Miten kysyä vaimolta että haluaako hän vielä joskus olla muutakin kuin kavereita, kämppiksiä?

Niin, alkaa vetää vakavaksi tilanne kun on ajautunut parisuhteesta ihmissuhteeseen joka on lähinnä samassa taloudessa asumista. Tässä on nyt itse totutellut 9 vuotta suurinpiirtein tukahduttamaan halujaan ettei olisi rasittava puoliso toiselle.

Järjestin työkuviot niin että olen enemmän viikonloppuja kotona ja paljon iltaisinkin. Pieniä suhteen piristeitä on ajanmyötä hankittu piristeeksi, mutta lopulta ne on vaan lyhytaikainen ilo.



Kokemuksesta tiedän että kun suhde on kunnossa niin se ei ole ajasta, paikasta tai kellonajasta kiinni kun kipinä syttyy. Miten siis arvoisat naiset suosittelette että tätä asiaa voisi alkaa hoitamaan? Velvoittaminen toimi joskus mutta seksi oli huonoa ja päättyi tiuskimiseen. Pariterapian ehdottaminen oli verinen loukkaus. Kukkien ostaminenkin sai puolustuskannalle ja vahvaan palautteeseen. Kahdenkeskinen aika toimii joskus pienen reissun muodossa, mutta on tietenkin järjestelyiden kautta kovin harvoin. Se arkinen välittömyys ja nautinnollisuus olisi hyvä löytää jostain.



Tuntuu ettei siis sitä pysty nyt "ostamaan" millään yksittäisillä tempuilla. Ilmapiiri on hyvä ja positiivinen silloin kun ei intiimiä kanssakäymistä mainita missään muodossa. Vikaa minussakin on varmasti monella tavalla mutta en ole luovuttamassa. Olemme varmasti valmiita hyväksymään toisemme sellaisina kun olemme, mutta haluaisin että elämässä olisi myös niitä intiimejä hetkiä arjen keskellä.



Miten siis aloittaa?