Epävakaa mies, onko väärin että asetan säännöt miten siedän minua kohdeltavan?

Miksi musta kuulostaa siltä, että ap:llakin olisi diagnoosi, jos sellaisen osaisi hakea? En pysty uskomaan, että hyvän lapsuuden elänyt ihminen pystyisi elämään epävakaan miehen kanssa. Tässä voi olla niin, että ap on sairaampi kuin miehensä, ja vain alistaa miestään. Ja mies reagoi omalla tavallaan. Oletko ap narsisti? Ajattelin vain tuosta että "sinulla ei ole mitään hätää, olet vahvempi kuin miehesi". Persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei ole kukaan normi-ihminen vahvempi, ainoastaan narsisti.

Miksi musta kuulostaa siltä, että ap:llakin olisi diagnoosi, jos sellaisen osaisi hakea? En pysty uskomaan, että hyvän lapsuuden elänyt ihminen pystyisi elämään epävakaan miehen kanssa. Tässä voi olla niin, että ap on sairaampi kuin miehensä, ja vain alistaa miestään. Ja mies reagoi omalla tavallaan. Oletko ap narsisti? Ajattelin vain tuosta että "sinulla ei ole mitään hätää, olet vahvempi kuin miehesi". Persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei ole kukaan normi-ihminen vahvempi, ainoastaan narsisti.

Hyvän lapsuuden elänyt, tasapainoinen ihminen jos kuka pystyy elämään epävakaan kanssa. Ja tuo lauseesi "Persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei ole kukaan normi-ihminen vahvempi, ainoastaan narsisti. " Huh mitä hölynpölyä. Persoonallisuushäiriöinen ei ole todellakaan vahva ihminen, kuten myös narsisti. Pyytäisin hieman perehtymään asioihin ennen kuin alat niitä missään huutelemaan.

Mieliala voi olla mitä vaan... Ja koskaan ei voi tietää etukäteen että tuleeko tästä huono vaiko hyvä päivä ja kuinka pitkään se hyvätuuli taas säilyykään?! Välillä ollaan niin ihania ja sitten taas jotain muuta. Mä sanoisin että tällainen mies on erittäin vaikea ihminen, persoona. Sitä joko kestää tai sitten ei. Mulla ei enää hermot kestä. Oikeasti, ihminen voi olla ihan ns. normaalikin!

Niinpä, arvaa olenko haaveillut normaalista, tasapainoisesta miehestä? Mutta itse olen soppani keittänyt. Olen sentään nyt pystynyt asettamaan rajat, mitä siedän, mitä en, ja niissä pysyn. Jos mies ei pysy, saa jäädä yksin.

Et ollut rauhallinen.Yritit tuhoa ystävyyttämme. Tottakai miehesi inhoa sinua.

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii.



veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi.



kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

Miksi musta kuulostaa siltä, että ap:llakin olisi diagnoosi, jos sellaisen osaisi hakea? En pysty uskomaan, että hyvän lapsuuden elänyt ihminen pystyisi elämään epävakaan miehen kanssa. Tässä voi olla niin, että ap on sairaampi kuin miehensä, ja vain alistaa miestään. Ja mies reagoi omalla tavallaan. Oletko ap narsisti? Ajattelin vain tuosta että "sinulla ei ole mitään hätää, olet vahvempi kuin miehesi". Persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei ole kukaan normi-ihminen vahvempi, ainoastaan narsisti.

niin se olet kyllä sinä. Voi jessus mitä kakkaa näppikseltäsi suollat. Ap sen sijaan vaikuttaa erittäin fiksulta naiselta. Ja ap, juuri näin, älä katsele tuota puberteettiin juuttunutta kollia liian kauan, rajat on hyvä olla.

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii. veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi. kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

No rajat laitan kyllä. Joskus aiemmin mies helposti esim. oletti että hän kevyttä työtä tekevänä voi töiden jälkeen vain lököillä sohvalla ja vaatia ruoka pöytään, siistiä kotia ja illalla kiihkeää seksipetoa vuoteeseensa, tekemättä mitään itse. Joskus taas saattoi viettää kaikki illat omissa menoissaan, tekemättä tosiaan kotona yhtään mitään, ja huomautella jos olen siivonnut huonosti tai kastikkeessa on liian vähän suolaa. Ja tiuskia. Ja minulla on erittäin raskas vuorotyö. Eli siis vastunjako ei toiminut ollenkaan, ja hänen nalkutuksensa lisäksi. Kyllä todellakin voin vaatia tasaisempaa vastuunjakoa ja muutakin kuin ainaista nalkutusta ja tiuskimista. Sinä taisat itse olla miehesi kynnysmatto?

