Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Avioliitto kannattaa aina - mutta uusioperheissä miettikää myös lasten oikeuksia

Vierailija
12.11.2012 |

Eli siis avioliitto on useimmiten järkevin vaihtoehto, mutta miettikää tilannetta uusperheessä, jossa esim. äiti omistaa talon ja kesämökin - ja menee uusiin naimisiin. Jos äiti kuolee, niin ja mies sattuisi olemaan kohtuullisen varaton, niin avio-oikeuden mukaan hän saisi ensin puolet talosta ja kesämökistä ja äidin lapset toisen puolen. Ja äidin uusi aviomies saisi asua lasten lapsuudenkodissa niin periaatteessa elämänsä loppuun asti. Onko reilua? Jos he olisivat avoliitossa, niin mies ei perisi, vaan lapset ja mies joutuisi käytännössä muuttamaan pois talosta, jos lapset näin toivoisivat...





Lähde:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Avioliitto+on+avoliittoa+kannattavam…



"Avioliitto on taloudellinen sopimus, jonka saa purettua puolen vuoden varoitusajalla. Juristina sanoisin, että se on vieläpä erittäin hyvä sopimus", sanoo Turun yliopiston perhe- ja jäämistöoikeuden professori Eva Gottberg.



Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröimisellä on pitkälti sama vaikutus kuin avioliitolla. Eroa on lähinnä adoptio-oikeudessa.





Avioliiton vaikutukset näkyvät, kun tulee ero tai puoliso kuolee. Kaikki liitot päättyvät joskus.



"Lainsäädäntö suojaa hyvin avioliitossa leskeä verrattuna avoliittoon", toteaa Väestöliiton lakimies Arto Nikkarinen. Hän ei näe mitään syytä, miksi naimisiin ei kannattaisi mennä.



Avoliitossa voi varautua tuleviin tilanteisiin testamenteilla ja katsomalla, että omaisuus on sen nimissä, joka sen on maksanut. Avioliitossa sen sijaan on valmiina järjestelmiä, joita sovelletaan suoraan, Nikkarinen sanoo.



Sekä avo- että avioliitossa puolisoilla on omat omaisuutensa. Aviopuolisoilla on kuitenkin avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avioehdossa ole muuta sovittu.



Avioliitossa lähtökohtana on, että puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus jaetaan kuoleman tai eron koittaessa tasan. Avoliitossa kumpikin pitää liiton loppuessa sen, minkä omistaa.



Jos esimerkiksi toinen puolisoista on maksellut omissa nimissään olevaa yhteistä asuntoa ja toinen pannut saman verran rahaa yhteisiin ruokamenoihin, avioliitossa ruokahuollosta vastannut voi saada erossa puolet asunnosta avio-oikeudella, mutta avoliitossa asunto periaatteessa jää sille, jonka nimissä se on.



Tuomioistuimet ovat tosin joissain tällaisissa tapauksissa määränneet maksettavaksi hyvitystä. Oikeusministeriössä pohditaan yhteiselämää rahoittaneen avopuolison hyvitysoikeuden kirjaamista lakiin. Se ei tarkoittaisi samaa kuin avio-oikeus, vaan lähinnä minimiturvaa köyhemmälle avopuolisolle. (Tämähän on nykyään jo säädetty laissa).





Avioliitossa leskellä on myös oikeus jäädä yhteiseen asuntoon asumaan. Avoleski voi joutua lähtemään, jos kumppanin perilliset haluavat myydä asunnon.



Avopuolisotkin voivat hankkia omaisuutta yhteisiin nimiin ja lahjoittaa tai testamentata omaisuutta toisilleen. Perintö- ja lahjaverot ovat kuitenkin kovemmat kuin aviopuolisoiden välillä, ellei ole yhteisiä lapsia.



Lisäksi avioliitosta leskeksi jäänyt saa leskeneläkettä. Se on iso etu, josta ihmiset eivät yleensä tiedä, Gottberg sanoo.



Aviopuolison kuollessa esimerkiksi hoitovapaalla oleva voi leskeneläkkeen turvin onnistua pysymään hoitovapaalla, mutta avoleskelle tilanne tietää helposti töihin menoa, Gottberg kertoo. Naimisiin menemällä voi siis saada eräänlaisen henkivakuutuksen, joka ei maksa mitään.





Lapsille ei ole lain näkökulmasta juurikaan merkitystä sillä, ovatko heidän vanhempansa naimisissa vai eivät, jos isyys on vahvistettu. Avoliitossa isyys täytyy erikseen vahvistaa viranomaisille.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miten kuolemansairas äiti teki testamentin lapsilleen koko omaisuudestaan. Edellinen sukupolvi oli testamentannut samoin, silloin sulkien pois puolison avio-oikeuden. Näin alaikäiset lapset saivat lähes kaiken "puolisoiden yhteisen omaisuuden".



