Olisko sulle ok, jos miehesi ei arvostaisi sitä että..

Jos mieheni sanoisi jotain tuollaista, paukkaisin töihin niin että hippulat vinkuisi. En mitenkään erityisesti välitä kotona olosta, ja teen sen pelkästään lasten takia. Jos mieheni ei todellakaan arvostaisi sitä, saisi todella sellaista kyytiä että alkaisi tajuta.

kaikki kotiäidit muka arvostavat sitä miehenkään duunia useinkaan kovin korkealle?



Jokainen hoitakoon hommansa/työnsä, arvosti sitä muut tai ei.

Arvostushan lähtee itsestään, eli on turha sanoa, että herramiehiä ei ole, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua.



Minä arvostan miestäni ja hänen työntään, joka mahdollistaa sen, että saan keskittyä itselleni tärkeimmälle, PERHEELLEMME!



Eli perheen hoitaminen on minun arvostuksen lähde ja mies tekee perheen eteen töitä omalla tavallaan, niin eiköhän hän siitä hyvästä sitten ansaitse huolenpitoa.

Arvostushan lähtee itsestään, eli on turha sanoa, että herramiehiä ei ole, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua.

Minä arvostan miestäni ja hänen työntään, joka mahdollistaa sen, että saan keskittyä itselleni tärkeimmälle, PERHEELLEMME!

Eli perheen hoitaminen on minun arvostuksen lähde ja mies tekee perheen eteen töitä omalla tavallaan, niin eiköhän hän siitä hyvästä sitten ansaitse huolenpitoa.

Siis mies tekee perheen hyväksi työtä, tiedän. Olenkin tähän asti mielestäni arvostanut miestä ja sen työtä koska olen hänen hyväkseen tehnyt kotona kaiken, melkein kaiken. Esim. Työpäivinä en odota hänen tekevän kotitöitä, lapsia kyllä saa hoitaa, minun kans yhdessä.

Kyse olikin siitä että mies ei arvosta tätä mitä minä teen. Tai arvostaa mutta ei voi verrata sitä omaan työhönsä, koska hänen työnsä on raskasta fyysisesti, minun ei.

-ap

Kyse olikin siitä että mies ei arvosta tätä mitä minä teen. Tai arvostaa mutta ei voi verrata sitä omaan työhönsä, koska hänen työnsä on raskasta fyysisesti, minun ei.

kyllä se olisi mulle ookoo. Meillä on nimittäin tehty niinkin päin, että minä olin töissä ja mies kotona lapsen kanssa. En muuten kovin paljoa arvostanut sitä kotona olemista: onhan se nyt ihan aikuisten oikeesti ihan leikkiä töissä käymiseen verrattuna. Varsinkin jos sattuu tekemään yhtään vaativampaa duunia.

Jos mies ei arvosta tekemisiäni, niin miten se voisi olla ok?



Parisuhteessa joskus toinen tekee enemmän kuin toinen, mitataanko se rahan ansaitsemisena, työnmäärällä, työn raskaudella...on ihan se ja sama.

En ymmärää muksi miehesi puhuu tuollaista: haluaa että lapset kasvatetaan kotona, muttei arvosta sitä kotonakasvattajaa.

Ei "oikeaa" työtä ja OMIEN lasten ja kodin hoitoa voi oikein verrata.



Teillä tarvitaan molempia, sitä kotona olijaa ja palkan kotiin tuovaa. Molemmat arvostaa itseään, kai sen pitäisi riittää..



Mutta jos alat vaatia mieheltä, että hoitaa kotityötkin vielä, niin mielestäni mies voi vaatia, että sinä lähdet ansaitsemaan.

ehkä tämä vaan on osoitus siitä, että olemme erilaisia :).

Öh no tota kyllä se olisi mulle ookoo. Meillä on nimittäin tehty niinkin päin, että minä olin töissä ja mies kotona lapsen kanssa. En muuten kovin paljoa arvostanut sitä kotona olemista: onhan se nyt ihan aikuisten oikeesti ihan leikkiä töissä käymiseen verrattuna. Varsinkin jos sattuu tekemään yhtään vaativampaa duunia.