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii. veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi. kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

No rajat laitan kyllä. Joskus aiemmin mies helposti esim. oletti että hän kevyttä työtä tekevänä voi töiden jälkeen vain lököillä sohvalla ja vaatia ruoka pöytään, siistiä kotia ja illalla kiihkeää seksipetoa vuoteeseensa, tekemättä mitään itse. Joskus taas saattoi viettää kaikki illat omissa menoissaan, tekemättä tosiaan kotona yhtään mitään, ja huomautella jos olen siivonnut huonosti tai kastikkeessa on liian vähän suolaa. Ja tiuskia. Ja minulla on erittäin raskas vuorotyö. Eli siis vastunjako ei toiminut ollenkaan, ja hänen nalkutuksensa lisäksi. Kyllä todellakin voin vaatia tasaisempaa vastuunjakoa ja muutakin kuin ainaista nalkutusta ja tiuskimista. Sinä taisat itse olla miehesi kynnysmatto?

Ja jos toinen haluaa elää vapaata sinkkuelämää ottamatta mitään vastuuta kodista ja perheestä, ja vaatii vain täyshoitoa ja lisäksi on tiuskiva, pahantuulinen ja arvaamaton, niin minusta eromahdollisuuden esille ottaminen ei toiselta ole vain mitään "erolla uhkailua, että toinen alkaisi käyttäytyä haluamallani tavalla" vaan ihan tervettä oman puolensa pitämistä. Minulle riittää vain yksi lapsi, en tarvitse miehekseni mitään laiskaa ja itsekästä myöhäispuberteettista nalkuttajaa.

ap vaikutat täyspäiseltä naiselta. Pitkään olet jaksanut, mutta älä jaksa liian pitkään, sinun ei tarvitse. Tottakai pitää vaatia tasapuolista vastuunjakoa perheessä.

Itse oli työtön, koska oli rikkaat vanhemmat jotka edelleen syytivät pojalleen rahaa. Ja oli jo yli kolmikymppinen!! Oli tosi kärsimätön ja nopeasti hermostuva, mielialat vaihtelivat ja usein lasten kanssa jouduimme olemaan varpaillamme kun ei tiennyt millä tuulella isi on. Vaati että minun pitää hoitaa koti ja lapset, itse istui koneella, löhösi sohvalla ja valitti jos olin siivonnut hänen mielestään huonosti, tai ruoka oli vääränlaista. Vuosia kestin , kunnes luovutin. Nyt olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii.

veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi.

kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

Olen kuullut juuri tuollaista tekstiä persoonallisuushäiriöisen ihmisen suusta, kuin mitä ap kirjoittaa. Tuo erolla uhkaaminen on oiva keino pitää puoliso nöyränä, ja näyttää tälle oma paikkansa. Persoonallisuushäiriöinen ei todellakaan jää häviölle, vaan se on se normaali ihminen joka voi huonosti. Se, että ap:n on todella helppo erota, jos mies ei jaksa miellyttää kertoo juuri siitä, että ap:lla ei ole tunteita miestään kohtaan, vaan voi laittaa tämän pihalle ihan ilman suremista. Hups hei vaan. Mies kiukutteli, ja sai hankkia uuden kodin. Vain kylmä, empatiakyvytön ihminen pystyy tähän. Et tunne rakkautta miestäsi kohtaan, ap.

Itse oli työtön, koska oli rikkaat vanhemmat jotka edelleen syytivät pojalleen rahaa. Ja oli jo yli kolmikymppinen!! Oli tosi kärsimätön ja nopeasti hermostuva, mielialat vaihtelivat ja usein lasten kanssa jouduimme olemaan varpaillamme kun ei tiennyt millä tuulella isi on. Vaati että minun pitää hoitaa koti ja lapset, itse istui koneella, löhösi sohvalla ja valitti jos olin siivonnut hänen mielestään huonosti, tai ruoka oli vääränlaista. Vuosia kestin , kunnes luovutin. Nyt olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa.

Kuulostaa hyvinkin tutulta, tosin perhe ei minun miehelläni ole rikas, eikä ole antanut rahaa. Mutta muuten tuttua.

Miksi musta kuulostaa siltä, että ap:llakin olisi diagnoosi, jos sellaisen osaisi hakea? En pysty uskomaan, että hyvän lapsuuden elänyt ihminen pystyisi elämään epävakaan miehen kanssa. Tässä voi olla niin, että ap on sairaampi kuin miehensä, ja vain alistaa miestään. Ja mies reagoi omalla tavallaan. Oletko ap narsisti? Ajattelin vain tuosta että "sinulla ei ole mitään hätää, olet vahvempi kuin miehesi". Persoonallisuushäiriöistä ihmistä ei ole kukaan normi-ihminen vahvempi, ainoastaan narsisti.

niin se olet kyllä sinä. Voi jessus mitä kakkaa näppikseltäsi suollat. Ap sen sijaan vaikuttaa erittäin fiksulta naiselta. Ja ap, juuri näin, älä katsele tuota puberteettiin juuttunutta kollia liian kauan, rajat on hyvä olla.

