Vitsit, kun on ihana katsoa kahden kisupennun leikkimistä vaikka

niiden elämän alkutaival ei ollutkaan kovin kiva.



Pari viikkoa sitten meille tuli nipin napin kahdeksanviikkoiset siskokset.



Olivat tuolloin huonosti hoidettuja. Kummallakin oli loisia sekä omalta emolta tarttunut korvapunkki. Ilmeisesti ruokaakin oli saatu aika vähän. Emo oli kuulemma vieroittanut pennut jo mutta omistaja ei ollut antanut tarpeeksi ruokaa, koska piti sitä silti emon vastuulla.



Meidän piti hakea vain yksi luovutusikäinen (piti olla 12 viikkoinen) pentu mutta matkaan lähti jäljelle jäänyt sisko myös koska kotia ei ollut vielä löytynyt ja omistaja tuumi, että täytyy varmaan vetää niskat nurin.



Olihan se järkytys aika suuri kun tajuttiin, ettei pennut todellakaan olleet luovutusikäisiä eivätkä terveitäkään. Otettiin siis molemmat pennut ja tein vielä eläinsuojeluilmoituksen. Emoa ei leikattu eikä korvapunkkeja hoidettu koska on kuulemma liian hankalaa.



Me saimme päivystävälle eläinlääkärille heti ajan, joka antoi lääkkeet korvapunkkeihin sekä loisiin.



Nyt pennut on ovat virkeitä ja voivat selvästi jo paremmin hoitojen ja paremman ruuan ansiosta. Tuolla ne nyt telmivät ja "kiusaavat" yhdessä tuumin meidän kollipoikaa ( reilu 1v. kissa) =) Nooh, näyttää poikakin siltä, ettei lainkaan laita pahakseen leikkikavereita, iltaisin on aina nuollut kumpaakin ja käpertynyt sitten viereen nukkumaan.



Eipä tässä nyt oikein mitään pointtia ollut. Kunhan halusin kertoa, kuinka välinpitämättömiä ihmiset voivatkaan olla eläinten suhteen. Ja tietysti sanoa, kuinka ihanaa on katsoa noita kahta selvästi piristyneinä =)