kirjoita tänne mitä haluat

Odotan vaan että kello olis 11.

VALAS VAI MERENNEITO?



Äskettäin Ranskassa, suuren kaupungin erään kuntosalin ikkunaan ilmestyi juliste. Siinä oli kuva nuoresta, hoikasta ja ruskettuneesta naisesta ja teksti, joka kuului: "Haluatko sinä olla tänä kesänä valas vai merenneito?!"



Keski-ikäinen nainen, jonka fyysinen olemus ei ollut samankaltainen kuin kuvan naisella, vastasi julkisesti kysymykseen joka julisteessa esitettiin.



Niille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa:



Valaita ympäröi aina parvi ystäviä (delfiinejä, merileijonia ja uteliaita ihmisiä). Niillä on aktiivinen seksielämä, ne tulevat raskaaksi ja synnyttävät hurmaavia vauva-valaita. Ne viettävät ihanaa elämää delfiinien kanssa ja ahtavat itseensä katkarapuja. Ne leikkivät ja uivat meressä ja näkevät upeita paikkoja, kuten Patagonian, Beringinsalmen ja Polynesian koralliriutat.

Valaat laulavat kauniisti ja ovat jopa levyttäneet laulujaan. Ne ovat upeita otuksia eikä niillä ihmisen lisäksi ole lainkaan luontaisia vihollisia. Niistä pitävät lähes kaikki ympäri maailman ja ne ovat rakastettuja, suojeltuja ja ihailtuja.



Merenneitoja ei ole olemassa. Jos niitä olisi, ne jonottaisivat psykoanalyysiin jossa pyrittäisiin helpottamaan niiden identiteettikriisiä ja selvittämään sitä ovatko ne ihmisiä vai kaloja. Niillä ei ole seksielämää koska ne tappavat miehet jotka menevät niiden lähelle. Kuinka ihmeessä ne voisivat edes harrastaa seksiä? Ne eivät voi saada lapsia ja kuka edes tahtoisi mennä lähelle tyttöä, joka haisee kuin kalatori?



Valinta on minulle itsestäänselvyys.

Minä tahdon olla valas.



P.S. Elämme aikakautta, jolloin media laittaa päähämme ajatuksia siitä, että vain hyvin hoikat ihmiset ovat kauniita. Minä mieluummin syön jätskiä lasteni kanssa, hyvän aterian miehen kanssa joka saa minut värisemään tai palan suklaata ystävieni seuraksi. Ajan mittaan painomme lisääntyy koska sisäistämme niin paljon tietoa ja viisautta. Kun se ei enää mahdu päähämme, se levittäytyy muualle kehoomme. Joten: me emme ole painavia, vaan suurenmoisen sivistyneitä, koulutettuja ja onnellisia. Alkaen tästä päivästä, aina kun katson peilistä takapuoltani, ajattelen: "Herran pieksut, katsokaa kuinka fiksu minä olen!"

lomalta palatessani työkaverit toivottivat kehuilla tervetulleiksi. Mukavalta tuntuu vieläkin. :)

olen kotiäiti. Asutaan paikkakunnalla, jolta en saa oman alan töitä. En halua tehdä ihan mitä tahansa työtä. Miehelle on ok, että olen kotona, mutta tajuan kyllä etten näin monen kotonaolovuoden jälkeen saisi yhtään mitään työtä, vaikka hakisinkin. Kaduttaa nyt, että valittiin näin. Toisaalta en kadu, ettei lapset oo olleet kauheissa tautikierteissä päiväkodissa ja on ollut oikeasti aikaa heille, mutta ärsyttää kun tää kaikki on tehty mun kustannuksella. Miehellä on hyvä vakityö, meillä on koti ja kesämökki. Eihän siinä oo mitään järkeä, että meidän koko perheen elämä mullistuu, jos me mun työn perässä johonkin ihan muualle lähdettäis. Meillä on rahallisesti asiat hyvin, ja muutenkin, mutta ulkopuolinen paine mennä töihin on iso. Mua ärsyttää, että mua ärsyttää muiden mielipiteet. Tämä oli asiani. En palaa tälle palstalle, joten turha nyt kenenkään tulla kirjoittamaan sitä sontaa, että tekevälle työtä löytyy.

kumma

ap

Olen taas niiiiiiiin kypsä ns. ystävien ITSEKKYYTEEN, voi jumalauta! Kun apua kaipaa niin toinen alkaa perua lupaustaan vetoamalla johonkin, joka ei ole ongelma, jos oikeasti haluaa auttaa. Toinen sanoo auttavansa mielellään, mutta sitten ajankohta pitäisi olla kyllä harrastuksen jälkeen. Harrastuksen jälkeen vaikka jätkä on työtön, sillä on aikaa käydä salilla joka vitun päivä saatana. MIKSI, VOI MIKSI MINULLA ON NÄIN PASKOJA YSTÄVIÄ?!



