Mitä mieltä tällaisesta parisuhteesta, on hyvää ja huonoa

Rakastuin miehessäni siihen, kuinka hyvältä minusta tuntuu hänen kanssaan. Se rakkauden, huolenpidon, välittämisen ja silkan rauhallisuuden tunne on upea, vielä vuosien jälkeenkin. Miehellä on kuulemma samanlainen sielunyhteys minuun. Jotenkin vain se välittämisen tunne on välillämme älyttömän voimakas.



MUTTA. Koska rakastuin miehessäni juuri tähän asiaan, en kiinnittänyt paljonkaan huomiota mihinkään muuhun. Tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka olemme edellä mainitusta syystä tyytyväisiä, niin keskustelu välillämme tökkii aika paljon. Mielipiteemme eroavat täysin toisistaan monessa asiassa, ja mieheni on täysin surkea perustelemaan asioita faktapohjalta (ei ole mikään lukenut ihminen). Ns. fiksu ja analyyttinen keskustelu onkin suhteessamme mahdottomuus.



Olen alkanut pikkuhiljaa taipumaan eron kannalle tästä syystä. Vaikka rakastamme toisiamme, niin keskusteluyhteyden puute on äärimmäisen suuri ongelma. Emme ole samoista asioista kiinnostuneita, ja siinä missä minä olen analyyttinen, pohdiskeleva ja kaikki mahdolliset tekijät huomioon ottava keskustelija, hän on tunteisiinsa ja omiin (usein vääriin ja vahvistamattomiin) mielikuviinsa nojaava väittelijä. On se vähän kurjaa seurassakin, kun miehen argumentit saa kaadettua kumoon usein yhdellä lauseella.



Eroaisitteko tällaisesta syystä?