Työkaverin 5v ollut vain muutaman kerran elämässään tekemisissä muiden lasten kanssa

Mentiin tänään työkaverille kylään. Heillä on 5v poika, asuvat pk-seudulla alueella, jossa ei ole pahemmin muita lapsia.

Mumminsa on hoitanut poikaa, joten on välttynyt päiväkotikontakteilta, lapsia ei ole heillä suvussa ja työkaverini kertoikin, että on vähän loppu ja poika aika yksinäinen, kun ei ole koskaan leikkikavereita. Kertoi, että on muutaman kerran leikkinyt puistossa muiden lasten kanssa, mutta todellakin yhden käden sormilla mitattavissa kontaktit muihin lapsiin.

Uskomatonta mutta totta. Ihan terve ja olosuhteisiin nähden normaali poika. Sosiaaliset kyvyt olivat vaan valitettavasti täysi nolla ja lapsi ei osannut leikkiä. Mulla kaksi poikaa, 4- ja 7-vuotiaat ja omat lapseni olivat tosi hämmentyneitä. 5v ei osannut puhua lapsille, oli todella arka, aivan omissa maailmoissaan ja oli kuin olisi ensimmäistä kertaa nähnyt ikäisiään ihmisiä. Siis valehtelematta tunnelma oli sama, kuin jos olisi kävelty alkuasukkaiden keskelle viidakkoon ja olisivat ensi kertaa nähneet valkoisen miehen ja kaikkea siihen liittyvää.

Kohokohta oli ehkä lautapelin peluu, joka keskeytyi kahden minuutin välein, kun työkaverin 5v sai megaluokan raivarit, kun peli ei edennyt hänen mielensä mukaan. Äitinsä selittikin, ettei lapsi ole koskaa hävinnyt ja vanhemmat antavat aina voittaa. "yleensä ei lyö ja potki näin kovaa".



Olen pitänyt työkaveriani vähän erikoisena, mutta ajattelin, että kun nyt lauantaina ei ole muutakaan, niin voisi olla lapsille kiva.



Lähetin mielessäni lapsilleni telepaattisia viestejä ja ilmeisesti isompi kuulikin ne, kun reilun parin tunnin kyläilyn kohdalla sanoi uupuneena, että haluaa lähteä kotiin syömään ja rauhoittumaan.

yllä outo paikka. Eihän enää koskaa mennä sinne?"



Mitähän tuosta lapsesta tulee? Oli jotenkin järkyttävä kokemus nähdä täysin eristetty lapsi. En ymmärrä mikseivät vanhemmat tee enemmän sen eteen, että lapsi saisi ikäistään seuraa. Edesvastuutonta.