Tai ehkä kysymys pitäisi kääntää: miksi olen niin kiltti ja joustava. Jos minun apuani tarvitaan, annan sitä avuntarvitsijan ehdoilla. Jos minulla on ollut jotain suunnitelmaa ko. ajankohdaksi, PERUN sen, koska ystäviä on tarkoitus auttaa eikä tulisi mieleenkään sanoa, että "voin kyllä auttaa, mutta ensin haluan hoitaa vähäpätöiset asiani, jotka voin hoitaa ihan milloin tahansa, mutta haluan hoitaa ne juuri silloin, kun Sinä tarvitset apua. Bummer!". OLEN MINÄ LIIAN KILTTI? OLENKO EPÄNORMAALI, KOSKA PISTÄN YSTÄVÄNI AVUNTARPEEN ITSENI EDELLE? Tekis mieli haistattaa molemmille paskat, mutta eihän se oikein käy, koska ovat ainoat ystäväni ja apua oikeasti tarvitsen. Kannattais hankkia parempia ystäviä, joihin voi luottaa. Mistä niitä saa?

kun ittelläni ei oikein oo ystäviä

No mutta, miksei sinulla ole ystäviä, oletko tosissas? Se on surullista. Surullista on sekin, jos ystäviin ei voi luottaa (mitä niillä sitten tekee)

kun olen niin ujo

ap

olen alkanut ejakuloimaan!? mitä tää tarkoittaa?? vaikka on se kyllä niin ihanaa,että olen koukussa jo.

ejakuloit



ap

Pudotan painoa ja lopetan tupakoinnin! Jumalauta mä pystyn siihen!

ap

Ihmisten itsekkyys ja typeryys tyrmistyttää mua. Meinasin tehdä eräälle ihmiselle palveluksen, mutta kävi ilmi, että se olisi vain hyväksikäyttänyt mua. Tunnen oloni aika arvottomaksi tällä hetkellä.

Minulla on kaikki todella hyvin. Rakastava aviomies, koti, ihana työ ja kolme mahtavaa tervettä lasta. Olen elänyt jo pari vuotta salasuhteessa nuoruuden rakastettuni kanssa enkä enää pysty elämään ilman häntä. Häpeän itseäni, mutta rakastan tätä miestä niin paljon.

mä itken



mä hymyilen



mun sydämmen pieni palanen on murtunut kuin hapankorppu pöydälle, mä lakasen ne murut lattialle ja imuroin ne imuriin



mun sydän on pimeässä yössä, vain kaukana loistaa tähdet, mutta mä en yletä niihin.



joku niistä tähdistä lentää ja näyttää tulevan mua kohden, mutta sitten se häviää



mä toivon siltä



mä toivon siltä että se tippuis mun lähelle

mutta se katos jo



vain kylmä tuuli kietoo lisää pimeyttä mun sydämen ympärille.



miksei täällä imurissa voi olla valoja?



mikset sä voi olla mun valo?



mun kyyneleet ei kuivu kun sun paitaan



mun silmiin sattuu jo



jokainen hengenveto sattuu



vaikka mun keuhkot on täynnä happea mä en saa sitä



se on kuin sinä, sä seisot siinä ja mä en pysty koskettaan sua



mun sormenpäät huutaa, ne kaipaa, niissä tuntuu jokainen sun ihohuokonen



ne on laskeneet sun jokaisen sentin, tunteneet sun jokaisen sormen



tää kaipaus rikkoo ne



sun tuoksu on mun vaatteissa, se on mun sisällä

mä voin haistaa sen koska vaan



mut sormiin mä en saa sitä tunnetta ja mun sormet halkee



ne käy jokaisen sentin läpi uudestaan ja uudestaan, ne laskee kaiken uudestaan



ne laskee kaiken kuin helmitaulussa, kuin rukousnauhan helmet



kuin insinöörin laskimen nappulat



ne käy kaiken läpi uudestaan ja uudestaan



se on kuin maku mun suussa, eka niin makea kuin maito



sitten karvas kuin puolukka



mun kielenpäässä on kolo, se ei parane koskaan



mun poskessa on kuoppa joka ei täyty koskaan



mun nilkkaa kutittaa ja kun mä raavin sitä se muistuttaa mua kesästä



mä hymyilen



se perunan multa sun sormissa, mun nenässä



mustina viiruina sun kasvoissa



mä kuulen sun äänen



se soi mun korvassa, se on kuin tinnitys jota en saa loppumaan



se muutti mun elämän lopullisesti



se kuiskaus ei unohdu koskaa, se katse ei unohdu koskaan, se hymy ei unohdu



miten mä saan tän palasen korjattua



löytyykö jostain kirurgi joka korjaa näitä, mun mielestä se olis kätevää



sais vaan nukahtaa ja kun herää niin kaikki on korjattu



mä voisin nukahtaa

Enkä oikein tiedä edes minkä vuoksi. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan.

Olen jouluihminen, joulun tunnelma ja rauha ovat minulle tärkeitä. Tänä vuonna joulu on pilalla, koska miehen riesapennut tulevat kotiini huutamaan ja tappelemaan?

minulla on uusi ihailija... Hih.

"Äiti lasta tuudittaa lasta tuntureiden...Hyvin hiljaa,hyvin hiljaa nyt kuuluu keijujen äänet...Maankorvessa kulkevi lapsosen tie " 4kerta kun tälle illalle saa hoilailla nuita! Nyt vihdoin kaikki 6 pikkusta nukkuu ja isommat on ainakin toivonmukaan menossa nukkumaan...Pitänee käydä tarkistamassa.Rauhallista ja jumalansiunaamaa yötä teille :)