Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Parisuhde kriisissä

Vierailija
12.11.2012 |

Olen 25-vuotias nainen ja olen seurustellut kolmekmppisen avomieheni kanssa lähes 7vuotta. Suhteemme on ollut välillä tyyntä ja onnellista ja

välillä taas hyvinkin myrskyisää. Aluksi kaikki oli tietysti tosi ihanaa ja jännittävää, niinkuin aina. En oikein tiedän miten tähän on nyt

sitten ajauduttu, suhde tuntuu tosi ahdistavalta ja paikallaan junnaavalta..luultavasti monista pienistä jutuista on vaan kasautunut liian paljon jaksettavaa.

Tuntuu että olemme lähinnä kämppiksiä tai kavereita tj.. seksi on hyvin tylsää ja vähäistä. Yhteisiä juttuja ei juurikaan ole,

joko katsotaan telkkua tai dataillaan kotona. Lähteminen on vaan niin vaikeaa, mistä sen tietää että enää ei ole mitään järkeä

yrittää.. hankalaa :(



Emme käy yhdessä juhlimassa koska en juurikaan käytä alkoholia enää. Sekin tuntuu olevan jonkinlainen ongelma, en vain pidä enää

siitä pään sekoittamisesta ja baareissa juoksemisesta. Mieheni käy juhlimassa noin 1-2 krt kuukaudessa kavereidensa kanssa. Eikä se ole

minulle ongelma. Jotenki vaan kaipaan niitä yhteisiä juttuja ja tapahtumia mitä joskus oli ja että oli hauskaa yhdessä.

Nyt elämämme tuntuu jotenki niin erillisiltä, molemmilla on omat jutut.. Tuntuu pikkuhiljaa että alan ymmärtää miksi ihmiset sanoo että he kasvoivat erilleen..

ehkä tämä on sitten jotain sellaista.

Minä haluaisin jo perheen ja ehkä oman kodin.. tosin en haluaisi jäädä tähän paikkaan missä nyt asumme. Joten muuttokin olisi vielä edessä,

sitä on yritetty, mutta töitä ei ole paikkakunnalta löytynyt. Tämäkin asia varmasti vaikuttaa osaltaan tilanteeseen.



Oon vaan niin ahdistunut että kohta vaivun johonki masennukseen varmaan. Kun ei tiedä mitä tehdä. Auttakaa?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

joko etsitte sen yhteisen kivan tai eroatte. olet viela niin nuori etta kumpikin vaihtoehto toimii kylla. tsemppia!

Vierailija
2/3 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai sitten niin tottuneet toisiinne, ettette enää jaksa nähdä vaivaa toistenne vuoksi, mikä kuitenkin olisi tärkeää. Kannattaisiko teidän kokeilla esim. erillään asumista hetken aikaa, ehkä sitten huomaatte puolin ja toisin, mitä se toinen merkitse vai merkitseekö mitään? Käytännössä se voi toki olla hankalaa , mutta ehkä vaivan arvoista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
12.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Itse olen naimisissa ja 2 pikkulapsen äiti. Meillä on suhde todella arkipäiväistynyt ja jäänyt valitettavasti pikkulapsiarjen jalkoihin. Olemmekin nyt aloittaneet pariterapiassa, koska hetken näytti jo siltä, että tämä perhe hajoaa. Haluamme kuitenkin vielä yrittää säilyttää lapsilla ehjän perheen. Meillä terapia on auttanut jo, vaikka muutamia kertoja ollaan vasta käyty juttelemassa. Siinä on se 1,5 tuntia aikaa keksittyä vain parisudejuttuihin, tuollaista aikaa tuskin kotona löytyisi pyykkäyksen, ruuanlaitoin, siivoamisen ja lastenhoidon ohella.



Oletko puhunut tästä miehellesi? Se on ensimäinen oleelllinen seikka, jos haluat että yritätte muuttaa tilannetta. Lähtekää kahdestaan matkalle jonnekin, paikkaan jossa ei ole kavereita, telkkaria ym häiriötekijöitä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä kaksi