Onko joku kakkinut synnyttäessään??Sairaan noloa!

Ei tarvi moista vaivaa nähdä, terveydenhuoltohenkilöstö on jo nähnyt kaikki eritteet,vauva siinä on tärkein.

meillä nimittäin oli kaikki vessat varattuja (ruiske laitettiin ennen kun mentiin synnytyssaliin) ja oli sekunnista kiinni etten paskantanut odotushuoneen lattialle jossa oli muitankin ihmisiä.

yäk

Noloa kyllä, mies jaksanut kuittailla asiasta vielä 10vuodenkin päästä. Sanoi, että meinasi pyörtyä siihen hajuun ja näkyyn kun paskoin synnytyspöydälle, mies sanoi, että kätilönkin ilme oli, että joo... noloa on

Paskan lentäminen ja kusen roiskeet kuuluu asiaan. Deal with it spermaviemäri!

Mies sanoi, että muistaa synnytyksestä parhaiten paskan hajun ja ammollaan olevan peräreijän, on ihmetellyt minulle monesti, että piksi peräreikäni oli ihan avoimena, äärettömän isona reikänä, joka rutisi ja turahteli ja tuli paskat, mut pahinta oli kuulemma se ammollaan oleva preikä

Miksi annatte miestenne katsoa? Minulla mies oli pääni vieressä tsemppaajana eikä pällistelemässä peräreikääni.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:12"]Miksi annatte miestenne katsoa? Minulla mies oli pääni vieressä tsemppaajana eikä pällistelemässä peräreikääni.
[/quote] mies vain katsoi, en antanut lupaa, nyt sitten kuittailee

Voin vaikka vannoa että kaikki synnyttäneet äidit eivät edes tiedä paskoneensa siinä hötäkässä! Kun ei ne kätilöt sitä niin suuresti mainosta ainakaan kaikkialla. Voi olla että kakit mutta voi olla että et kakkinut. Sillä ei ole paskaan vertaa merkitystä lopputulokseen!

:D Eiköhän aika moni ole!

Tavallisen tyhmiä on miehet jotka kuittailevat vaimonsa synnytysjuttuja! Aivan täysin asiatonta. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:20"]Tavallisen tyhmiä on miehet jotka kuittailevat vaimonsa synnytysjuttuja! Aivan täysin asiatonta. 
[/quote]asia tonta tai ei mies kuittailee silti, haukkui jopa kaverilleen, että näytin karsealta hikoilevalta sialta. Haisin ja paskoin kuulemma kauheasti! Kaverilleen kuvaili jopa hajia ja valtavaa peräreikääni, johon olisi mahtunut kuulemma vaikka hksininen, sanoi vielä kverilleen, ettei ymmärrä miksi 2reikä oli äärimmilleen laajentunut, eihän sieltä sen vauvan kuulu tulla!

Varmaan muutakin mietittävää synnytyksessä. Itse en kakannut vaikka suolihuuhtelua ei tehty, mutta jos olisinkin niin voi voi, yleistähän se on. Eikä suolihuuhtelu välttämättä takaa kakkimattomuutta.

Ponnistusvaiheen viimeinen vartti oli niin suurta tuskaa, että tosissani luulin kuolevani siihen paikkaan. Kipu oli jotain niin kamalaa etten osaa sitä edes kuvailla. Onneksi mieli vei mut hetkeksi pois tilanteesta enkä hetkittäin ollut edes henkisesti läsnä koko synnytyssalissa. Ja silloin kun olin, hoin mielessäni mantraa "mä selviän, mä selviän, kohta tän on pakko olla ohi".

Onnellinen on siis se, joka ponnistaessaan ehtii miettimään mahdollista paskantamista. Mun tavoite oli vaan selvitä hengissä ja saada lapsi ulos ilman komplikaatioita.

Mies muistaa erittäin hybin, että paskasin synnytyksessä 7v sitten, sanoi jopa synnytyksessä, ttä paskaamaanko tänne tulitkin, nykyään kertoo samaa kaikille tuttavillemme.

.

Onneksi mun mies on niin hienotunteinen, ettei oo ainakaan mun kuullen kuvaillu kenellekään yksityiskohtaisesti synnytyksen tapahtumia. Ekassa synnytyksessä kätilö laitto kyselemättä vesiperäruiskeen ja se toimi hyvin. Seuraavassa toivoin ja toimi, samoin taisin toivoa kolmannessa ja neljännessä, neljännessä kätilö kyllä ihmetteli, että miten täältä nyt vielä tulee kakkaa, vaikka laitettiin se peräruiskekin. Viidennessä suoli tyhjeni avautumisvaiheessa kotona. Kuudennessa taisin saada peräruiskeen käynnistyksen aikana niin, ettei isompia tullu. Seitsemännen kanssa sain kyllä sen ruiskeen myös, mutta synnytys ei ollu käynnissä, eikä sitten lähteny käyntiin vielä kuuteen tuntiin, ni ehtihän sitä tavaraa, mutta en mä kyllä sitä kakkaa miettiny siinä ku vauva synty. Tunsin kyllä, ku sitä tuli ja kätilö siivoili pois, mutta mä halusin vaan sen vauvan ulos ja syliin :) Mutta kyllähän siis jo vauvan pää painaa suolen tyhjäksi.

Olen naureskellut räkä poskella näille jutuille. Miten ketään oikeasti voi kiinnostaa se, että paskaantaako kesken synnytyksen? Minulla synnytys kesti 30 tuntia, joista 11 olin sairaalassa. Vuorokauden valvottuani supistusten kanssa olin niin väsynyt, että kätilö itse suositteli vakavasti epiduraalia, että saisin nukuttua ja jaksaisin puskea mukulan myöhemmin uloskin. No epiduraali laitettiin ja nukuin ehkä vajaat pari tuntia. Herättyäni uudelleen supistuksiin, pyysin suolihuuhtelua, mutta en pystynyt pidättäämään vettä sisällä, joten huuhtelu epäonnistui.

Pian sen jälkeen supistukset kovenivat reippaasti ja vauvan sydänäänet rupesivat laskemaan hiukan liikaa. Pari tuntia sitä kesti ja ponnistusvaiheessa kätilö jo huusi, että nyt täytyy saada lapsi pois pinteestä vikkelään. Ei siinä kiinnostanut pätkääkään se, että paskoin ponnistaessani, vaikka tajusinkin sen samalla. Onneksi vauva syntyi ja ihan terve poika tuli, paskankin saattelemana.  Kätilö(t) kyllä hoitivat ne ulosteet ihan siististi pois sitä mukaan, kun sitä ulos tuli. Mieheni ei ole siitä koskaan sanonut jälkikäteen, enkä ole varma edes, että huomasiko hän. Oli pääpuolella ja piteli kädestä kiinni. Jälkikäteen kommentoi vain, että se runsas veren haju hieman etoi, mutta ymmärtäähän sen. Ei kyllä hävetä pätkääkään jälkikäteen, vaan synnytyksestä jäi kaikesta huolimatta jopa ihan kaunis muisto. :)

Mun mies kertoi että alussa oli siistiä, mutta sitten vauvan mukana purskahti hirveät veret. En olisi halunnut tietää. :)