallakaan vielä yhtään? Jäisitkö katumaan tai suremaan lapsen saamista tai saamattomuutta? Tädit perheineen ovat riittävästi, ei lapsi kaipaa isovanhempia varsinkaan jos niitä ei koskaan ole ollut.
jos olisi liittynyt, olisin lapseton.
En tee enää lapsia. Kaksi riittää ja kun ovat jo alakouluikäisiä, niin en halua aloittaa vauvatouhuja alussa.
Vauvakuume oli hurja äskettäin ja tein viimeisen päätöksen ja varasin sterilointiajan.
nautin nyt sisarusteni tulevista muksuista. :)
Pappa kuoli kun oli 4, mitään muistikuvia minulla ei hänestä ole. Mummo oli sairas ja joutui papan kuollessa hoitokotiin. Ei ole suurempia muistikuvia hänestäkään, kuoli sitten muutama vuosi myöhemmin.
Mutta minulla on ollut muita tärkeitä aikuisia elämässäni, omat vanhemmat, kummit, tädit, serkut, naapurin mummu. Hyvin olen pärjännyt, vaikkei minulla ole osallistuvia isovanhempia ollut.
En tuon takia jättäisi lapsia tekemättä. Monilla lapsilla ei ole yhtäkään isovanhempaa elossa tai vaikka olisikin, niin kaikki eivät ole niin läheisissä väleissä. Tärkeintä on, että tukiverkkoa muuten löytyy :)
Olin varma, että "kaikki" ovat sitä mieltä, että ei kannata enää :) hmm. ehkä asia olisikin mahdollista t.ap
Lapsia tehdään itselle, ei isovanhemmille.
Meidän lapsella ei ole yhtään isovanhempaa, miksi meidän olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä?
Lapsen tekeminen on aina itsekäs päätös. =)
Sitä ei tehdä muille, vaan itselle. Tunnen montakin nelikymppisenä ensi kertaa synnyttänyttä. He eivät kadu päivääkään, sillä lapsi tuo erilaisen kiintymyssuhteen kuin mikään toinen.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, en enää tekisi lapsia, mutta minulla on 3 jo ja olen 37.
eli todellakin lapset ja isovanhemmat ei liity toisiinsa mitenkään. Meilläkin on teoriassa 4 tervettä varakasta eläkeläisisovanhempaa mutta heitä ei lapsenlapset kiinnosta, ikinä eivät ole hetkeäkään hoitaneet tai leikkineet lasten kanssa ja eivät käy edes synttäreillä tai jouluisin. Heitä kiinnostaa vain matkustelu ja hummailu.
Joten jos teet lapsen niin tee se ihmeessä, ei siihen isovanhempia tarvita. Onhan se kiva jos isovanhemmat olisi, mutta vaikka olisikin, niin ei sekään vielä takaa mitään suhdetta isovanhempien ja lastenlasten välillä.
Mun omat vanhemmat ei ole edes kahta nuorinta lastani ikinä NÄHNEET.
Jos olet juuri 40 niin et ole vielä liian vanha, mutta jos jo 45 niin sitten kannattaa tosiaan miettiä iän tuomat riskit.
lapsen saamisen ja isovanhempien elossa olemisen välillä.
Ota huomioon, että kirjoitin nimenomaan lapsen saamisen. Keskenmenoja kokeneena on karissut ruusunpunaiset lasit silmiltä. Lapsia ei tehdä vaan saadaan!!
minusta lapsen "tekeminen" ja isovanhempien eläminen eivät liity toisiinsa.