Miten vapautua itsesyytösten taakasta?

Niistä vapautuu ihan sillä, että tiedostaa oman ajattelunsa, ja aina kun huomaa että alkaa sellainen tarpeeton ja mitään edistämätön, pelkästään masentava, menneiden epäonnistumisten vatvomismylly, päättäväisesti sanoo omalle sisäiselle puheelleen EI, minä en nyt ala vatvoa tätä, koska asiaa ei voi vatvomalla muuttaa - ja kääntää mielen muihin asioihin.



Itselläni oli keski-iän kriisissä vähän samantapaisia ajatuksia. Uskoin että ammatinvalintani oli täysi virhe, että olen tosi huono työssäni ja että en voi muuta kuin vaihtaa alaa. Kadutti, että valitsinkin opiskelualani vain varman työn ja rahan takia alalta, joka ei itsessään kiinnostanut yhtään. Halusin löytää jonkintapaisen kutsumusalan, jonkin joka kiinnostaa itsessään ja jota ei siis tarvi tehdä pelkästään siksi että vittumaisesta työstä saa sentään ihan hyvän rahakompensaation.



No mun kriisini sitten ratkesi niin että minä sopeutin itseni siihen nykyiseen työhön, en lähtenyt vaihtamaan. Sekin onnistui ihan omissa ajatuksissa, niitä tarkkailemalla ja muuttamalla. Lopetin saman tien haihattelut jostain kutsumuksista ja päätin että jos en vielä olekaan hyvä alallani, niin minusta tulee. Ja niin kävi, ja nyt olen jo kauan ollut ihan tyytyväinen tässä työssä jonka takia olen kerran ollut 32-vuotiaana burnoutlomalla ja jonka luulin olevan minulle mahdotonta.



Mutta joskus tilanne on toki sellainen että on pakko toteuttaa myös se uuden alan opiskelu tietysti. Pääasia on, että katsoo millaisilla ajatuksilla mieltään ruokkii, sillä niistä ajatuksista syntyy toivo ja energisyys tai sitten tympäisy ja lannistuminen. Luin joskus vertauksen että mieli on vähän kuin kukkatarha, joka kaipaa aktiivista hoitoa ja rikkaruohojen kitkemistä, jos ei halua että ne rikkaruohot peittää alleen kaiken sen mikä on hyvää ja kaunista.

vastasit! Yritän nyt todella aktiivisesti torjua nämä mielen synkät vatvomiset. Olen kuitenkin pohjimmiltani aika positiivinen ja yleensä eteenpäin katsova ihminen, mutta nyt on ajatus jäänyt useamman kerran jumittamaan näitä turhia menneitä...sinulta sain loistavaa ajattelemisen aihetta ja sekin jo piristää kuulla miten itse olet vastaavanlaisesta kriisistä noussut, kiitos! ap