Kristillisyys vs. viihdemusiikki. Kysymyksiä ja ohjatkaa mut oikealle keskustelupalstalle.
En tiedä, keneltä tätä kysyisin.
Minulla on kristilliset arvot ja niitä toteutan vaihtelevalla menestyksellä kuten jokainen. Minua askarruttaa muutama asia. Ja ymmärrän, että tältä palstalta en vastauksia (välttämättä) saa, mutta toivon jonkun antavan vinkkejä mistä voisin kysellä.
Uskon siihen, että ihminen kyselee Jumalan tahtoa ja haluaa toteuttaa sen. Samalla Jumalalle on ihan sama, onko sulla punaiset vai siniset verhot, sillä ei ole hänelle väliä. Missä menee raja? Mik on Jumalan tonttia ja mikä ihmisen?
Kuuntelin Radio Dein ohjelmaa Taivaan ja maan väliltä ja arvostamani Marja Rantanen (lääkäri ja uskovainen) vastasi vanhemmalle miehelle näin. Mies oli siis synnintuskissaan, koska oli soittanut "tanssimusiikkia" joka oli niin maallista. Rantanen sanoi, että se on maallista ja pitäisi keskittyä siihen hengelliseen. Tästä lähtien olen pohtinut yksin seuraavaa.
Missä se raja nyt sitten menee. Entinen Spice Girl Mel C laulaa "I turn to you like a flower leanes towards the sky, I lean to you 'cos you're the only one". Suosittu poppikappale, mutta muistan kuulleeni, että sanat sopisivat myös Jumalan kaipuuseen. Tai Adelen someone like you. Tiedän kappaleen taustat, eksä löysi uuden vaikka itsellä oli vielä tunteita. Eikö muka Jumalan silmien edessä voi laulaa sydänsuruista, eihän se, että vaikka neitsyenä menisi naimisiin estä ihastumisen ja pettymisen surua ihmisessä.
Kaija Koon kaunis, rietas onnellinen -biisi kertonee siitä, että vihdoinkin uskaltaa elää itseään ajatellen. Laulun nainen ei pelkää olla "huono nainen". Minulle laulu tarkoittaa sitä, että uskaltaa olla oma itsensä. En kannata sitä, että nussitaan joka ukko kokeeksi, vaan sitä, että ei omia virheitä tarvi pelätä. Elämästä saa nauttia! Olen varmaan sitten muiden uskovien kanssa alinta kastia.
Kertokaa, keneltä kysyn näitä asioita. Onko tämä jokin veteen piirretty viiva vai jokaiselle omantunnon kysymys?
Ja vielä, jos joku jaksoi lukea loppuun, kiitos siitä. Ja jos joku oikeasti jaksaa kommentoida jotain jumalaa ei oo olemassa uskotko joulupukkiin, niin anna olla ja hanki elämä. (huomaa edes tahalliset kirjoitusvirheet edellisessä lauseessa, tuollaista paskaa tämä palsta on pullollaan.) Tai ota tämä edes filosofisena pohdiskeluna. Kiitos, jos joku vastaa.
Kommentit (5)
Rukoile! Kysy Jumalalta, mitä Hän sinulta tahtoo. Herra vastaa aina omilleen. Rukoile ja odota!
ellei ole hengellista. Jumala on kaikkialla.
Jumalaa tuskin kiinnostaa kuuntelemasi musiikki tai kuluttamasi viihde, eiköhän se tuomio tule ihan isomman mittakaavan tekojen määrittelemänä.
Musiikin leimaaminen synniksi on juuri sitä lahkolaisten ulkokultaisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Jumalan kunnioituksen tai synnittömän elämisen kanssa.
Miten määrittelet tekojen määrittelemä? Olen hakenut riittämättömyyteni lohtua siitä, että teoilla ei pääse kukaan taivaaseen. Olen uskossa riittämätön ja tiedostan sen. Eikö juuri tekeminen tai tekemättä jättäminen ole sellaista lakihenkisyyttä, josta Jeesus varoitti? inulle tuli tunne, että kommenttisi oli ristiriitainen. Ymmärsinkö jotain väärin, vai avaisitko ajatusmaailmaasi enemmänkin.
Viihdemusiikin kuunteleminen on minusta aika neutraali teko, en tieda, miksi se joillekin on suuri synti.
Vaikka ihminen onkin uskossa riittamaton, niin pitaisi kuitenkin pyrkia siihen, etta usko nakyy myos teoissa. Sitten juuri tullaan tahan, etta on vaikea tietaa toisinaan, mika teko on hyva ja mika paha.
Onko muuten uskovaisille joku oma erillinen keskustelupalsta olemassa, tietaako joku?
Jumalaa tuskin kiinnostaa kuuntelemasi musiikki tai kuluttamasi viihde, eiköhän se tuomio tule ihan isomman mittakaavan tekojen määrittelemänä.
Musiikin leimaaminen synniksi on juuri sitä lahkolaisten ulkokultaisuutta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean Jumalan kunnioituksen tai synnittömän elämisen kanssa.