Kohtalaisen tyhjätaskuisella leskimiehellä oli siten 2 varakasta lasta. Siihen kotiin änkeytyi sitten yh-äiti lapsensa kanssa ja muutaman vuoden kuluttua menivät avioon. Yhdessä asuivat lasten omistamassa talossa, käyttivät lasten omistamaa kesämökkiä ja lomailivat lasten omistamassa lomaosakkeessa.



Aikaa kului. Lapset aikuistuivat, isä kuoli. Äitipuoli väitti, että hänellä on avio-oikeuden nojalla oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Näin se ei mennyt, koska hän ei omistanut (eikä puolisonsa) tuota kotia, mökkiä tai muutakaan. Sillä ei ollut merkitystä, että väitti sitä rahoillaan remontoidun jne.

Vierailija
2/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

avioliittohan on nimenomaan juridinen sopimus varallisuudesta ja sen perimisestä. Toki sitä pitää miettiä ennenkuin avioituu, taikka tehdä avioehtosopimusta tms.



Mutta sitten taas. Miksei uusi puoliso saisi periä kuollutta puolisoaan? Entisen liiton lapsethan perivät normaalin osuutensa, ja lisäksi sitten sen toisen vanhempansa aikanaan kun hän kuolee.



Jos aikaisempaa omaisuutta on ja se halutaan suojata pysyväksi varmasti omilla jälkeläisillä, tokihan silloin avioehdolla ja perinnön rajoituksilla se voidaan varmistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joten jos uusi puoliso perii puolet, niin se voi olla murto-osa siitä, jonka lapset muuten perisivät.



Ikävintä mielestäni olisi, jos uudella puolisolla olisi elinikäinen asumisoikeus lasten omistamaan asuntoon - lapset saattaisivat itse tarvita asunnosta saatavaa pesämunaa, että saisivat rahoitusta esim. ensiasunnon ostoon. Mutta ei onnistukaan, jos uusi puoliso asuu kodissa elämänsä loppuun saakka.

Vierailija
4/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle on käymässä niin, etten peri yhtään mitään isältäni. Hän erosi äidistäni vuosia sitten ja siinä erossa saadut "voitot" äiti on kaatanut kurkusta alas. Isä on uusissa naimisissa naisen kanssa, jolla on ennestään kaksi lasta. Isä ja vaimonsa ovat jaelleet omaisuuttaan näille lapsille ja isän henkivakuutuksessakin saajana on vaimo. Voin olla ihan satavarma, että isän kuoltua en saa mitään - en välttämättä edes kutsua hautajaisiin :(



En kyllä ole rahan perässä, mutta joku valokuva nuoresta isästä, isän kitara... ehkä uskallan isän vielä eläessä pyytää jotakin, mistä muistaa hänet sitten joskus. Muuten jään ilman. Tiedän sen.

Vierailija
5/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanhempani erosivat ja isäni otti n. 20 v. nuoremman vaimon. Saivat yhdessä kaksi lasta Eli kaikki perheen alkuperäinen omaisuus on isältäni. Jos joskus menee jakoon, niin vaimo perii tästä avio-oikeutensa eli puolet. Sitten loput menee meille 4:lle sisarukselle.



Isä on rakas ja raha ei todellakaan ole pääasia, mutta näin ollen mahdollinen perintö olisi voinut olla 50%, mutta näinollen avioliiton ja uusien sisarustenkin suhteen perintöni tulee olemaan vain 12,5 %. Jos lapset olisi tehty avoliitossa, niin 25%.



Tässä tapauksessa onneksi koen, että en noita rahoja varmasti missään vaiheessa olisi tarvitsekaan, vaikka asuntolainaakin on, mutta selviämme siitä itsekin. Mutta ei nämä ihan merkityksettömiä asioita ole etenkin, kun isän uusi vaimo on niin nuori, että asuntoonhan ne rahat jäisivät kiinni todella pitkäksi aikaa.



Toivottavasti näitä asioita ei tarvitse miettiä pitkään aikaan...

Vierailija
6/6 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta mieheni äidillä on lapsia kahden eri miehen kanssa. Hän meni juuri naimisiin miehen kanssa, jolla on lapsia kolmen eri naisen kanssa yhteensä 5 kpl. Avioehtoa ei ole, eikä kuulemma tule. Miehen äidillä on iso omaisuus, aviomiehellä ei mitään. Jäi vähän semmoinen tunne tästä, että eipä ainakaan lapsiaan ajatellut tuossa naimakaupassa. Ikää tuoreella aviomiehellä on jo 73 vuotta, miehen äidillä 65.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan yksi