Lue keskustelun säännöt.
Ihana anoppi, kamala äiti, neuvoja mitä tehdä???
19.11.2012 |
Otsikko kertoikin jo ongelmani eli minulla on aivan ihana anoppi, mutta äitini sen sijaan on aivan kamala. Lasten takia en haluaisi esim. katkaista välejä äitiini, mutta välillä tuntuu, ettei tässä juuri muuta vaihtoehtoa ole.
Meillä on neljä lasta (8kk, 2v, 6v ja 9v) ja tuo äitini kamaluus alkoi, kun hän sai tietää, että aion palata töihin nuorimman vauvan ollessa 3-4kk ja mies jää sitten kotiin. Syy tälle järjestelylle on se, että miehen firma meni konkurssiin ja nyt ei ole näköpiirissä töitä ja itselläni sitten taas on vakituinen työ. Aiemminkin äitini on arvostellut välillä meidän kasvatusmenetelmiä ym, mutta nyt se on alkanut mennä niin pahaksi, että olen henkisesti aivan loppu.
Äitini mielestä olen huono äiti mm. siksi, kun jätin pienen vauvan isänsä hoitoon ja lähdin itse töihin enkä täysimettänyt puolta vuotta jne. Esikoisella on nyt ollut koulussa vaikeuksia ja se johtuu aikaisesta hoitoon laittamisesta ja vika on tietysti minun jne. Siis aivan uskomattomista asioista äitini arvostelee minua/meitä ja olen täysin lopussa.
Tästä on koitettu keskustella, että jos äitini haluaa nähdä lapsenlapsiaan niin arvostelun on loputtava. Jokin aika meneekin hyvin, kunnes taas alkaa sama. Myös kaikista vanhoista asioista äitini jaksaa toistamiseen ne kaivaa esille, mitä olen joskus teininä tehnyt ja se on ollut niin kamalaa...
Anoppini sen sijaan oli ennen lapsia minua kohtaan hiukan varauksellisesti suhtautuva, en tiedä miksi, luulen, etten hänen mielestään olisi sopinut hänen pojalleen, kun hän oli tykästynyt mieheni ex-tyttö/naisystävään. Mutta kun esikoinen syntyi, niin sen jälkeen ollaan tultu anoppini kanssa todella hyvin toimeen ja voisin melkeinpä sanoa, että anoppini on minulle kuin äiti siis sellainen, jollainen toivoisin äitini olevan eikä tuollainen arvostelija mikä oma äitini on.
Yksi ongelma on sekin, että äitini asuu ehkä hiukan liian lähellä meitä ja käy välillä päivittäin kylässä. Tuo olisi siis ihan ok, jos äitini osaisi olla koko ajan arvostelematta, mutta tällä hetkellä se on todella rasittavaa. Olen sanonut äidilleni, että niin kauan kun hän arvostelee ym. niin hän saa käydä meillä korkeintaan kerran viikossa. Tämä ei näytä äidilleni sopivan, koska hän on meillä paljon useammin tai tulisi, mutta nyt on käännytetty hänet ovelta, jos tulee useammin kun kerran viikossa. En vaan jaksa tätä enää.
Mitä tässä voi enää tehdä, kun puhe ei mene perille, ei vaikka olemme koittaneet selittää, että äitini arvostelut satuttavat. Kestän kyllä kritiikkiä paljonkin, kun se annetaan rakentavasti, mutta äitni arvostelu on kaikkea muuta kun rakentavaa ja osaa aina sanoilla lyödä siihen arimpaan kohtaan.
Itselleni ei ollut mitenkään helppoa lähteä töihin, kun nuorin oli 3,5kk ikäinen, vaikka tiesin mieheni pärjäävän hyvin lasten kanssa kotona. Tuohon päälle sitten äitini arvostelu ja mollaaminen.
Kommentit (10)
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
pusi pusi! Taitaa siellä kouluttamaton kotiäiti yrittää päteä ainoalla asialla millä elämässään voi.
Sääliksi käyt.
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
pusi pusi! Taitaa siellä kouluttamaton kotiäiti yrittää päteä ainoalla asialla millä elämässään voi.
Sääliksi käyt.
Pakko oli vetää rajat johonkin. Tarkoitti käytännössä sitä, että en pidä häneen enää yhteyttä. Välillä yritän, mutta aina teen hänen mielestään jotain väärin, niin annan olla.
Ajattelen niin, että hän jotenkin koittaa ohjata minua 'olemaan parempi', mutta ei osaa ohjausta tuon paremmin tehdä. Eli puutteensa hänelläkin. Nyt en enää provosoidu sanomisista enkä siis vastaa ilkeästi. Hiljenen vain.
Voimia! Ensimmäisellä kerralla kirpaisee eniten. Koitat sitten uudelleen aloittaa yhteydenpidon, mutta jos menee samanlaiseksi, niin hiljenet taas.
kun tapasimme usein tai soittelimme. Alin harventaa tapaamisia enkä enää itse soittanut äidille ja välit paranivat. Nyt, kun äiti on tavallaan vieraampi, hän käyttäytyy mukavammin. Näemme 1-2 viikon välein ja soittelemme n. kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
yleensä ole mitään ansiosidonnaisia, jos ei ole kuulunut ja maksanut työttömyyskassaan. Jops sellaiseen yrittäjiä yleensä edes kuuluu.