Me olemme nimittäin myös vaihdelleet osia miehen kanssa. Molempien mielestä ehdottomasti helpoin vaihtoehto on se, että on itse töissä ja puoliso kotona. Tämä on mun mielestä helpoin vaihtoehto myös silloin, kun puoliso ei tee kaikkia kotitöitä päivän aikana. Temme molemmat "vaativaa ajatustyötä".

miehenä osallistua keskusteluun.



En ihan tiedä mikä tilanne teillä on kotona, mutta ei kuulostaa siltä, ettei tilanne ole ok. Molemmat tekevät osansa ja molempien pitäisi sitä arvostaa. Toisaalta kysymys on myös siitä miten arvostus ilmenee - minkälaista konkreettista arvostusta olet vailla.



Ylensäkin työtä arvostetaan mielestäni liikaa. Minäkin teen "vaativaa" asiantuntijatyötä ja jos totta puhtutaan, niin viihdyin kotona lasten kanssa paljon paremmin, koska koin sen oikeasti merkityksellisti. Toisaalta töissä ollessa ja kotia huolehtiessa väsyy helpommin - roolin pitää vaihtua koko ajan eikä ole niitä hetkiä, jolloin lapset vain leikkivät rauhassa.



Mielestäni myöskään kotityöt eivät kuulu yksinomaan sille, joka on kotona. Eihän se niin voi mennä, että toinen on kiinni 24/7 vaan vapaa-aika on se, mikä tastaan. Tämän lisäksi on muistettava, että kotona ollaan hoitamassa lapsia, ei kotia. Jos lapsia esim. vie säännöllisesti paikkoihin, joissa tapaa muita lapsia, ei kotivanhempikaan ole kotona siivoamassa.

Menetkö sinä sitten vuorostasi miehesi työpaikalle tekemään hänen työnsä.



Etköhän sinä äitinä nyt kamppaile oman itsekunnioituksesi kanssa. Sisäinen omatuntosi sanoo, että on lasten hoitaminen kotona on oikein, mutta samalla sinä tunnet painetta siitä, että ettet ole mukana työelämässä. Nyt yrität selittää omaa asemaasi miehesi kautta.

Sitä tässä yritin sanoa että kun mies on sanonut ettei arvosta mun "työtä" niin paljon kuin omaansa.

Käytöksessä se ei tavallaan ole näkynyt. Kyse on nyt siitä että miehen mielestä en tee yhtä arvokasta työtä kuin hän.



Olen siis itse kotona lasten kanssa, hoidan kotihommat suurimmaksi osaksi, miehen ei tarvitse työpäivinään tehdä kotihommia ollenkaan, ainoastaan hoitaa lapsia mun kanssa yhdessä, mikä nyt pitäisi olla ihan selvä asia jokaiselle miehelle joka lapsistaan välittää.



Mies on sanonut että arvostaa toki sitä että olen kotona lasten kanssa ja teen hänelle "helpoksi" elämän, siis just kun hoidan asiat yms. Mutta silti ei arvosta mun kotona oloa yhtä paljon kun omaa työtänsä.

Miten mä tän asian selitän oikein? Kukaan ei tunnu ymmärtävän mitä yritän sanoa:)



-ap

Eihän tuo ok ole, mutta voi päättää hyväksyä miehen vikoineen. Ja voi selventää puhein ja teoin tekemänsä kasvatus-, hoiva- ja kdinhoitotyön merkitystä. Mies on myös hyvä välillä jättää pitkiksi ajoiksi yksin vastuuseen, jotta hän hiukan paremmin näkee, mitä ns. hommaan kuuluu. Meillä on neljä lasta, eikä mieheni oikein vieläkään miellä itseään kasvattajaksi... Hän tietää hyvin vähän lasten kehitysvaiheista, terveellisestä ravinnosta jne.

Kerrankos sitä suusta se sammakkokin pääsee. Älä nyt pieneen sanomiseen takerru.

et sun miehes on kuin suurin osa työssäkävijöistä, eli sitä ns virallista duunia arvostetaan vähän enemmän kuin kotona tehtävää työtä, näin se vaan on. Miehes ei taatusti sanonut tuota loukatakseen sinua tai muitakaan kotiäitejä sen puoleen.