Persoonallisuushäiriöinen on vakuuttava, hurmaava, taitava keskustelija ja osaa pitää puolensa. Psykologit uskovat heitä, ja diagnosoivat sairaiksi heidän uhrinsa. 90% ihmisistä menee tähän lankaan. Minä kuulun siihen loppuosaan, joka saattaa nähdä tällaisen käytöksen läpi.

En nyt sano että olen erehtymätön, mutta olen kuullut tällaista keskustelua monen monituista kertaa. Ei tämä ole ensimmäinen... ei minulla tarvitse olla mitään sairautta, jos minulla on kokemusta tällaisesta :)

ollut samanlaista jo suhteen alusta asti?

Häh? Mistä puhut?!

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii. veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi. kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

Olen kuullut juuri tuollaista tekstiä persoonallisuushäiriöisen ihmisen suusta, kuin mitä ap kirjoittaa. Tuo erolla uhkaaminen on oiva keino pitää puoliso nöyränä, ja näyttää tälle oma paikkansa. Persoonallisuushäiriöinen ei todellakaan jää häviölle, vaan se on se normaali ihminen joka voi huonosti. Se, että ap:n on todella helppo erota, jos mies ei jaksa miellyttää kertoo juuri siitä, että ap:lla ei ole tunteita miestään kohtaan, vaan voi laittaa tämän pihalle ihan ilman suremista. Hups hei vaan. Mies kiukutteli, ja sai hankkia uuden kodin. Vain kylmä, empatiakyvytön ihminen pystyy tähän. Et tunne rakkautta miestäsi kohtaan, ap.

Ai nyt tässä tehdään minusta sitä persoonallisuushäiriöistä. Niin tyypillistä palstaa. :-D

Onko sekin Ok, että mies kerran raivostui kun olin 40 asteen kuumeessa, enkä suostunut seksiin, koska en vain millään jaksanut, eikä tehnyt mieli? Hän uhkasi lähteä vieraisiin, sitten hajotti juomalasin heittämällä sen seinään.Seuraavana päivänä toi kukkia. Voisin kirjoittaa aika monta vastaavanlaista esimerkkiä. Suuttuu myös joskus jos pyydän rahaa esim. ruokakauppaan. (minä maksan pääasiassa kaiken, omat rahansa hän mieluiten laittaa itseensä)Mies on usein itsekäs, ei käyttäydy rakastavan miehen tavoin, vaan pistää itsensä etusijalle. Jos katsoo telkkaria, on kaikkien oltava aina hiljaa, tai hän raivostuu.Jos ostan lapsellemme 10 e lelun tai itselleni jonkun halvan vaatteen, hän hermostuu. Mutta itselleen voi ostaa vaikka kesämökin tai moottoripyörän kertomatta etukäteen minulle, tai kysymättä mielipidettä. Kerran laittoi lomamatkaamme tarkoitetut rahat ostamalla uusia työkaluja ja laitteita, joilla ei ole ollut käyttöä vieläkään. Ja raivostui kun sanoin että olin pettynyt,koska olisin halunnut lähteä yhdessä sinne lomamatkalle. Hän siis voi raivostua ihan mistä vaan ja milloin vaan.

Huvittaa kun minusta nyt on tehty täällä alistajaa ja syntipukkia. :-D

Nuo esimerkit joista kerroin, on tapahtunut paljon aiemmin, nykyään on jo hieman helpompaa onneksi.

