Huomasin juuri, että elämäänsä tyytyväisimmät ystäväni tai sukulaiseni

Olen myös huomannut, että varsinkin sellaiset henkilöt, jotka sanan 'terapia' kuultuaan julistavat suureen ääneen: "MINÄ en ainakaan tarvitse mitään terapiaa!!" olisivat eniten sen tarpeessa.



Käyn itse kolmatta vuotta kognitiivisessa psykoterapiassa. Alkuperäiset ongelmat ovat jo käsitelty ja olen niiltä kohdin eheytynyt ja parantunut.



Elän täyttä elämää, minulla on ystäviä, käyn täysipainoisesti töissä enkä käytä yhtäkään mielialalääkettä. Haluan silti jatkaa, sillä terapia antaa niin paljon perspektiivia ja uusia näkökulmia ihan jokapäiväiseen arkeen.



Suosittelen ihan jokaiselle! :)

enkä kyllä oo yhtään tyytyväinen elämääni... oon kuitenkin tosi onnekas koska mulla on tosi hyvä psykologi... mua nuorempi mies... tosi fiksu ja antaa mullekin haastetta....



ehkä joskus se saa mut ymmärtään että mä voin olla tyytyväinen elämääni...

Ei se terapia mikään autuaaksi tekevä juttu kaikille ole. Itselleni kuitenkin tajunnan räjäyttävä prosessi. Tosin tajusin sen vasta vuosia myöhemmin kun katsoin taakse päin mitä olin saanut aikaan.

Opin vihdoin tykkäämään itsestäni ja hyväksymään oman persoonani!

Erittäin vaikea ja piiiiiiiiitkä prosessi, mutta en vaihtaisi mihinkään. On uskomatonta, miten elämänlaatuni on parantunut, kun ei tarvitse käyttää 90% aivokapasiteetista jatkuvaan murehtimiseen ja itsensä haukkumiseen.



Mutta tosiaan vaati motivaatiota ja järjettömän määrän työtä.