Se kuitenkin arvostaa, vaikka ei niin paljoa kuin omaa työtään, eikö se muka riitä? Vähän naisellisen hupaisaa olisi kuulla, kun miehet sanoisivat, että enemän arvostavat sitä kotityötä kuin muita duuneja...



Eli, mun mielestä ylianalysoit tätä, haluat, että juuri sun satsaus on se arvokkaampi... Miksi? Molempia tarvitaan, sen pitäis riittää, jos itse arvostaa omaa hommaansa.

et sun miehes on kuin suurin osa työssäkävijöistä, eli sitä ns virallista duunia arvostetaan vähän enemmän kuin kotona tehtävää työtä, näin se vaan on. Miehes ei taatusti sanonut tuota loukatakseen sinua tai muitakaan kotiäitejä sen puoleen.

Se kuitenkin arvostaa, vaikka ei niin paljoa kuin omaa työtään, eikö se muka riitä? Vähän naisellisen hupaisaa olisi kuulla, kun miehet sanoisivat, että enemän arvostavat sitä kotityötä kuin muita duuneja...

Eli, mun mielestä ylianalysoit tätä, haluat, että juuri sun satsaus on se arvokkaampi... Miksi? Molempia tarvitaan, sen pitäis riittää, jos itse arvostaa omaa hommaansa.

Että mies arvostaisi minun työtäni enemmän, eli kotiäitiyttä. Kuulosti vaan niin paskalta suoraan sanoen kun mies sanoi tuon. Rupesin vain miettimään että mikä tässä on vikana, mitä voisin tehdä paremmin... Eikö tämä riitä miehelle vai mikä on?

-ap

Itse hoidan lapsia kotona, tämä oli yhteinen päätös tietyistä syistä. Kun eka lapsi oli jonkun kuukauden ikäinen, alkoi mieheltä lipsahdella outoja kommentteja asioista, esim asuntolainan maksusta joka ymmärrettävästi on enemmän hänen harteillaan tässä tilanteessa.

Mä tartuin tuohon välittömästi, en todellakaan aio kuunnella mitään valitusta asiasta kun näin on yhdessä päätetty, otan ison riskin oman työelämän kannalta kun jään kotiin ja silloin me molemmat yhdessä tehdään asioita perheen eteen ja vuoksi. Toisarvoista on se, mitä kumpikin tekee, tienaa tai maksaa.

Arvostusta puolin ja toisin, perhe on yhteinen yritys. Mä halusin kitkeä alkuunsa nuo orastavat "vain kotona" -suuntaiset kommentit.

Jos olet synnitön, heitä miestäsi kivellä.



Teidätkö sinä esim. missä teillä mennään taloudellisesti. Impulssikontrolli voi pettää, jos on stressiä tai joutunut tekemään ylen palttisesti työntä. Ehkä taloudellinen taakka on hänellä yksin liikaa.

jos kuitenkin käytännössä siinä on ja elää kuten ennenkin eikä osoita halveksuntaa arjessa, valita tms. Kyllähän sitä väsyneenä voi monenlaista sanoa.



Ja täytyy myöntää että minusta kyllä minun kotiäitiaikani (9 vuotta, eli on kokemusta) oli ihana ylellisyys minulle, ja olin ehdottomasti itsekin sitä mieltä että miehen duuni se raskaampi on (ja nyt kun olen taas töissä, koen tämän töissäolon paljon raskaammaksi kuin kotiäitiys oli). Eli olin omalta kohdaltani osin samaa mieltäkin miehesi mielipiteen kanssa. Toisaalta tiesin kyllä että mies pitää arvokkaana sitä että lapset hoidetaan kotona ja piti minua hyvänä äitinä ja kodinhoitajana eli oikeastaan arvosti kyllä paljonkin.

Jos olet synnitön, heitä miestäsi kivellä.

Teidätkö sinä esim. missä teillä mennään taloudellisesti. Impulssikontrolli voi pettää, jos on stressiä tai joutunut tekemään ylen palttisesti työntä. Ehkä taloudellinen taakka on hänellä yksin liikaa.

Hoidan meidän raha-asiat, mies ei edes halua, enkä minäkään. Että enimmäkseen se stressi on mulla kaikesta.

-ap