Miten vanhempasi ovat luoneet hyvät välit lapsiisi?

sanoen meillä molemmin puolin isovanhemmat ovat luoneet välinsä lapsiimme niin, että koskaan ei olla pyydetty/saatu perushoitoon apua. Sairaat lapset on aina itse hoidettu, vauvoja ei koskaan jätetty yöhoitoon, vaan itse heräiltiin ja oltiin väsyneitä... kaikki se perustyö, kuraisessa puistossa leikkiminen, tylsät rutiinit on painettu 100% itse.



Isovanhemmat ovat ottaneet hauskuuttajan roolin. Näkevät harvakseltaan mutta silloin ostavat leluja, syöttävät herkkuja, vievät sirkukseen, leikkivät ja lukevat, isovanhempien aika on pelkkää juhlaa. Pari kertaa vuodessa ottavat lapset yökylään ja antavat valvoa puol yötä ja tehdä kaikkea mitä kotona ei saa. Lapset jumaloivat isovanhempiaan, se on selvä.

lasten kanssa, leikkivät niiden kanssa.

Joskus ottavat yökylään.

sanoen meillä molemmin puolin isovanhemmat ovat luoneet välinsä lapsiimme niin, että koskaan ei olla pyydetty/saatu perushoitoon apua. Sairaat lapset on aina itse hoidettu, vauvoja ei koskaan jätetty yöhoitoon, vaan itse heräiltiin ja oltiin väsyneitä... kaikki se perustyö, kuraisessa puistossa leikkiminen, tylsät rutiinit on painettu 100% itse.

Isovanhemmat ovat ottaneet hauskuuttajan roolin. Näkevät harvakseltaan mutta silloin ostavat leluja, syöttävät herkkuja, vievät sirkukseen, leikkivät ja lukevat, isovanhempien aika on pelkkää juhlaa. Pari kertaa vuodessa ottavat lapset yökylään ja antavat valvoa puol yötä ja tehdä kaikkea mitä kotona ei saa. Lapset jumaloivat isovanhempiaan, se on selvä.

tuskin isovanhemmille kannattaa olla kateellinen... Ovathan he jo yhdet lapset hoitaneet? Itse olisin tosi onnellinen jos lapset viihtyisivät vanhempieni kanssa. Ja onhan sekin jo paljon jos vievät sirkukseen, leikkivät ja lukevat jne.. Kyllä varmaan yleensä vanhemmat hoitavat yövalvomiset sun muut itse.



Itselläni sellanen tilanne, että äiti kuoli pian esikoisen syntymän jälkeen, ja isällä aina ollut kaikkea paljon "tärkeämpää" kuin lapsenlapset. Joskus olen ehdottanut että ottaisi hoitoon, mutta aina on hyvin selvästi viestittänyt että ei ole intresseissä. Näemme vain muutamia kertoja vuodessa kun mennään käymään, vaikka asutaan samassa kaupungissa. Itse tuskin koskaan ottaa yhteyttä.

sanoen meillä molemmin puolin isovanhemmat ovat luoneet välinsä lapsiimme niin, että koskaan ei olla pyydetty/saatu perushoitoon apua. Sairaat lapset on aina itse hoidettu, vauvoja ei koskaan jätetty yöhoitoon, vaan itse heräiltiin ja oltiin väsyneitä... kaikki se perustyö, kuraisessa puistossa leikkiminen, tylsät rutiinit on painettu 100% itse.

Isovanhemmat ovat ottaneet hauskuuttajan roolin. Näkevät harvakseltaan mutta silloin ostavat leluja, syöttävät herkkuja, vievät sirkukseen, leikkivät ja lukevat, isovanhempien aika on pelkkää juhlaa. Pari kertaa vuodessa ottavat lapset yökylään ja antavat valvoa puol yötä ja tehdä kaikkea mitä kotona ei saa. Lapset jumaloivat isovanhempiaan, se on selvä.

joskus kaipaisi myös apua arjessa, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihen mitä lapset ja isovanhemmat toisiltansa saavat ;) Osaan kyllä arvostaa onneani. Vastasin vain ap:n kysymykseen, miten ovat tämän hyvän suhteen luoneet, paino sanalla hyvä