Lue keskustelun säännöt.
Niin se aika muuttuu. Ei ole kuin vajaa 20 v., kun omat vanhempani erosivat. Meidan lapsien elama oli suorastaan helvettia sen jalkeen toisten ihmisten silmissa.
15.12.2005 |
Muutuimme hetkessä 2. luokan kansalaisiksi ja pohjasakaksi. Joihinkin perheisiin ei enää saanut mennä kyläänkään, koska kyseiset vanhemmat eivät hyväksyneet eronneen perheen lapsia omien lapsiensa ystäviksi.
Nykyään on ihan eri meininki.
Tuli vaan mieleen tuosta " Lapsilla eri isä" -ketjusta...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oudointa tässä on, että eronneitten lasten kiusaaminen tuntuu olevan/olleen aika paikkakuntakohtaista! Itsekin olen avioeroperheestä (ero vuonna 1977), mutta minua ei KOSKAAN ole sen takia kiusattu, loukattu, alennettu muitten silmissä. Ehkä koska meidän luokassa esim. koulussa melkein puolen lapsista vanhemmat olivat eronneet tai erosivat?
Ex-poikaystävääni kiusattiin ihan fyysiseen pahoinpitelyyn saakka, samoin siskoaan kun heidän vanhempansa erosivat. Ihan käsittämätöntä, eihän se lasten syy ole. Mutta lapset ja nuoret ovat niin hirveän julmia, ja pienellä maalaispaikkakunnalla (Lohja) ei vissiin ollut tarpeeksi muuta puheen- ja kiusaamisen aihetta??
Tuntuu oudolta sanoa näin, mutta ehkä se onneksi että tänä päivänä avioero on niin tavallista, että ainakaan sen takia ei ihmisiä kiusata!!