Mikähän oli se kirja, jossa oli juuri äitisi kaltaisista naisista? Se kertoi äitisi sukupolven naisista, jotka on kasvatettu liian kilteiksi, joka sitten myöhemmällä iällä johtaa tuollaiseen muihinkohdistuvaan arvosteluun, ja siihen että mikään eikä kukaan ole tarpeeksi hyviä. Olisiko sen kirjan nimi ollut"kiltin tytön syndrooma" joku muu vastaava? Sen kun lukisit niin saisit varmasti hyviä ohjeita kuinka noiden kanssa selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
pusi pusi! Taitaa siellä kouluttamaton kotiäiti yrittää päteä ainoalla asialla millä elämässään voi.
Sääliksi käyt.
Olpa typerä vastaus asialliseen kysymykseen
Tuossa kysymyksessä ei ollut mitään asiallista. Monet kysymys- ja huutomerkit kertovat tuohtumuksesta ja tuomitsemisesta. Samoin lause "taisit haluta vain vauvasta eroon". On törkeää arvioida toisen äitiyttä vain sen perusteella, mikä on perheen työnjako. Vielä törkeämpää on tehdä oletuksia ja väittämiä. MItä sitten jos ap halusi vauvasta eroon (ja näinhän ei ap:n mukaan ollut, jos olisit lukenut ja ymmärtänyt tekstin)? Eiköhän se vain kertoisi ongelmista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jne. Ei asia varmasti parane sillä, että tölväilet täällä ilkeästi nimettömänä.
Kaltaisesi tuomitsijat eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä eikä omiin valintoihinsa. Luulet olevasti mutta sisimmässäsi et ole ja siksi huutelet puskista toisten valinnoista, tuomitset ja arvostelet. Olet vaarallinen kasvattaja omille lapsillesi. Et hyväksy heitä omina itseinään vaan muokkaat heidät itsellesi mieleisiksi ja kasvatat toisia arvostelevia, tuomitsevia ja suvaitsemattomia kakaroita. Häpeä!
voinut olla ansiosidonnaisella ja sinä äitiysvapaalla! Taisit vaan haluta vauvasta eroon!
pusi pusi! Taitaa siellä kouluttamaton kotiäiti yrittää päteä ainoalla asialla millä elämässään voi.
Sääliksi käyt.
Olpa typerä vastaus asialliseen kysymykseen
Tuossa kysymyksessä ei ollut mitään asiallista. Monet kysymys- ja huutomerkit kertovat tuohtumuksesta ja tuomitsemisesta. Samoin lause "taisit haluta vain vauvasta eroon". On törkeää arvioida toisen äitiyttä vain sen perusteella, mikä on perheen työnjako. Vielä törkeämpää on tehdä oletuksia ja väittämiä. MItä sitten jos ap halusi vauvasta eroon (ja näinhän ei ap:n mukaan ollut, jos olisit lukenut ja ymmärtänyt tekstin)? Eiköhän se vain kertoisi ongelmista, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta jne. Ei asia varmasti parane sillä, että tölväilet täällä ilkeästi nimettömänä.
Kaltaisesi tuomitsijat eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä eikä omiin valintoihinsa. Luulet olevasti mutta sisimmässäsi et ole ja siksi huutelet puskista toisten valinnoista, tuomitset ja arvostelet. Olet vaarallinen kasvattaja omille lapsillesi. Et hyväksy heitä omina itseinään vaan muokkaat heidät itsellesi mieleisiksi ja kasvatat toisia arvostelevia, tuomitsevia ja suvaitsemattomia kakaroita. Häpeä!
Kyllä tuo arvostelusi oli niin ala-arvoista, joten häpeähän vielä lisää.
Ap:lle ja perheelle jaksamista, muuta en ikävä kyllä osaa sanoa.
mun vanhemmat on aina pelkästään haukkuneet ja arvostelleet, lapsenakaan ei mitään kaunista sanottu koskaan. ei kehua, kannustusta tai kiitosta, aina vain haukkumista ja sättimistä. Jos tein jotain hienoa (voitin vaikka hiihtokilpailut, sain stipendin tms) niin siitäkään ei kehuttu vaan keksittiin jotain haukkumista siitäkin (ei tuo nyt vielä mitään ole, olisit hiihtänyt vielä vähän paremmin tms).
Aikuisiällä arvostelu kiihtyi vaan, haukuttiin opinnot, haukuttiin puoliso, haukuttiin ja arvosteltiin asunto, työpaikka, hankinnat, lomamatkat.... siis kaikki. Eihän tuota kestä kukaan. Kerran jo tiuskaisin että jos eivät osaa sanoa mitään kaunista koskaan niin olkaa sitten hiljaa. Sekin johti haukkumiseen - heidän vakiovirtensä on miten olen "kiittämätön paska lapsi, joka on saanut kaiken eikä ymmärrä olla kiitollinen".
Viimein jouduin terapiaan vanhempieni takia, lähinnä lapsuuden rakkaudettomuuden ja vanhempieni piittaamattomuuden, ja vasta sieltä sain voimaa laittaa välit katkolle. Tämä nimittäin tapahtui luontevasti silloin kun haukkuminen ja arvostelu siirtyi myös lapsenlapsiin. Silloin riitti, ja ilmoitin että ottakaa yhteyttä kun opitte käyttäytymään ja keksimään jotain kauniimpaa sanottavaa.
Eivät ole ottaneet yhteyttä nyt kuuteen vuoteen. Vetivät herneen nenään ja haukkuvat nyt muille sukulaisille tuota samaa virttä (paska kiittämätön tytär jne). Mutta minulla on koittanut RAUHA ja ONNI ja AUTUUS. Suosittelen.!!