Vain epävakaan kanssa elävä tietää miten ihana ja hirveä suhde on. Rauhallisuus on valttia. Itse en ihan heti menisi parisuhdeterapiaan vaan ensin olisi epävakaan saatava tukea ja apua ammttilaiselta johon sitten kun sen aika on lisätään ns yhteisiä keskusteluhetkiä läheisten kanssa. Oma mies aloittanut terapiat ja välillä pelkään kovasti että käy kimppuuni. jos väkivalta alkaa tai sanallinen nimittely niin lähden vaikka rakastan, se on ehtoni mitään muuta en sitten olekaan asettanut ehdoksi muuta kuin että päivä kerrallaan yhdessä. Vaikeinta itselle on ne yht äkkiset huutoraivarit tai epävakaan oman teon kääntäminen minun syyksi. Itse olen temperamenttinen ja vahva mutta rauhallinen kun näen toisen tuskan, meillä ei syyllistetä sairasta ihmistä Vaikka teot ovat olleet vaikeita, petosta, valehtelua jne kaikesta on yli päästy kun vaan sovitaan rauhallinen hetki ja jutellaan asiat rauhassa läpi. Miestäni en vaihda hän on ainutlaatuinen. Toivon jaksamista ja voimaa vaatia  läheisiänne hoitoon- ketään ei voi pakottaa mutta jos rakastaa se on tehtävä jos toinen siitä syystä lähtee menemään - palaa hän kun on rauhoittunut.  Rakkautta ei ole painaa päätä pensaaseen . aloittajalle voimia olet oikealla tiellä, mutta hae itselle apua ryhmästä tai psykologilta se antaa lisävoimia joita tarvitsette yhteisellä tiellänne. Ps epävakaa on vakuuttava keskustelija, mahdoton epeli jonka kärryillä vaikea pysyä ja jonka sanomisia ja tekoja  joutuu pohtimaan monelta kantilta eli parin täytyy olla kinnostunut psykologiasta ja pitää erottaa se mikä on todellista ja mikä ei ja itseään ei saa syyttää. Ja mustis ei saa olla vaikka vaikeaa se on.

ollut samanlaista jo suhteen alusta asti?

Ei ihan, ns. alkuhuuman ajan oli erilainen.

ollut samanlaista suhteen alusta asti?

se, että laitat rajat on ihan eri asia kuin se, että uhkaat erolla, jos mies ei ole ja käyttäydy sillä tavoin kun sinulle sopii. veikkaisimpa että ongelma on syvemmällä kuin siinä, että näet miehesi vain "viallisena" eli tuskin teidän parisuhde on kovinkaan terve/avoin, jos toinen voi muka esittää kivaa pari kuukautta ja sitten muuttuu hirviöksi. kannattaa harkita tosissaan sitä parisuhdeterapiaan menoa, siinä voisi avautua sinunkin silmät myös sen suhteen, että parisuhteessa on kaksi, eikä ainoastaan miehesi ole syyllinen.

Olen kuullut juuri tuollaista tekstiä persoonallisuushäiriöisen ihmisen suusta, kuin mitä ap kirjoittaa. Tuo erolla uhkaaminen on oiva keino pitää puoliso nöyränä, ja näyttää tälle oma paikkansa. Persoonallisuushäiriöinen ei todellakaan jää häviölle, vaan se on se normaali ihminen joka voi huonosti. Se, että ap:n on todella helppo erota, jos mies ei jaksa miellyttää kertoo juuri siitä, että ap:lla ei ole tunteita miestään kohtaan, vaan voi laittaa tämän pihalle ihan ilman suremista. Hups hei vaan. Mies kiukutteli, ja sai hankkia uuden kodin. Vain kylmä, empatiakyvytön ihminen pystyy tähän. Et tunne rakkautta miestäsi kohtaan, ap.

Ai nyt tässä tehdään minusta sitä persoonallisuushäiriöistä. Niin tyypillistä palstaa. :-D Onko sekin Ok, että mies kerran raivostui kun olin 40 asteen kuumeessa, enkä suostunut seksiin, koska en vain millään jaksanut, eikä tehnyt mieli? Hän uhkasi lähteä vieraisiin, sitten hajotti juomalasin heittämällä sen seinään.Seuraavana päivänä toi kukkia. Voisin kirjoittaa aika monta vastaavanlaista esimerkkiä. Suuttuu myös joskus jos pyydän rahaa esim. ruokakauppaan. (minä maksan pääasiassa kaiken, omat rahansa hän mieluiten laittaa itseensä)Mies on usein itsekäs, ei käyttäydy rakastavan miehen tavoin, vaan pistää itsensä etusijalle. Jos katsoo telkkaria, on kaikkien oltava aina hiljaa, tai hän raivostuu.Jos ostan lapsellemme 10 e lelun tai itselleni jonkun halvan vaatteen, hän hermostuu. Mutta itselleen voi ostaa vaikka kesämökin tai moottoripyörän kertomatta etukäteen minulle, tai kysymättä mielipidettä. Kerran laittoi lomamatkaamme tarkoitetut rahat ostamalla uusia työkaluja ja laitteita, joilla ei ole ollut käyttöä vieläkään. Ja raivostui kun sanoin että olin pettynyt,koska olisin halunnut lähteä yhdessä sinne lomamatkalle. Hän siis voi raivostua ihan mistä vaan ja milloin vaan. Huvittaa kun minusta nyt on tehty täällä alistajaa ja syntipukkia. :-D Nuo esimerkit joista kerroin, on tapahtunut paljon aiemmin, nykyään on jo hieman helpompaa onneksi.

Eli siis raivostuu ja on itsekäs vieläkin välillä, mutta hieman on jo alkanut oppia olemaan empaattisempi.